Vielä ehkä 60- ja 70-luvuille asti saattoi pitkänmatkan rekka-autojen hyttien...

Vielä ehkä 60- ja 70-luvuille asti saattoi pitkänmatkan rekka-autojen hyttien...

Vielä ehkä 60- ja 70-luvuille asti saattoi pitkänmatkan rekka-autojen hyttien katoilla nähdä kylttejä, jotka ilmoittivat rekan lähtö- ja kohdekaupungin, esim. Helsinki-Oulu, Helsinki-Tampere tai vaikkapa Helsinki-Stockholm. Miksi niiden piti pitää "pääte-paikkakunnat" esillä muulle liikenteelle nähtävinä? Nykyäänhän ei rekoissa moisia "linjatunnuksia" enää näy...

Vastaus

Sinänsä ansiokkaasti ja yksityiskohtaisesti alaa luotaava, Olli Blombergin toimittama teos Suomen kuorma-autoliikenteen historia I (1996) ei suoraa lisävalaistusta asiaan näyttäisi tuovan: Suomessa ensimmäinen kuormalinjaliikennelupa myönnettiin 1931 ja tavara-asemia perustettiin 1930-luvn lopulta alkaen eri puolille maata, eli syntyi yksityisten liikennöitsijöiden säännönmukainen ja luvanvarainen yleinen tavaralinjaliikenne, joka linja-autoliikenteen tapaan noudatti määriteltyjä reittejä ja aikatauluja. Ilmeisesti lainsäädäntö ei kuitenkaan edellyttänyt linjatunnuksien käyttöä, vaan motiivit olivat ennenkaikkea käytännölliset: eri kauko- ja kiitolinjojen käyttäessä samoja tavara-asemia kuormien lastamiseen ja purkuun olivat ajoneuvot helposti identifioitavissa näiden merkintöjen ansiosta, niin väli- kuin pääteasemillakin, ja toivat samalla tietysti yritystoiminnalle näkyvyyttä. Kuvamateriaalin perusteella nuo linjatunnukset, samoin kuin ajoneuvon numero, oli usein sijoitettu kontin etuosaan, hytin yläpuolelle.

Kommentit (0)

Vastauksesi