Useissa WWII-dokumenteissa (esim.

Useissa WWII-dokumenteissa (esim.

Useissa WWII-dokumenteissa (esim. Storming Juno) kanadalaiset veteraanit muistelevat, kuinka yleinen käytäntö oli vain tappaa antautuneet saksalaiset - eli sotavankeja ei otettu ainakaan maihinnousun alkuvaiheissa. Kuinka yleistä tämä oikeastaan oli? Liittoutuneiden "sotarikoksista" harvoin lukee/kuulee mitään, mutta eikös tuollainen ole luettavissa yhdeksi?

2 vastausta

Liittoutuneet syyllistyivät useisiin sotarikoksiksi luokiteltaviin tekoihin maailmansodan loppuvaiheeessa. Liittoutuneiden tekemisiä ei kuitenkaan tutkittu kovin tarkasti sodan jälkeen ja moni sotarikosyyte kaatui. Sotavankien tappaminen oli tyypillistä kovissa paikoissa ja liittoutuneiden joukot syyllistyivät niihin samalla tavalla kuin saksalaiset tai japanilaiset.

Myöhempi historiankirjoitus on pyrkinyt käsittelemän kriittisesti myös liittoutuneiden tekemisiä. Esimerkiksi Dresdenin kaupungin pommitukseet katsotaan nykypäivän valossa esimerkiksi suhteettoman voiman käytöstä. Pommituksissa kuoli eri arvioiden mukaan n. 25 000 - 40 000 ihmistä, joista suurin osa siviilejä.

Toisen maailmansodan aikaisiin liittoutuneiden tekemiin sotarikoksiin voi tutustua osoitteessa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Allied_war_crimes_during_World_War_II

Lisätietoja:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dresdenin_pommitukset
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_war_crimes

Kommentit (0)
20.02.201721:56
20114
36

Kirjassa "Atlantin valli murtuu" mainitaan eräs tapaus, joka sattui liittoutuneiden joukkojen suorittaessa maihinnousunsa Normandiaan, Ranskaan 6. kesäkuuta 1944. Eräs liittoutuneiden merisotilas huomasi, kuinka kanadalaiset sotilaat saattoivat kuusi saksalaista sotavankia dyynin taakse. Edellä mainittu merisotilas oletti, että hän voisi saada saksalaisen sotilaskypärän matkamuistoksi, joten hän meni etsimään tätä vankiryhmää. Kun merisotilas löysi nämä sotavangit, hän havaitsi heidän olevan kuolleita.

 

Cornelius Ryan, Atlantin valli murtuu. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1960, sivu 211.

Kommentit (0)

Vastauksesi