Tampereen seudulla itkeminen on poraamista. Mistä se on peräisin?

Tampereen seudulla itkeminen on poraamista. Mistä se on peräisin?

2 vastausta

”Suomen sanojen alkuperä” (osa 2; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995) osaa kertoa, että ”porata” merkityksessä ’parkua, itkeä, meluta, huutaa’ on luultavasti deskriptiivis-onomatopoeettinen sana eli syntynyt aivan itsekseen. Vanhimman kirjallisuuden maininnan sanotaan olevan vuodelta 1642, mutta arvattavasti sana on esiintynyt murteissa jo aikaisemmin. Sitä sanotaan esiintyneen Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla.

”Suomen sanojen alkuperän” mukaan verbillä ”porata” merkityksessä ’tehdä reikiä poralla’ ei olisi yhteyttä tuohon edellä mainittuun merkitykseen. ”Pora” työkaluna ja siten siihen liittyvä verbikin on lainaa varhaisemmasta ruotsista tai nykyruotsista. Sen vastineita ovat esimerkiksi muinaisruotsin ”bora” ja nykyruotsin ”borra”. Suomen kielessä kirjallinen ensiesiintymä on vuodelta 1860.

Mainittakoon vielä, että sanalla ”pora” on murteissa kolmaskin merkitys: ’(sopiva) aika, vapaus, valta (tehdä jotakin)’. Se taas on ”Suomen sanojen alkuperän” mukaan lainaa venäjän sanasta ”porá” (’aika, vuodenaika, määräaika, sopiva aika’) ja esiintynyt ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä 1880. Samanlaisilla sanoilla voi olla siis aivan erilaiset alkuperät.

Kommentit (0)
20.06.201722:32
252
37

Sana onomatopoeettinen on tuttu, mutta mitä tarkoittaa deskriptiivis-onomatopoeettinen? Se ei löydy Kielitoimiston sanakirjasta eikä Wikipediasta, ja netistäkin löytyy vain vähäistä käyttöä ilman selityksiä.

Englanniksi ei löydy mitään vastaavaa. 

Kommentit (0)

Vastauksesi