Olen joskus nuoruudessani löytänyt jostain sanakirjasta sellaisetkin hyvin vanhat sanat kuin langos ja kälys, mutta nykyään kun yritän netistä niitä etsiä, ne sekottuvat joka lähteessä lankoon ja kälyyn. Merkitys oli kuitekin eri: kälys on miehen veljen vaimo ja langos on vaimon siskon mies. Siis veljesten vaimot ovat kälyksiä keskenään ja siskosten miehet langoksia. Samassa sanakirjassa käly EI ollut "puolison veljen vaimo" eikä lanko ollut "puolison sisaren mies", vaan niillä oli pelkästään nuo muut merkitykset jotka kirjaston vastaus luettelee. Tarve tälle erottelulle on kadonnut jo kauan kauan sitten. Ylipäätään sukulaisuussanat elävät kielessä paljon kauemmin kuin tarve niiden merkityksille, mutta minusta tämä oli mielenkiintoinen löytö. Harmi etten yhtään muista mistä sanakirjasta ne löysin.

Luettelosta on isoäidin nimityksistä unohtunut melko tavallinen mamma. Meillä oli itäsuomalaiset mummo ja ukki, ja länsisuomalaiset mamma ja pappa. Isä kutsui isovanhempiaan ämmiksi ja äijäksi, mikä minusta kuullosti todella omituiselta. 

Kalevalassa mainitaan näitä vanhoja sukulaisnimiä, morsian itkee lähtiessään kotoa:

Vaihoin viljon veljyeni kyyttäniskahan kytyhyn
vaihoin siskoni siveän naljasilmähän natohon,

mikä kuvaa hyvin sitä, miten vieraalta nuorikosta saattaa tuntua uudet sukulaisensa,
tässä tapauksessa miehensä sisarukset.

Kuulemma Nykysuomen sanakirjassa 1996 painoksessa olisi lanko termillä suoveri.

Katsokaatten joskus net keillä on kirja lähellään.

Sen sijaan katsokaatten net jotka haluavat nähdä hauskan suomen- ruotsin- ja latinankielisen sukulaistaulukon, alla mainitun linkin kautta Tuomas Salsten nettisivu. Siellä on mitä fantastisimpia nimityksiä, jotkut eivät ehkä kovin yleisiä tai kenties kielellisesti hyväksyttyjä, mutta voihan olla, että esim. nuorten suussa sisko on siukku jne.