Suomen kommunistipuolue julkaisi kai 1970-luvulla listan Suomessa toimivista...

Suomen kommunistipuolue julkaisi kai 1970-luvulla listan Suomessa toimivista...

Suomen kommunistipuolue julkaisi kai 1970-luvulla listan Suomessa toimivista fasistijärjestöistä. Listatut järjestöt olivat aakkosjärjestyksessä, ensimmäisenä Amnesty International. Mitkä muut järjestöt mainittiin, sekä missä ja milloin lista julkaistiin?

Vastaus

Valitettavasti en ole löytäneet tietoja kyseisestä listasta. Olettaisin, että Suomen Amnestyn elinaikana (kansainvälinen Amnesty perustettiin v. 1961, Suomen osasto 1967, mutta kituliaan alun jälkeen sen todellinen toiminta alkoi vasta 1970-luvun puolivälissä, tästä enemmän http://www.amnesty.fi/mita-teemme/tietoa-amnestysta/suomen-osaston-historia ) puolue kokonaisuudessaan ei enää ole tällaisia kokonaislistoja laatinut jo pelkästään tuolloin yhä katkerammiksi käyvien sisäisten riitojensa vuoksi. Poliittisten kilpailijoiden ja vastustajien leimaamista ovat sen sijaan yksittäiset ryhmittymät ja henkilöt varmasti harrastaneet. Fasistiksi syyttäminen oli 1970-luvulla käyttökelpoinen tapa tehdä politiikkaa. Taustana oli se, että Moskovan välirauhansopimus 19.9.1944 sisälsi tiukkasävyisen pykälän 21

"Suomi sitoutuu heti hajoittamaan kaikki sen alueella toimivat hitleriläismieliset (fascisminluontoiset) poliittiset, sotilaalliset ja sotilaallisluontoiset samoinkuin muutkin järjestöt, jotka harjoittavat Yhdistyneille Kansakunnille ja erityisesti Neuvostoliitolle vihamielistä propagandaa, sekä vastaisuudessa olemaan sallimatta tämäntapaistenjärjestöjen olemassaolon."

Lopullinen Pariisin rauhansopimus 10.2.1947 antoi tunnustusta Suomen toimille asiassa mutta velvoitti myös vastaisuudessakin jatkuvaan valppauteen (8. pykälä)

"Suomi, joka välirauhansopimuksen mukaisesti on ryhtynyt toimenpiteisiin hajoittaakseen kaikki Suomen alueella toimivat fascisminluontoiset poliittiset, sotilaalliset tai sotilaallisluontoiset järjestöt sekä muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille Kansakunnille vihamielistä propagandaa, sitoutuu olemaan vastaisuudessa sallimatta senluontoisten järjestöjen olemassaoloa ja toimintaa, joiden tarkoituksena on kieltää kansalta sen demokraattiset oikeudet."

Nämä sopimuspykälät, jotka velvoittivat Suomea siinä kuin mikä tahansa eduskunnan säätämä laki, tarjosivat politiikoille ainakin mahdollisuuden vaatia viranomaisilta toimia joitakin itselleen vastenmielisiä järjestöjä vastaan. "Pariisin rauhansopimuksen vastainen" oli aika tavallinen syytös, joka esitettiin 1970- ja 1980-luvun poliittisessa väittelyssä.

Mikko Uola on tutkinut järjestöjen lakkauttamista välirauhansopimuksen jälkeen teoksessaan

"Suomi sitoutuu hajottamaan..." : järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella. - Suomen historiallinen seura, 1999

Viimeisen kerran rauhansopimuksen pykäliin viitattiin tiettävästi v. 1994 kun Venäjän suurlähetystö kysyi virallisesti, mikä oli Suomen kanta yllä mainittuihin pykäliin. Välittömänä aiheena oli hanke perustaa uudelleen v. 1944 kielletty Isänmaallinen kansanliike. Järjestö voitiin perustaa, mutta eri nimellä.

V. 1974 oli vireillä ns. rauhanlain säätäminen. Lähtökohdan sille tarjosi Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen v. 1966 hyväksymään kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sisältyvä pykälä, joka kielsi sotapropagandan sekä kansallisen, rotu- ja uskonnollisen vihan lietsomisen ja jonka osalta Suomi oli tehnyt varauman eli jättänyt hyväksymättä. Maan voimakkain rauhanjärjestö, jonka kannanottoihin ainakin tuohon aikaan kommunistisella puolueella oli suuri vaikutus, ryhtyi ajamaan vastaavaa pykälää laiksi myös Suomeen. Lainmuutoksen vastustajien parissa arveltiin yleisesti, että hankkeen perimmäisenä tavoitteena oli luoda maahan sellainen olotila, jossa kaikkinainen Neuvostoliiton olojen arvostelu olisi "sotapropagandana" ollut rikos ja jossa tämän vuoksi kommunistien vastustajien mahdollisuudet poliittiseen väittelyyn olisivat oleellisesti rajoittuneet.
Eduskunta ei hyväksynyt rauhanlakia.

Järjestöjä, jotka yleensä mainittiin rauhansopimuksen vastaisina olivat ainakin maanpuolustusjärjestöt (reservinupseerit ja reservin aliupseerit) ja eräät uskonnolliset yhdistykset (jotka seurasivat uskonnonvapauden toteutumista sosialistisissa maissa tai salakuljettivat niihin käytännössä lähes kiellettyä uskonnollista kirjallisuutta). Amnestykin toki mainittiin, koska se raportoi Neuvostoliitonkin ihmisoikeusrikkomuksista. Kaikkien kommunistisen puolueen aktiivien suhde Amnestyyn ei kuitenkaan ollut yksiselitteisen kielteinen.

KIRJALLISUUTTA:

Rentola, Kimmo
Niin kylmää että polttaa : vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen 1970. - Otava, 2005.

Leppänen, Veli-Pekka
Kivääri vai äänestyslippu? : Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964-1970. - Edita, 1999.

Vire-Tuominen, Mirjam
Rauhaa rakentavaa työtä : Suomen Rauhanpuolustajien viisi vuosikymmentä. - Demokraattinen sivistysliitto, 2003.

Kommentit (0)

Vastauksesi