Suussa sulava vehnänen

Suussa sulava vehnänen

..ja miten se tehdään? Penskana ollessa tuli käytyä eräässä maalaistalossa, jonka emäntä leipoi vallan jumalallista pullaa, vehnästä, nisua. Hän teki aina lettivehnästä ja muistan miten ne pullan viipaleet olivat jotenkin kuin "kosteita" mutta kuohkeita. Lettivehnästä leikatessa letti meni hetkeksi veitsen terän alla kuin kasaan, mutta viipale ja varsinainen letti nousivat heti kun veitsi irtosi. Macao-kaakaon kanssa tämä yhdistelmä oli lyömätön. Millä ihmeen opilla se emäntä sai pullastaan meheviä, hieman kosteita, silti kohollaan olevaa ja kyllä, vehnäsviipale suorastaan suli suussa ja oli erittäin hyvän makuista, jopa ehkä hienon hienosti suolaista. Oliko salaisuus maatalon lehmistä saadusta kermaisesta maidosta ja meijerivoista? Suolasta? Lopetin itse pullan leipomisen parikytä vuotta sitten kun vehnänen ei koskaan muistuttanut vähääkään tätä lapsuuteni ajan herkku-pullaa.

4 vastausta
08.04.201908:56
9238
3

Vehnän laadun lisäksi kuohkeuteen vaikuttaa se miten kärsivällisesti taikina maltetaan vaivata. Emännillä on aikanaan ollut melkoiset käsivoimat. Itse en enää mitenkään saa taikinaa vaivatuksi tarpeeksi kauna, kädet vaan hyytyy kesken kaiken.

Kommentit (0)
08.04.201921:01
1491
3

Kyllä se emäntä teki vehnäsensä puu-uunissa. Mutta nykyään ei tunnu onnistuvan leipomukset puu-uunissakaan, liekö tosiaan jauhoissa se vika, monet ovat sitä arvelleet, ruisleivänkin suhteen.

Kommentit (0)
07.04.201922:38
15169
2

Minäkin muistan "oikean" pullan. Perustana siihen oli käsittääkseni nykykonstein käsittelemätön kokomaito ja vehnä, jota ei myöskään ollut värkätty suuntaan eikä toiseen, otettu ensin jotain pois ja sitten lisätty sitä sun tätä kuten tämän päivän jauhoihin.. Siinä viljassa oli sitkoa enemmän kuin nykyisessä. Mahtoiko viljelijä noudattaa vuoroviljelyä, jolloin pellossa saattoi olla ravintoaineita paremmin kuin silloin, jos samassa pellossa kasvatetaan jatkuvasti samaa sorttia. Viljan jauhamisessa on voinut olla myös omat niksinsä - ei liian hienoksi. Entäs lannoitus?

Voikaan ei ole entisen kaltaista, jos ei ehkä kissamargariiniakaan.

Suolassa ja sokerissa en usko olevan suurtakaan eroa. Kananmunat sen sijaan - mitenkähän ne vaikuttivat asiaan.

Lopetin samoin leipomisen parikymmentä vuotta sitten, kun siinä ei tuntunut olevan mitään vitsiä, Taikina tarttui käpäliin tutusta alustustekniikasta huolimatta, käntty oli kaikkea muuta kuin äitini leipoma, vaikka ainekset olivat samat ja samalla reseptillä tein. Ei vaikka olisin valinnut luomutuotteita aineksiksi.

Kahvikakkua tai entisen veroista pannaria koskevat vastaavat huomiot. 

En näistä jauhoista saa aikaan kunnon ruskeaa kastikettakaan. Voihan vika siinä olla varrenkin takana, mutta kummalta tuntuu.

Vastaavaa voi sanoa myös lihasta. Läskisoosia ei voi tehdä, kun lihassa ei ole läskiä samalla tavalla kuin 30 vuotta sitten. Olen lakannut syömästä lihaa lähes kokonaan.

Jatkaa voisi vaikka kuinka pitkään tomaateista jne.

Kommentit (0)
07.04.201922:42
15169
2

Ai niin, hyvä kysyjä, mahtoiko emäntä paistaa kuvauksesi kaltaiset vehnäset muurissa tai puuhellan uunissa? Sähkö- ja kaasuhellan uunin tuote voi olla siinäkin mielessä erilaista?

Kommentit (0)

Vastauksesi