Telkasta on tullut useastikin tämä Rocky Horror Picture Show.

Telkasta on tullut useastikin tämä Rocky Horror Picture Show.

Telkasta on tullut useastikin tämä Rocky Horror Picture Show. Tiedän, että Peter Hinwood esitti Rocky Horror-hahmoa, mutta muutenkin tätä elokuvan tekelettä mainitaan jonain rock ja kauhu-musikaalina.

Voisitteko valistaa minua missä kohtaa elokuvassa on rokkia? Ja missä on kauhua? (itse olen ainoan kauhu-kohtauksen havainnut Susan Sarandonin laulu"taidossa")

Mihin tämän filmin käsittämätön KULTTI-maine perustuu? Elokuvan kuumimmat fanithan menevät teatteriin kuulemma pukeutuneina suosikkihahmojen vermeisiin.
Selittäkää, itse en löydä vastausta.

Vastaus

Rockmusiikilla tarkoitetaan yleisesti 1950-luvun rock’n’rollista polveutuvaa musiikkia, joka perusmuodossaan sisältää vankan bassotaustan, intensiivisen rytmin ja tarttuvan melodian. Tällä perusteella Rocky Horror Picture Showta voi hyvällä syyllä kutsua rockmusikaaliksi. Ilmeisesti elokuvan kappaleet ovat mielestäsi kuitenkin enemmän poppia kuin rockia? Pop- ja rockmusiikin olennaisia eroja on se, että pop tavoittelee laajojen joukkojen suosiota, ns. valtavirtaa. Rock on perinteisesti käsitetty kapinallisempana ja enemmän jonkin tietyn alakulttuurin makuun suunnattuna. Rocky Horror Picture Show sisältää runsaasti rockmusiikkiin liitettyjä teemoja, kuten kuolemaa, seksiä ja anarkistista konventioista piittaamattomuutta.

Kauhumusikaalista puhuminen on tosiaan hieman harhaanjohtavaa , sillä kyseessähän on parodia. Elokuva ei siis ole pelottavaksi tarkoitettua kauhua vaan kauhuelokuvien kliseillä ilkamoiva komedia.

Jim Sharmanin ohjaaman elokuvan suosio perustuu pitkälti juurikin b-elokuvan kliseiden kierrätykseen, tarkoituksellisella ylinäyttelemisellä luotuun huumoriin ja räävittömyyteen. Ne, jotka elokuvaa rakastavat, rakastavat sitä pitkälti juuri siksi että monet muut eivät voi sitä sietää. Kulttielokuville tämä on hyvin tyypillistä: ne eivät välttämättä kerää suurta yleisöä tai kiittäviä arvosteluja, mutta saavuttavat poikkeuksellisen suuren suosion pienemmässä piirissä tai jonkin alakulttuurin parissa. Tärkeä osa elokuvan fanittamista onkin tunne kuulumisesta siihen valikoituneeseen joukkoon ihmisiä, jotka ”ymmärtävät” ja ”osaavat arvostaa”.

Tässä tapauksessa kulttisuosiota on myös tarkoituksellisesti rakennettu siinä mielessä, että Yhdysvalloissa Rocky Horror Picture Show oli 1970-luvun ensimmäisiä ns. midnight movie –näytöksiä. Elokuvan esityksistä tehtiin heti tuoreeltaan pelkän elokuvan katsomisen lisäksi sosiaalinen tapahtuma, alakulttuurinen kohtauspaikka. Tällöin sai alkunsa myös katsojien osallistuminen elokuvan tapahtumiin, rooliasuihin pukeutuminen jne. Luonnollisesti kulttimaine on itsessään ruokkinut elokuvan suosiota vuosikymmenestä toiseen.

Itsekin kuulun kyseisen elokuvan ystäviin, mutta asetan kyllä roimasti sen yläpuolelle samaa genreä edustavan (ja Rocky Horror Picture Showlle paljosta velkaa olevan) Richard Elfmanin elokuvan The Forbidden Zone (1982). Voisi jopa ajatella Rocky Horror Picture Show on jo ”liian” suosittu, lähes valtavirtaa, ja siksi Forbidden Zone on tavallaan vielä paremmin soveltuva kulttisuosion kohteeksi. Se muuten viettää tänä vuonna 31-vuotisjuhlaansa, joten kehotan kyllä kaikkia katsastamaan loistoelokuvan. Ja kaltaiseni vannoutuneen fanin mielestä ainoa oikea versio on tietysti alkuperäinen mustavalkoinen raina eikä juhlavuoden kunniaksi valmistunut värillinen.

Lähteet:

The Rocky Horror Picture Show
http://www.imdb.com/title/tt0073629/

The Rocky Horror Picture Show -fanisuvut
http://www.rockyhorror.com/

http://en.wikipedia.org/wiki/Midnight_movie

Arvioita The Rocky Horror Picture Shown soundtrackista
http://www.amazon.com/Rocky-Horror-Picture-Show-1975/dp/B0000032LS

http://www.differencebetween.net/miscellaneous/difference-between-rock-a...

The Forbidden Zone
http://www.imdb.com/title/tt0080752/

Kommentit (0)

Vastauksesi