Venäläisiä klassikkoteoksia lukeneena olen

Venäläisiä klassikkoteoksia lukeneena olen

huomannut pari asiaa: eläinrääkkäys ja naisten hakkaaminen. Vaikkapa Solohovin Hiljaa virtaa Donissa kasakat pieksävät vaimojaan ja rakastettujaan ilman että edes kaikkitietävä kertoja joten paheksuisi. Kotieläimiä potkitaan ja hevoset ajetaan hengiltä. Muidenkin kirjailijoiden kasakka-tarinoissa morsiamet hakataan heti ensimäisenä iltana. Jopa Tshehovin leppoisissa novelleissa koira syö kissanpennut ja palvelijat nauravat makeasti koiran tempulle. Toisessa kertomuksessa koira jää vaunujen alle ja sekin naurattaa. Mitä ihmettä?

4 vastausta
14.05.201815:37
6135
4

Eläinten kaltoinkohtelusta:

Itse en menisi lainkaan yleistämään, että kaunokirjallisuuden venäläisistä klassikkoteoksista poimittujen hajaesimerkkien perusteella venäläisyydelle voitaisiin katsoa olevan ominaista "yleinen raakuus mitä tahansa luontokappaletta kohtaan".

Vastaavia esimerkkejä löytyy meidänkin kirjallisuudestamme.  Arvid Järnefeltin Vanhempieni romaanin (joka nimestään huolimatta on enemmän muistelma- ja elämäkertakirjallisuutta kuin kaunokirjallisuutta) lukeneet muistanevat kuvauksen siitä, miten kirjan päähenkilön Elisabet Järnefeltin puoliso ja sisarussarjan isä, suomalainen kenraali Alexander Järnefelt raa'asti pieksee kerta toisensa jälkeen koiransa tätä "kouluttaessaan". (Huolimatta pitkästä urastaan Venäjän palveluksessa Alexander Järnefelt oli ennen muuta korkeimman suomalaisen elitiin jäsen, joka tuskin omaksui tapojaan venäläisiltä kasakoilta ja musikoilta.) Sitä paitsi suomalaisen luonnon- ja eläinsuojelun uranuurtajalta Zachris Topeliukselta löytyy venäläisiin klassikoihin nähden aivan päinvastainen todistus: Yliopistossa pitämillään luennoilla hän mm. tuomitsi hevosten huonon hoidon, joka Suomessa oli yleisempää kuin missään muualla. Hevosia hoidettiin raa'asti, ja ne joutuivat kärsimään myös suoranaisesta rääkkäyksestä. Tässä suhteessa suomalaisilla oli Topeliuksen katsannossa paljon oppimista venäläisiltä, jotka sekä hoitivat että ajoivat hevosiaan paremmin kuin suomalaiset. - Huomattakoon, että Topelius näiltä osin puhui ja kirjoitti asiaproosaa, ja hänen täytyy aikalaistodistajana olettaa hyvin tunteneen asian.

Ruotsalainen maailmanluokan historioitsijaksi luonnehdittu Peter Englund on kirjoissaan käsitellyt myös eläinrääkkäyksen yleisyyttä ns. varhaismodernin (1500 - 1700-luvut) Euroopan historiassa. Englund kertoo esimerkkejä siitä, kuinka eläinten arkipäiväisen kiduttamisen lisäksi erilaisten juhlien yhteydessä harjoitettiin myös rituaalimaisempaa tappamista. Ranskassa sattui toisinaan, että kuningas itse oli mukana ja sytytti rovion, joka oli pakattu täyteen kissoja, kettuja ja muita eläviä eläimiä. Eläinten kauhunkirkunaa myötäilivät sitten katsojien riemu ja nauru, sillä esitystä pidettiin todella hauskana pilana.

Mikä sitten vähitellen muutti ihmisten ajatusmaailmaa eläimiä kohtaan? Englundin pääselitys kuuluu seuraavasti: "Vanhan Euroopan julmuus voidaan ymmärtää vain, jos asetamme sen senaikaisen tuskan käsityksen yhteyteen." Kehittymättömän lääketieteen vuoksi tuska oli pitkään väistämätön osa kaikkien ihmisten elämää, olipa kyseessä sitten alituisesti särkevä hammas, luunmurtumat tai kaikki parantumattomat vaivat. Kipua pidettiin itsestäänselvyytenä, ja samoin suhtauduttiin kuolemaan.  Ratkaiseva muutos näyttää tapahtuneen 1800-luvun puolivälistä lähtien. 1840-luvulla otettiin käyttöön monia aineita, joilla pystyttiin tukahduttamaan tai hillitsemään kipuja: ilokaasua kliinisessä käytössä, eetteriä ja kloroformia. Englund summaa omaksumansa teorian: "Vaikuttaa siltä, että vasta nyt, kun kivulta saattoi välttyä, ihmiset alkoivat todella pelätä sitä. Ja silloin kun pelätään kipuja, julmuudesta tulee ihmisluonteen vakava tasapainottomuus."

Jos Peter Englundin omaksumaa teoriaa kaikesta huolimatta koettaisi soveltaa 1800-luvun Venäjään, niin mieleen tulevat ainakin seuraavat, kieltämättä spekulatiiviset näkökohdat, joihin kirjaston vastauksessa jo osin viitattiinkin: Äärimmäisen autokraattisesti eli itsevaltaisesti hallitussa keisarikunnassa 1800-luvun valtioille tyypillinen modernisaatiokehitys viivästyi kaikilla elämänaloilla, todennäköisesti siis myös lääketieteessä ja sen käytännön sovelluksissa. Edelleen: tsaarin ja hänen byrokratiansa sekä toisaalta maakylien kymmenmiljoonaisten musikkain väliin ei koskaan syntynyt sellaista valtiosta irrallista kansalaisyhteiskuntaa, jonka piirissä mm. Suomen suuriruhtinaskunnassa luotiin luonnonsuojeluliike Topeliuksen ym. johdoilla. Ja vielä: Venäjää läntisemmässä Euroopassa valistus synnytti 1700-luvulla mekanistisemman maailmankuvan, joka ei enää pitänyt ihmistä luomakunnan luonnollisena keskuksena ja luonnon hallitsijana, mikä johti siihen, että alettiin arvostella eläimiin kohdistuvaa totunnaista julmuutta. Venäjällä puolestaan valistusaaattet eivät kirkollisen ortodoksian hallitessa henkistä elämää koskaan saavuttaneet samanveroista asemaa - huolimatta Katariina II:n ja Aleksanteri I:n joistakin vapaamielisistä kokeiluista.

 

Viitattu kirjallisuus:

* Allan Tiitta: Harmaakiven maa. Zacharias Topelius ja Suomen maantiede. Suomen Tiedeseura 1994.

* Peter Englund: Kirjeitä nollapisteestä. Historiallisia esseitä. Suom. Timo Hämäläinen. WSOY 1998.

 

 

 

Kommentit (0)
12.05.201822:12
574
2

Epäilemättä näin varmaan on ja oli. Mutta tuo vastaus ei selitä yleistä raakuutta mitä tahansa luontokappaletta kohtaan. Vai ymmärsinkö tuon vastauksen jotenkin pintapuolisesti?

Kommentit (0)
14.05.201823:40
574
2

Kiitos hyvistä vastauksista Kandis ja Lahja! Ehkä esitin kysymykseni jyrkäntuntuisesti (olen alkuperäinen kysyjä).

   Toki olin tietoinen entisvanhaisten remujuhlien yhteydessä  toimeenpantujen kissojen kuristamisista...ym, joista jätettäköön nyt kaameimmat yksityiskohdat mainitsematta, mutta silti vain jäkytän vähän vastaan...nuo muutamat venäläiskirjojen maininnat olivat vain esimerkkejä, jostain syystä niihin silmä tarttuu monesti, niin paljon kuin venaläis-klassikkojen vilpitön ystävä olenkin. 

  Aina Teidän...

Kommentit (1)
Kiitos itsellesi, Reppa - minäkin olin ennen venäläis-klassikkojen ystävä. Käytän m... Kiitos itsellesi, Reppa - minäkin olin ennen venäläis-klassikkojen ystävä. Käytän muotoa "olin" siksi, että luin suurimman osan niistä 14-17-vuotiaana, ja usko tai älä, Hiljaa virtaa Don oli pitkään suosikkini. Olen ollut koko ikäni väkivaltaa ja kiusaamista vastustava, ja sitä suuremmalla syyllä ihmettelen, että eräitä mainitsemiasi kohtia en muista teoksesta lainkaan. Naisten huonon kohtelun kylläkin. Ehkä oli silloin kyse siitä, että ahmaisin kirjan vauhdikkaasti - olen todella nopea lukija - päästäkseni selville, mitä siinä lopuksi tapahtui, joten olen varmaan ohittanut pikavauhtia koko joukon yksityiskohtia. Olen usein ajatellut, että pitäisi lukea em. kirjat uudelleen, mutta ikävystyttyäni Syöpäosaston (joka on luonnollisesti täysin eri sorttia) kanssa en enää jaksanut, oli niin paljon muuta lukemista ...myöhemmin olen siirtänyt mieltymykseni raskaan leiman mm. Svetlana Aleksijevitshin teokseen Kriget har inget kvinnligt ansikte. - Eli tarinoihin, joissa väkivaltaa käytetään ja kohdataan aatteellisista syistä, ja mm. naisia edelleen pidetään pahoin, jos poikkeavat Aatteen. Hyväksyttyjen Tapojen ja Sotilaskäskyjen polulta. Muuan ruotsalainen ammattisotilas sanoi aikoinaan, että suomalainen naisiin kohdistuva väkivalta on kotoisin Venäjältä - ja toinen taas todisteli, että Venäjällä esiintyvän väkivallan juuret ovat Turkissa. Olipa valtion tai kansan nimi sitten mikä tahansa, sosiologi ja psykologi kai sanoisivat, että kyseinen käyttäytyminen kohdistuu heikompaan koska sitä harjoittava tietää, että ne eivät taistele vastaan... Eräissä länsimaissa[kin?] edelleen sotilaskoulutukseen sisältyy piirteitä, jotka keskittyvät siihen, että vihollista vähätellään henkisesti, vihollisen seksuaalista kykeneväisyyttä ja taitavuutta panetellaan, suurennellaan sen naisten taipumusta hakeutua vieraitten "hoitoon" heti kun oma mies kääntää selkänsä. Ts. pyritään iskemään juuri siihen kohtaan, joka miehessä lienee haavoittuvin? Kun Alussa oli tärkeää juuri se, että mies tuotti jälkeläisiä ja saattoi uskoa, että hänen jälkeläisinään esitetyt henkilöt todella myös olivat hänen. Liekö tässä sitten taustalla se vanha tapahtumakulku: pomo potkaisee ukkoa, ukko menee kotiin ja potkii akkaa, akka potkaisee koiraa, koira puree kissaa jne.? Ja toisaalta se, että toisessa kauhun herättämisellä voidaan taas alistaa? Pahoittelen tätä keittiöpsykologiaa, mutta tällaisia ajatuksia tuli mieleen.
15.5.2018 10:21 Lahja Kotka 7428

"Valistus, liberalismi ja demokratia eivät koskaan läpäisseet venäläistä yhteiskuntaa", filosofi Tapani Laine kirjoittaa niin & näin -lehdessä julkaistussa artikkelissaan Toisena henkii itä (n&n 3/2011). 1800-luvun Venäjällä hallitsi itsevaltias tsaari ja talonpojat olivat isäntiensä omaisuutta. Monet venäläisetkin filosofit kritisoivat mielivaltaa, jolla valtaapitävät maata johtivat. Valitettavan usein mielivalta johtaa väkivaltaan ja maaorjat saattoivat joutua ruoskituksi ihan vain isäntänsä oikusta. Naisen asema oli perinteisessä talonpoikaiskulttuurissa miehelle alisteinen. On ymmärrettävää että yhteiskunnalliset olot näkyvät myös tuon ajan kirjallisuudessa. Osin kyse on luonnollisesti myös kritiikistä vallitsevia oloja kohtaan, ja 1800-loppua kohden vanha valta alkoikin murtua myös Venäjällä uusien demokrattisempien virtausten seurauksena. Myös naisiin kohdistunutta despotismia ja väkivaltaa alettiin modernimman ajattelutavan levitessä vierastaa.  

Kommentit (1)
En ole kysyjä, mutta haluan kiittää hienoista vastauksista. Kiitos, V.V.K.! Yleisesti ... En ole kysyjä, mutta haluan kiittää hienoista vastauksista. Kiitos, V.V.K.! Yleisesti ottaen - monin paikoin ei ollut tuttu ajatus edes siitä, että ihmisellä olisi sielu, ja jos olisi, miten se suhtautuisi kiusaamisiin - puhumattakaan siitä, että jollekulle olisi tullut mieleen pohtia, onko eläimellä sielu. Ihmishenki oli halpa, ihminen ja eläin monasti yhtälailla kauppatavaraa ja siten omistajansa/käyttäjänsä armoilla. Olipa katolisen kirkon piirissä käyty anekauppaakin. Orjuuden ja maaorjuuden poistaminen ja vankien inhimillisen kohtelun järjestäminen edistyivät kukin aikanaan. Kansansivistyksen kuten lukutaidon leviämisellä saatiin lisää tietoa asioista, oikeudenhoidon kehittyminen vei huutoäänestyksistä ja julkisesta väkivallasta jonkinasteiseen yhteiskunnalliseen väärin tekemisen hyvittämiseen. No, johan tuli pullistelluksi - uutisia seuratessa tuntuu välillä, että näistä jutuista ollaan ajoittain yhtä kaukana A.D. 2018 kuin kaksisataa vuotta sitten....ja nykyään tutkitaan ihmisten aivoja, jotta saataisiin selville, miten väkivaltaista käyttäytymistä voidaan vähentää.
14.5.2018 20:45 Lahja Kotka 7428

Vastauksesi