Väärä diagnoosi.

Väärä diagnoosi.

Joskus käy niin että, joko lääkäri vähättelee potilaan vaivoja tai saattaapa antaa väärän diagnoosin, joka on koitua kohtalokkaaksi. Toinen lääkäri huomaakin vakavan vaivan ja passittaa poloisen potilaan jatkotutkimuksiin-hoitoon. Hyvä niin.
Mutta saakohan se "ensimmäinen" lääkäri ikinä mitään tietoa, että oli väärässä. Soittaako potilas hänelle ja sanoo : Hähää, olitpa väärässä miekkoseni (vaikka olisikin nainen)! MInulla olikin syöpä vaikka vähättelit ja sanoit, että se on yskää!
Vai ottaako yhteyttä se viisaampi lääkäri ja opastaa kollegaansa, että kuulepas, potilas sen ja sen pitkittynyt yskä olikin kurkunpäänsyöpä.
Vai, jääkö tämä "ensimmäinen " lääkäri ikuisesti väärään luuloonsa ja näin ollen seuraavatkin potilaat huonoon hoitoon.
Kiekurainen kysymys. Ette ole lääkäreitä, mutta jospa tämä kysymys kiinnostaisi palstan seuraajia ja ehkäpä tulisi vastauksiakin.

Vastaus
19.06.201923:19
17462
2

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että ei saa tietää, ellei potilas itse asiaa kerro - ainakaan isommalla paikkakunnalla. Oma asiani ei ollut ihan noin dramaattinen, onneksi, mutta teoreettisesti voi tietysti olla mahdollista, että jos potilasta myöhemmin hoidetaan samassa sairaalassa, jossa ensimmäinen katselmus on tehty, asia voi tulla ilmi jossain käänteessä. Pienissä kunnissa juttu lentää, eikä ehkä pidä aliarvioida sairaaloiden viidakkorumpuja. Asiaan voi toki liittyä monenlaisia salassapitovelvollisuuteen yms. liittyviä vivahteita, niissäkin organisaatioissa tietoihin jää jälki, jos joku niitä käy katsomassa. Yksityinen lääkäri kysyi minulta luvan, saako käydä Kannassa katsomassa asioita..

En tunne tarkemmin lääkärien etiikkaa, mutta käsitykseni mukaisesti he eivät luultavasti mene sanomaan kollegalle, että tämä on mokannut. Ts. ei koira koiran hännälle polkaise, kuten on tapana sanoa. Eri asia varmaan, jos se ensimmäinen lääkäri on jälkimmäisen oppilas.

Kerran junassa matkalla Salosta Helsinkiin kaksi hoitoalalla työskentelevää naista keskusteli yhteisesti tietämästään tapauksesta pitkään ja äänekkäästi. He istuivat selkäni takana, ja lopettivat vasta, kun käännyin katsomaan merkitsevästi sinne päin. Jos joku heidän omasta kunnastaan olisi kuullut, olisi luultavasti tunnistanut tapauksen, vaikka nimiä ei mainittu. Asiasta on jo aikaa, toivottavasti viidakkorummut kumisevat nykyään vähemmän tai ainakin ainoastaan tiloissa, joissa ulkopuoliset eivät voi asioita kuulla.

Kommentit (0)

Vastauksesi