Viisasten

Viisasten

Minkä vuoksi se on viisasten kivi eikä (tavallisten) viisaiden?

5 vastausta

Kotimaisten kielten tutkimuslaitos vastasi näin: Viisas-sana taipuu tosiaan sanatyyppinsä mukaisesti nyky-yleiskielessä viisaiden tai viisaitten (aivan kuten lampaiden, varkaiden, taivaiden). Joistakin tämän sanatyypin sanoista esiintyy kuitenkin -ten-päätteistä muotoa fraaseissa eli kiteytyneissä ilmauksissa. Viisastenkivi ja viisasten juoma ovat juuri tällaisia kiteytymiä.

Vastaavia kiteytymiä ovat myös esimerkiksi susi lammasten vaatteissa (ei siis sanota susi lampaiden vaatteissa) ja taivasten valtakunta (ei siis taivaiden valtakunta).

 

Kommentit (0)
20.05.201915:14
14055
8

Kirjaston vastausta on nyt, avatessani sivua 20.5.2019 klo 14.55, muutettu. Siitä huolimatta se edelleenkin sisältää nähdäkseni kyseenalaista tietoa väittäessään, että viisas-sanalla on kaksi erilaista paradigmaa (taivutussarjaa) sen mukaan, käytetäänkö sanaa adjektiivina vai substantiivina.

Ehkä on parasta ottaa esimerkki:

Vuoden 1938 raamatunkäännöksessä kohta Sananl. 13:20  kuului seuraavasti: "Vaella viisasten kanssa, niin viisastut."

Uusimmassa, vuoden 1992 kirkkoraamatussa saman kohdan kieliasu on tällainen: Hae viisaiden seuraa, niin viisastut."

Ei tunnu lainkaan mahdolliselta, että vuoden 1992 raamatunkäännöstä valmistellut komitea olisi päättänyt vaihtaa substantiivin adjektiiviksi. Kyse tuntuu olevan siitä, mihin Sten Borg mielestäni aivan oikein jo viittasikin kirjoittaessaan ilmauksen "vanhasta perinteisestä muodosta", että monikon genetiivi "viisasten" on vanhan kirjasuomen arkaismi,  joka on säilynyt eräänlaisena jäänteenä vaikkapa juuri sanonnoissa "viisasten kivi / viisastenkivi" tai "viina on viisasten juoma".

Kommentit (0)
20.05.201910:10
11078
6

[Huomautus 21.5.2019: Kirjaston vastaajatiimi on jälleen kerran muuttanut vastaustaan merkitsemättä, että sitä on editoitu asiakaskommenttien ilmestyttyä. Alla oleva harrastajavastaajan tekstini kohdistuu alkuperäiseen vastaukseen.]

Käytetyt tietolähteet? Selitys kuulostaa kovin vieraalta. En tuntenut enkä nytkään löytänyt sääntöä, että adjektiivi taipuu substantiivisesti käytettynä eri tavalla kuin adjektiivina. 

Sitä vastoin löytyi tällaista: 

Vanhassa tutussa Kielitoimiston sanakirjan edeltäjässä, Nykysuomen sanakirjassa, on viisas-sanan taivutuksen mallina vieras. Taivutuskaavoissa (sanakirjan alussa) ovat tämän tyypin monikon genetiivin vaihtoehtoja -iden, -itten, -(s)ten ja harvinaisena -hien. Siis: viisaiden, viisaitten, viisasten, viisahien. 
Sanakirjaa supistettaessa ja modernisoitaessa on uusiin laitoksiin otettu vain nykyisin tavallisimmat päätteet -iden ja -itten

Myös Iso suomen kielioppi luettelee useampia monikon genetiivin päätteitä kuin uusimmat yleiskielen sanakirjat (mm. Kielitoimiston sanakirja sekä painettuna että verkkoversiona). 

Suomen kielen käsikirja, Nykysuomen käsikirja ja Nykysuomen opas: "Monissa vakiintuneissa yhdyssanoissa ja sanontatavoissa käytetään sellaisia genetiivimuotoja, jotka muuten ovat harvinaisia." Esim. itku ja hammasten kiristys.
Sitaatti on luvusta "Nominien sijat ja niiden käyttö", siis näinkään laajassa teoksessa ei esitellä erikseen adjektiivien ja toisaalta substantiivien sijamuotojen taivutusta.

Löytyisikö näistä uskottavampia eväitä viisasten kiven selittämiseen? 

(Minkähän ohjeen mukaan kirjastonhoitaja on lisännyt pilkun rinnastuskonjunktion sekä - että jälkimmäisen osan eteen?) 

 

 

 

Kommentit (1)
Lisäksi kirjaston vastaaja kirjoittaa: "Adjektiivista muotoa käyttäen voitaisiin sanoa:... Lisäksi kirjaston vastaaja kirjoittaa: "Adjektiivista muotoa käyttäen voitaisiin sanoa: Viisaiden ihmisten kivi." Siis ikään kuin adjektiivia (viisaiden jne.) ei voitaisi käyttää yksinkin ilman substantiivista (tässä tapauksessa: ihmisten) pääsanaa!
20.5.2019 12:18 V. V. Kandestoeber 14055
20.05.201910:19
10458
3

Kirjasto voisi antaa lähdeviitteen suoraan siihen sanaan josta on kyse: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/viisas

Sanakirjassa mainitaan viisasten kivi ihan sellaisenaa, ja nimenomaan siinä kohdassa jossa sanaa kuvataan substantiivina.

Kommentit (3)
Siinä ei sanota "viisasten kiven" yhteydessä, että harvinainen taivutusmuoto johtuisi s... Siinä ei sanota "viisasten kiven" yhteydessä, että harvinainen taivutusmuoto johtuisi substantiivisuudesta eikä ilmauksen vanhasta perinteisestä muodosta. Sana-artikkelin lopussa on taivutuskaava, jossa ei eritellä adjektiivi- ja substantiivikäyttöä.
20.5.2019 10:23 Sten Borg 11078
Haku "viisasten miesten", "viisasten ihmisten" (joissa viisas on adjektiiviattribuuttina) ... Haku "viisasten miesten", "viisasten ihmisten" (joissa viisas on adjektiiviattribuuttina) keräsi osumia mm. Volter Kilven teoksista ja Paavo Cajanderin Shakespeare-käännöksistä. Lisää esimerkkejä löytäisi epäilemättä eri-ikäisistä raamatunsuomennoksista ja vanhan kirjasuomen aineistoista. Mytologian (alkemian) käsitteen "lapis philosophorum, philosopher's stone, Stein der Weisen" sisältäviä tekstejä lienee suomennettu jo aikana, jolloin genetiivit viisasten, hammasten ja lammasten olivat normaalikieltä.
21.5.2019 14:57 Sten Borg 11078
Kielitoimiston neuvonnasta vastattiin tänään, että adjektiivit taipuvat sijoissa samal... Kielitoimiston neuvonnasta vastattiin tänään, että adjektiivit taipuvat sijoissa samalla tavalla riippumatta siitä, käytetäänkö niitä adjektiivisesti vai substantiivisesti. Lähdeteokseni eivät siten olleet liian suppeita tai vanhentuneita. Erikoistapaukset kuten pikku, aimo, pelkkä ja silkka eivät koske viisas-sanaa.
23.5.2019 10:58 Sten Borg 11078

Pahoittelen, että tulin vahingossa julkaisseeksi täysin keskeneräisen ja harhaanjohtavan vastauksen. Kiitän tarkkaavaisia lukijoita asiantuntevista kommenteista. Korjasin vastauksen Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen vastauksen mukaiseksi.  / Maria Kotila

Kommentit (1)
Suomen kielen rikkaus on ollut lukuisten rinnakkaisten taivutusmuotojen käyttö. Tämä k... Suomen kielen rikkaus on ollut lukuisten rinnakkaisten taivutusmuotojen käyttö. Tämä kyllä voi vaikeuttaa muunkielisten opiskelua, mutta omista lähtökohdistamme minusta ei olisi hauska rajoittaa kielivapautta. Oikeastaan esim. viisasten-muoto on helpompi, kuin viisaiden... Tuntuu suorastaan hyperkorrektilta, kun kielessä on niin paljon tarpeettomia luita. Tarkoitan siis esim. puheluita, kun joku vuosikymmen sitten sanottiin useammin puheluja. Asiatekstissä - niin tuntuu - nykysuomalaiset pitävät luita ilmeisesti "oikeampana" muotona. Mutta puheluja olisi suoraviivaisempi: käytetään vain yhtä monikon tunnusta i/j, eikä kahta, i ja t. Mutta käyttäjäthän sen määräävät.
4.6.2019 17:55 Eero Tuominen 1180

Vastauksesi