Yhdysvalloissahan viikko alkaa sunnuntaista.

Yhdysvalloissahan viikko alkaa sunnuntaista.

Yhdysvalloissahan viikko alkaa sunnuntaista. Olen saanut sellaisen käsityksen, että Yhdysvalloissa Jumalan sana on arvossaan. Muistaisin myös, että Raamatussa sanotaan Herran levänneen viimeisenä päivänä. Tällöinhän Yhdysvalloissa pitäisi pyhittää lauantai Herralle, mutta eikö myös siellä sunnuntai ole pyhitettävä päivä? Miten näin?

Vastaus

Kansainvälisen standardisoimisjärjestön suosituksesta viikko alkaa Suomessa nykyään maanantaina. Aina vuoden 1972 loppuun saakka noudatettiin käytäntöä, jossa sunnuntai katsottiin viikon ensimmäiseksi ja lauantai viimeiseksi päiväksi. Tämä perinteinen katsomustapa on varsinaisesti juutalais-kristillinen: lauantai eli sapatti oli juuri se päivä, jolloin Jumala lepäsi kuusipäiväisen luomistyönsä jälkeen (1. Moos. 2:2) ja jonka tunnollinen pyhittäminen on aina ollut juutalaisen uskonnonharjoituksen keskeinen osa.
Voi yleisesti sanoa, että kristittyjen siirtyminen sapatin (lauantain) viettämisestä sunnuntaihin tapahtui samalla kuin kristinusko itsenäistyi juutalaisuudesta, jonka lahkona se oli syntynyt. Tiedämme, että juutalaistaustaiset ensimmäisen vuosisadan kristityt viettivät sapattia, mutta että muista uskonnoista kääntyneillä ei tällaista tarvetta ollut. Apostoli Paavalin perustamissa pakanoillekin avoimissa seurakunnissa ei nähtävästi ainakaan haluttu takertua sapatin pakollisuuteen (Room. 14:5-6; Kol. 2:16-17).

Kristittyjen mieltymys sunnuntain pyhittämiseen sapatin rinnalla, myöhemmin asemesta, perustui seuraaviin seikkoihin:

1)Jeesus nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina (kaikki neljä evankeliumia Matt. 28:1; Mark. 16:2; Luuk. 24:1; Joh. 20:1). Sunnuntai oli eräällä tavalla jokaviikkoinen pääsiäisjuhla)
2)Jumala aloitti maailman luomisen viikon ensimmäisenä päivänä
3)Pyhä Henki vuodatettiin 50. päivänä jälkeen Jeesuksen ylösnousemuksen, viikon ensimmäisenä päivänä (nykyään helluntaipäivä).

Jo Uudessa testamentissa on viitteitä, että ensimmäisten sukupolvien kristityille sunnuntai oli erityinen päivä (Apt. 20:7, 1. Kor. 16:2; Ilm. 1:10 "Herran päivä"; Joh. 20:19 ja 26).

Toiselta vuosisadalta sunnuntain kristillisen vieton todistajia ovat mm. Apostolien opetus (myös nimillä Didakhe tai Kahdentoista apostolin oppi) 14:1, Ignatioksen kirje magnesialaisille 9:1, Barnabaan kirje 15:9 ja marttyyri Justinoksen ensimmäinen apologia 67:3-7 ja hänen kirjoittamansa Dialogi Tryfonin kanssa 41:4.
Edellisissä teksteissä esiintyvät sunnuntain erilaiset kristilliset nimitykset: viikon ensimmäinen päivä, Herran päivä ja viikon kahdeksas päivä.
Nimitys 'kahdeksas päivä' sisältää ajatuksen, että Kristuksen ylösnousemus oli uuden luomisen alku, jonka täyttymyksenä on Jumalan kansan ikuinen sapatinlepo. Justinos kutsuu sunnuntaita 'auringon päiväksi', mikä tapa on lainaa juutalaisen ja kristillisen maailman ulkopuolelta.

Alkuaan kristityt eivät viettäneet sunnuntaita juutalaisten sapatin malliin erityisena lepopäivänä, vaan yhteisen kokoontumisen ja jumalanpalveluksen päivänä. Juutalaiselle hurskaudelle luonteenomaisia sapatin työrajoituksia siihen ruvettiin soveltamaan vasta 300-luvun lopulta alkaen. Vuonna 321 sunnuntai oli määrätty Rooman valtakunnassa virkamiesten vapaapäiväksi. Kristillinen kirkko oli tuossa vaiheessa saamassa yleisen suosituimmuusaseman, mutta on epäselvää, oliko kirkko varsinaisesti ajamassa tätä uudistusta. Joka tapauksessa sunnuntai "sapattisoitui" seuraavina vuosisatoina: Vanhan testamentin lain määräyksiä, jotka juutalaisen tulkinnan mukaan tiukasti rajoittivat ihmisten toimintavapautta sapattina, ruvettiin soveltamaan sunnuntaihin. Ankarin käytäntö lienee ollut myöhemmin Englannin (siirtolaisuuden myötä myös Yhdysvaltain) ja Hollannin reformoitujen parissa.

Ensimmäiset kristityt epäilemättä viettivät sunnuntain ohella sapattiakin. Luultavasti tämä käytäntö on kadonnut eri puolilla eri aikoina. 300-luvulla elänyt Eusebius mainitsee Kirkkohistoriassaan (3, 27, 5) ebioniittien lahkon, joka vietti molempia päiviä.

Edellä on esitetty tutkijoiden vallitseva näkemys sapatin ja sunnuntain keskinäisestä suhteesta. On kuitenkin myös esiintynyt näkemyksiä, että sunnuntain vietto olisi kirkossa myöhemmin syntynyt perinne ja lainaa ajan muista uskonnoista (näin ajattelee mm. alla mainittu Bacchiocchi). Muutosta sapatista sunnuntaihin olisi edistänyt erikoisesti se, että Rooman valtakunnassa 100-luvulla lisääntyi juutalaisvastaisuus. Tämän seurauksena kristityillekin tuli tarve luopua sellaisista leimallisesti juutalaisista tavoista kuin sapatin vietto.

Nykyään kristityistä ainakin adventistit ja osa baptisteista viettävät sapattia, koska he katsovat että Vanhan testamentin lait ainakin tältä osin sitovat myös kristittyjä.

Lempiäinen, Pentti
Pyhät ajat. - 5. uud. p. - Kirjapaja, 2000.

Martling, Carl Henrik
Kyrkans år och dagar. - Verbum,

Bacchiocchi, Samuele
Sapatti ja sunnuntai : historiallinen tutkimus sunnuntain vieton synnystä ja sapatin syrjäytymisestä kristillisessä kirkossa. - Kirjatoimi, 1984.

Yllä mainittujen tekstien suomennokset löytyvät kirjoista

Apostolisten isien kirjat sekä eräitä muita vanhimman kristillisen kirjallisuuden tuotteita Uuden testamentin ulkopuolelta / suom. Osvald Stenroth. - Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1928.
(Apostolien opetus, Ignatios, Barnabas)

Apostoliset isät / suom. Heikki Koskenniemi. - 2. p. - Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989.
(Apostolien opetus, Ignatios, Barnabas)

Justinos marttyyri
Apologiat ; Dialogi Tryfonin kanssa / suom. Matti Myllykoski ja Outi Lehtipuu. - Gaudeamus, 2008.

Eusebius
Eusebiuksen kirkkohistoria / suom. Ivar A. Heikel. - 2.p. - Otava, 1997.

ebioniitit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ebionitismi

Apostoliset isät
http://fi.wikipedia.org/wiki/Apostoliset_is%C3%A4t

Ignatios Antioikialainen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ignatios

Didakhe
http://fi.wikipedia.org/wiki/Didakhe

Eusebius
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eusebios_Kesarealainen

Justinos Marttyyri
http://fi.wikipedia.org/wiki/Justinos_Marttyyri

Kommentit (0)

Vastauksesi