Tuli mieleen: ainakin englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi (ja varmaan muutkin...

Tuli mieleen: ainakin englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi (ja varmaan muutkin...

Tuli mieleen: ainakin englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi (ja varmaan muutkin skandinaaviset kielet) viikonpäivät ovat melkein samannimisiä. Mikä on näiden sanojen alkuperäinen kieli? Millä kaikilla kielillä viikonpäivät ovat näiden kielien kanssa suht samat? Ja mitä nämä viikonpäivät tarkoittavat? (Kun Sunday on kai joku auringon päivä tms.)

Vastaus

Viikonpäivien nimien alkuperä on Julius Caesarin ajan Roomasta, jossa viikonpäiville annettiin nimet planeettojen mukaan. Sunnuntai oli auringon päivä, maanantai kuun, tiistai oli omistettu Marsille, keskiviikko Merkuriukselle, torstai Jupiterille, perjantai Venukselle ja lauantai Saturnukselle. Samat jumalat tai niiden vastineet ovat vieläkin pohjana useimpien länsimaisten kielten viikonpäivien nimissä. Aurinkoa merkitsevä sana latinan sana sol on englanniksi Sunday, ranskaksi dimanche ja espanjaksi domingo, Kuun päivä maanantai luna on englanniksi Monday, ranskaksi lundi, espanjaksi lunes ja esim. ruotsiksi måndag. Marsin päivä tiistai on sodan jumalan päivä, joka on korvautunut sotaisalla Tiw-jumalalla, kuten esim. ruotsiksi tisdag, englanniksi Tuesday, ranskaksi mardi ja espanjaksi martes. Merkuriuksen päivä keskiviikko on englanniksi Wednesday, ranskaksi mercredi ja espanjaksi miercoles. Jupiterin päivä torstai on korvattu pohjoismaisella Tor-jumalalla, esim ruotsiksi torsdag, englanniksi Thursday, ranskaksi jeudi ja espanjaksi jueves. Venuksen päivä perjantai on saanut väistyä Freija-jumalattaren tieltä esim. ruotsiksi fredag, englanniksi Friday, ranskaksi vendredi ja espanjaksi viernes. Saturnuksen päivä lauantai on englanniksi Saturday, ranskaksi samedi ja espanjaksi sabado, mutta Pohjoismaissa se on ollut ”kylpypäivä” esim. ruotsiksi lördag, josta on tullut meidän lauantaimme.
Venäjäksi ja viroksi viikonpäivät ovat saanet nimensä järjestyksen mukaan, eli maanantai viikon ensimmäinen päivä, tiistai toinen jne.

Lähteet:
David Ewing Dunacan: Kalenteri (WSOY 1999)
Heikki Oja: Aikakirja ( Otava 2000)

Kommentit (0)

Vastauksesi