Ymmärtääkseni ennen Suomessa oli laki että rikoksesta tuomitun syyllisyys piti...

Ymmärtääkseni ennen Suomessa oli laki että rikoksesta tuomitun syyllisyys piti...

Ymmärtääkseni ennen Suomessa oli laki että rikoksesta tuomitun syyllisyys piti olla täysin varma. Ainakin 1800 luvulla, mutta en tiedä koska se muuttu. Miksi se muutettiin? Minun oikeuskäsitykseni mukaan tuomittu pitää olla täysin varmasti syyllinen. Jos on pieninkin järkevä epäilys että hän on syytön hänet pitää todeta syyttömäksi. Mutta näin ei ole. Miksi? Eikö oikeusvaltion periaatteeseen pidä kuulua että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan? Todistus velvollisuus on täysin syttäjällä. Minun oikeustajuni mukaan aina jos on sana sanaa vastaan niin syytetty voittaa. Perusteluna on se että hän on syytön kunnes toisin todistetaan. Hänellä on paljon enemmän hävittävää kuin syyttäjällä. Mutta miksi Suomessa lähdetään siitä että todistaja on aina oikeassa? Tai ainakin siltä se vaikuttaa kun ihmisiä laitetaan vankilaan ainoastaan todistajan sanojen takia

Vastaus

Syyttömyysoletus on edelleen jokaisen oikeusvaltion ja Suomen rikosoikeudenkäynnin ehdoton periaate. Sen takana ovat myös erinäiset kansainväliset säädökset

YK:n ihmisoikeusjulistus 11 §
"Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet."

Euroopan ihmisoikeussopimus 6.2 artikla
"Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen."

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus 14.2 artikla
"Jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti toteen näytetty."

Euroopan unionin perusoikeuskirja 48.1 artikla
"Jokaista syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty
toteen."

Rikosoikeudenkäynneissä meillä noudatetaan myös puolustuksen suosimisen periaatetta. Erityisen tärkeänä pidetään sitä, että syytöntä ei tuomita. Näytön epäselvyystapauksissa asia tulee ratkaista syytetyn eduksi.
Edelleen meillä on periaate, että syyttäjän velvollisuutena on kaivaa esiin kaikki ne seikat, jotka puhuvat syytetyn syyllisyyden puolesta, puolueettoman oikeusistuimen ei omasta aloitteestaan niitä tarvitse täydentää. Sen sijaan syytetyn puolesta oikeusistuimella on oikeus ja velvollisuuskin hankkia todisteita.

Asiaa ratkaistessa tuomioistuin ottaa huomioon kaikki esille tulleet seikat. Langettavaan päätökseen vaaditaan ns. täysi näyttö, mikä sanonta ei kuitenkaan tarkoita sataprosenttista varmuutta vaan sangen suurta ja perusteltua todennäköisyyttä. Asiaa käsiteltäessä tuomioistuin joutuu myös arvioimaan kunkin todistajan uskottavuuden. Varmasti yksi syyllisyyden puolesta puhuva todistaja ei ole yhtä vakuuttava kuin useat, sana vastaan sana -tilanteissa syytetty varmaan on vahvemmillaan. Käytännössä ei kuitenkaan voitane lähteä siitäkään, että jutun ainoan todistajan lausunto olisi automaattisesti riittämätön. Huomata tulee myös, että rikoksen uhrinkin tulee saada oikeutta.

Rikosprosessi / Antti Jokela. - 4. uud. p. - Talentum, 2008.

Kommentit (0)

Vastauksesi