Viime sotien aikana ulkoministeriön kauppapoliitisella osastolla työskenteli...

Viime sotien aikana ulkoministeriön kauppapoliitisella osastolla työskenteli...

Viime sotien aikana ulkoministeriön kauppapoliitisella osastolla työskenteli Tauno Jalanti -niminen henkilö. Tutkija Ilkka Seppinen katsoi aikanaan, että Jalannin venäläisvastaiset mielipiteet olivat ns. välirauhan aikana osallisina Suomen ja Neuvostoliiton kaupassa ilmenneisiin vaikeuksiin.

Vuonna 1966 ilmestyi Heikki Jalannin kirjoittama tutkimus Suomi puristuksessa 1940 - 1941, joka alun perin oli julkaistu ranskaksii jo 1950-luvulla.

Kysyisin a) mitä sukua Tauno ja Heikki Jalanti olivat toisilleen sekä b) oliko Heikki Jalannin kirja luonteeltaan jonkinlainen puolustuskirjoitus ja miksi hänen tutkijanuransa jäi yhteen kirjaan.
(Suomen kansallisbiografian kirjaversiosta ei löydy apua kysymyksiini.)

Vastaus

He olivat todennäköisesti isä ja poika, sillä Tauno Jalannilla oli 23.8.1933 syntynyt Heikki-niminen poika ja hän eli elämänsä loppupuolen Ranskassa ja Sveitsissä.

Tauno Ilmari Jalanti (alk. Jämsén) oli syntynyt Mikkelissä 12.1.1903 ja kuoli Sveitsin Lausan-nessa 6.3.1992.
Ylioppilaaksi hän kirjoitti 1922 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 4.4.1928. Ulkoministeriön palveluksessa Tauno Jalanti oli vuosina 1928-1945. Ulkoasiainhallinnon matrikkelin mukaan hän jäi "eläkkeelle poliittisista syistä 30.4.1945". Sen jälkeen Jalanti toimi liikemiehenä Ranskassa. Jalannin virkaeron tarkkoja syitä en ole löytänyt, mutta mitä ilmeisimmin ne liittyvät siihen, että hänet katsottiin sopimattomaksi käymään tuloksellisesti kauppaneuvotteluja niin Neuvostoliiton, Ison-Britannian kuin Ruotsinkin kanssa. Tämä käy ilmi J. K. Paasikiven päiväkirjamerkinnöistä 27.2.1945. Heikki Brotheruksen muistelmien mukaan "ruotsalaisvihaaja" Jalantia suorastaan syytettiin Ruotsin ja Suomen kauppaneuvottelujen sabotoinnista (s. 18). Liikemiehenä Ranskassa eläessään Jalanti seurasi tiiviisti Suomen politiikkaa. Eversti Valo Nihtilä oli - suoritettuaan asekätkennästä saamansa vankilatuomio - hänen palveluksessaan vuosina 1951-1954, ja Kustaa Vilkuna tiesi myöhemmin kertoa, että he olisivat Kansallispankin ja Eljas Erkon rahoittamina valmistelleet jonkinlaisen vastarintaliikkeen perustamista Suomeen odottamansa venäläismiehityksen varalta.
Mielenkiintoinen on Tauno Jalannin ja Urho Kekkosen keskinäisen suhteen kehitys. Vanhoina AKS-veljinä he pitivät tiivistä yhteyttä aina 1950-luvun alkupuolelle saakka, mutta viimeistään vuoden 1956 vaaleja edeltävä presidenttipeli katkaisi heidän suhteensa. Jalannista oli tuolloin tullut Kekkosen kiivas vastustaja ja hän liputti aluksi Väinö Tannerin presidenttiehdokkuuden puolesta ja tämän suunnitelman kariuduttua asettui kokoomuksen Sakari Tuomiojan taustatiimiin. Jo vuoden 1955 helmikuussa julkisuudessa levitettiin huhua, että pääministeri Kekkonen olisi hotelli Kämpissä lyönyt "pettäjänä" pitämäänsä Jalantia. Jalanti ei koskaan julkisuudessa kumonnut lehtien levittämää huhua niin yksiselitteisesti kuin Kekkonen olisi halunnut. Päiväkirjassaan Kekkonen 31.10.1958 ilmoitti kieltäytyneensä tylysti ottamasta vastaan luoksensa pyrkinyttä Jalantia.

Brotherus, Heikki
Ritarikadun salaisuudet. - Weilin+Göös, 1985.

Ulkoasiainhallinnon matrikkeli 1918-1993. 1 : A-L / toim. Jussi Nuorteva ja Tuire Raitio. - Ulko-asiainministeriö, 1993.

Suomi, Juhani
Kuningastie : Urho Kekkonen 1950-1956. - Otava, 1990.

Polvinen, Tuomo
J. K. Paasikivi : valtiomiehen elämäntyö. 5 : 1948-1956. - WSOY, 2003.

Herlin, Ilkka
Kivijalasta harjahirteen : Kustaa Vilkunan yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta. - Otava, 1993.

Tuikka, Timo J.
Kekkosen takapiru : Kaarlo Hillilän uskomaton elämä. - Otava, 2011.

-----

Heikki Jalannin tutkimuksen ranskankielinen käsikirjoitus valmistui jo vuonna 1957 ja sai lopullisen muotonsa maaliskuussa 1965. Kirjana se ilmestyi vuonna 1966 nimellä

La Finlande dans l’étau germanosoviétique 1940-1941

sveitsiläisen kustantamon julkaisemana. Alkuperäinen käsikirjoitus lienee ollut opinnäyte Pariisin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, ja työn ohjaajana on ollut professori Jean-Baptiste Duroselle (1917-1994). Jalanti itse käänsi työnsä hieman lyhennettynä suomeksi.
Jalannin kirjaa ei ehkä esisijaisesti kannata arvioida itsenäisenä tutkimuksena, vaan pikemminkin jonkinlaisena yhteenvetona tutkimuksen silloisesta tilanteesta. Timo Soikkanen ei Jatkosodan pikkujättiläinen -teokseen sisältyvässä tutkimushistoriikissa lainkaan mainitse sitä. Ulottuvillani olevista arvosteluista kriittisimmän on kirjoittanut Eero Tervonen, joka on löytänyt kirjasta selvästi Suomen vuosien 1940-1941 politiikkaa puolustelevan sävyn. Aivan huomaamatta tämä ei ole jäänyt Arvi Korhoseltakaan, vaikka Korhonen - kirjan esipuheen mukaan - on ollut tekijän neuvonantajana ja Korhosen 'Barbarossa-suunnitelma ja Suomi' tuolloin lieneekin ollut meillä Suomessa tutkimuksen viimeinen sana. Korhosenkin lämpimät välit Kekkoseen olivat sodan jälkeen katkenneet ja hän oli ollut edellisellä vuosikymmenellä järjestelemässä Tanneria vastaehdokkaaksi. Tuomo Polvinen toteaa Heikki Jalannin pitävän kiinni perinnäisestä suomalaiskannasta, joka katsoi Suomen vilpittömästi tavoitelleen puolueettomuutta kesäkuussa 1941, mutta arvelee tämän joka tapauksessa välttäneen pahimmat yksipuolisuudet.
Tauno Jalanti ei esiinny Heikki Jalannin kirjan henkilöhakemistossa.
Muuten Heikki Jalanti ei näytä harjoittaneen Suomen historian tutkimusta. Suomen historialli-sesta bibliografiasta löytyy tieto, että hän on vuonna 1968 kirjoittanut Nootti-lehdessä (s. 150-152) arvostelun Hans-Peter Krosbyn edellisenä vuonna suomeksi julkaistuun tutkimukseen 'Suomen valinta 1941'. Valitettavasti se ei ole ollut ulottuvillani. Krosbyhan oli henkilö, joka saksalaiseen lähteistöön ja vielä elossa olevien vaikuttajien haastatteluihin tukeutuen vakuuttavasti osoitti - toisaalta täysin ymmärtäen Suomen tukalan aseman -, että Suomi ei vilpittömästi yrittänyt olla puolueeton kesäkuussa 1941 vaan oli tehnyt tietoisen valinnan lähteä sotaan Saksan rinnalla. Nootti-lehteä julkaisi Kauko Kare, Kekkos-vallan leppymätön kriitikko. Toisaalta myös Krosby oli kirjoittanut kritiikin Heikki Jalannin kirjan ranskalaiseen laitokseen.
Heikki Jalanti -niminen henkilö on ahkerasti kirjoitellut 1980-luvulla Talouselämä- ja Suomen lehdistö -lehtiin. Nämä artikkelit käsittelivät yleensä Ranskan ja Sveitsin talouselämää ja tiedo-tusvälineitä.

Soikkanen, Timo
Uhri vai hyökkääjä? Jatkosodan synty historiankirjoituksen kuvaamana
(teoksessa Jatkosodan pikkujättiläinen. - WSOY, 2005)

Polvinen, Tuomo
Välirauhaa ranskaksi
(aikakauslehdessä Historiallinen aikakauskirja 1967, s. 308)

Tervonen, Eero
Mellan sköldarna
(aikakauslehdessä Finsk tidskrift 1967, s. 324-327)

Korhonen, Arvi
Vieläkin välirauhan ajasta
(aikauslehdessä Suomalainen Suomi 1967, s. 182-184)

Kommentit (0)

Vastauksesi