Vuonna 1948 säädettiin lapsilisälaki.

Vuonna 1948 säädettiin lapsilisälaki.

Vuonna 1948 säädettiin lapsilisälaki. Mitkä eduskuntapuolueet kannattivat lakia ja mitkä vastustivat? Mitkä olivat ko. puolueiden nuorisojärjestöjen kannat asiaan?

Vastaus

Eduskunta hyväksyi lapsilisälain 12.6.1948 ja voimaan se tuli 1.10.1948. Päätös oli siinä mielessä yksimielinen, että äänestystä varsinaisesta asiasta ei tarvinnut järjestää.

Asian esitteli ja valmisteli Mauno Pekkalan (SKDL) hallitus, jossa edustettuina olivat Suomen kansan demokrattinen liitto (SKDL), Sosialidemokraattinen puolue (SDP), Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) ja Maalaisliitto (ML).

Eduskunnan voimasuhteet olivat tuolloin
SKDL 51
ML 49
SDP 48
Kansallinen Kokoomus (KOK) 28
RKP 14
Edistyspuolue (ED) 9
Ruotsalainen vasemmisto 1

joten hallituksen takana oli 162 kansanedustajaa, oppositiossa 38.

Huoli välttämättömäksi katsotun väestönkasvun tyrehtymisestä oli noussut esille jo ennen toista maailmansotaa ja asiantilan parantamiseksi oli vuonna 1937 asetettu erillinen väestökomitea. Vuonna 1943 voimaan tuli perhelisälaki, jonka perusteella vähävaraisille suurperheille voitiin valtion varoista maksaa harkinnanvaraista avustusta. Sota ja sen aiheuttamat väestömenetykset kärjistivät väestötilannetta.

Sosiaalidemokraattiset naisedustajat olivat vuonna 1947 tehneet Martta Salmela-Järvisen johdolla toivomusaloitteen erityisen äidinpalkan luomiseksi, mutta varsinainen sysäys lapsilisäjärjestelmälle tuli kuitenkin työmarkkinoiden taholta. Hintojen jatkuva nousu nimittäin aiheutti lakkoja ja lakonuhkia, minkä vuoksi työnantajat tarjoutuivat työrauhan turvaamiseksi maksamaan palkkojen yhteydessä 500 mk kuukaudessa ylimääräistä työntekijän kutakin alle 17-vuotiaasta lasta kohden. Vastaavaa lisää oli valtio maksanut jo aikaisemmin omille työntekijöilleen. Työntekijäjärjestöt eivät periaatteessa tällaista palkkausjärjestelmää hyväksyneet, mutta valtioneuvosto sääti sen pakolliseksi. Myös maalaisliitto oli ehdottomasti vastaan, koska se jätti maatalousväestön kokonaan edun ulkopuolelle. Hallituksen olikin ryhdyttävä suunnittelemaan toisenlaista järjestelmää.

Nopean komiteavalmistelun jälkeen hallituksen esitys lapsilisälaista tuli maaliskuussa 1948 eduskunnan käsittelyyn ja hyväksyttiin kesäkuussa jokseenkin sellaisenaan. Joistakin yksityiskohdista toki oli erimielisyyttä. Valtionvarainvaliokunta olisi halunnut rajata ensimmäisen lapsen pois tuen piiristä. Hallituksen esityksen puolustajat painottivat, että juuri ensimmäinen lapsi aiheutti suurimmat kustannukset. Heidän pudottamisensa lisän piiristä olisi myös merkinnyt sitä, että useimmat aviottomat lapset olisivat jääneet ulkopuolelle. Koska lapsilisäjärjestelmän myötä oli tarkoitus päästä epätyydyttäväksi todetusta perhepalkkauksesta (siitä, että lasten huoltajille maksettiin enemmän), olisi rajaus käytännössä myös merkinnyt monille saavutetun edun menetystä. Äärivasemmiston puolella oli taas halukkuutta rajata "rikkaat" lapsilisän ulkopuolelle. Eniten keskustelua aiheutti järjestelmän rahoittaminen. Vaihtoehtona oli valtion varoista maksaminen, mikä olisi merkinnyt huomattavaa verojennousua, tai työnantajilta kerättävät maksut. Lopuksi päädyttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, joskin asiasta määräävä laki säädettiin aluksi vain määräaikaiseksi. Kokoomuksen piirissä olisi kaiketi ollut halukkuutta tasata perhekustannuksia ensisijaisesti verohelpotuksin ja harkinnanvaraisin avustuksin. Tiukemmin koko järjestelmää arvosteli täysistunnoissa eräs edistyspuolueen kansanedustaja, jonka kyseenalaisti koko lapsilisän ajatuksen rotuhygieniaan viittaavin perustein: yhteiskunnan tulisi tukea nimenomaan niiden lisääntymistä, jotka olivat jo omavaraisuudellaan osoittautuneet parhaaksi ainekseksi. (Huomattakoon tässä, että Ruotsin perhepolitiikan ja sosiaalisen suunnittelun suuri nimi Alva Myrdal oli itse asiassa esittänyt samansuuntaisia ajatuksia).

Siihen, että lapsilisäetu ulotettiin alkuperäisen esityksen mukaisesti lopuksi kaikille, vaikutti epäilemättä eduskuntavaalien läheisyys (1.-2.7.1948). Yleisesti pelättiin, että kommunistijohtoinen äärivasemmisto lisäisi niissä kannatustaan. Varsinkin kokoomuksen kannanottoihin ja ratkaisuihin tämä seikka vaikutti selvästi.

Lokakuussa 1948 voimaan tulleen lapsilisälain mukaan etu oli alle 16-vuotiaasta lapsesta 7200 mk vuodessa verottomana (vertailun vuoksi: metallityömiehen keskituntipalkka oli tuolloin noin 97 mk). Vuonna 1948 lapsilisää saavia lapsia oli 1 167 300.

Koska laki säädettiin nopeasti, haluttiin sitä seuraavina vuosina moneen kertaan muuttaa. Ensimmäinen lapsi haluttiin edelleen rajata lapsilisän ulkopuolelle. Toisaalta on toistuvasti esitetty varakkaiden rajaamista edun ulkopuolelle.

Poliittisten nuorisojärjestöjen kannanotoista lapsilisän toteuttamiseen en ole löytänyt tietoja. Todennäköisesti niiden toiminta on yleensäkin ollut pienimuotoisempaa (mm. nykyisenkaltaista yhteiskunnan rahoitusta ei tuolloin vielä ollut) eivätkä ne ole tunteneet suurta tarvetta irtautua emopuolueittensa kannanotoista.

Eduskunta hyvinvointivaltion rakentajana / Tapani Paavonen, Olli Kangas. - Suomen eduskunta, 2006. - (Suomen eduskunta 100 vuotta ; 8).

Äitiysavustus, perhelisä- ja lapsilisäjärjestelmämme / Maija Björklund
(teoksessa: Oma maa 9. - WSOY, 1961)

Perhekustannusten tasaaminen / V. J. Sukselainen. - WSOY, 1950.

Suomalainen oikeisto ja "kansankoti" : Kansallisen kokoomuksen suhtautuminen pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin jälleenrakennuskaudelta konsensusajan alkuun / Jyrki Smolander. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2000. - (Bibliotheca historica ; 63).

Eduskunnan asiakirjat.

Kommentit (0)

Vastauksesi