suomen kielisten ilmansuuntien etymologia

suomen kielisten ilmansuuntien etymologia

Vastaus

Pohjoinen tulee yleisitämerensuomalaisesta pohja-sanasta. Pohja tai pohjoinen on vakiintunut ilmansuunnan nimitykseksi siksi, että asumuksen pohja (peräosa) pyrittiin sijoittamaan kylmimpään ilmansuuntaan. Lönnrotin selityksen mukaan pohja olisi edustanut ilmansuuntaa, jossa aurinko vajoaa ikään kuin maan pohjaan.

Etelä on johdos ikivanhasta esi-sanasta ja merkitsee edessä olevaa paikkaa. Lönnrot on selittänyt sanan johtuvan siitä, että entisaikana rakennukset pyrittiin rakentamaan ovi lämpimintä ilmansuuntaa kohti. Etelä olisi siis asumuksen edessä oleva paikka tai suunta. Lähisukukielissä on myös etelälle vastineet: varjan etelä, viron edel ja liivn jedal.

Lähisukukielissä on vastine myös länsi-sanalle: inkeroisen läns, vatjan lääsi, viron lääs ja liivin lents (lounas). Sanan on arveltu (mutta ei todistettu!) matalaa tai alavaa maata merkitsevän lansi-sanan (-> lannistaa) variantiksi. Länsi viittaisi ilmansuuntaan, jossa aurinko on alhaalla.

Itä on se ilmansuunta josta aurinko kohoaa näkyviin eli 'itää' taivaanrannasta. Lähisukukielten vastineetö inkeroisten ja vatjan itä, viron ida ja liivin ida (koillinen).

Koillinen on johdos aamun sarastusta merkisevästä sanasta koi. Sama johdos on käytössä inkeroisissa ja karjalassa, jossa se tosin tarkoittaa itää.

Kaakko-sanan vastine on viron kagu. Sana on yhdistetty linnunnimeen kaakkuri (kaakko, kaakkolintu). Ilmansuunnan nimityksenä kaakko oli merkinnyt muuttolintujen tulosuuntaa.

Lounas-sanalla on vastineita sekä lähi että etäsukukielissä. Permiläiskielten sanat merkitsevät päivää, itämerensuomaen sanat enimmäkseen sitä ilmansuuntaa, josta aurinko keskipäivällä paistaa ja mahdollisesti myös sitä ateriaa, joka nautitaan keskipäivän aikaan.

Luode-sanan alkuperä on epäselvä. Vastineita silläkin on lähisukukielissä, tosin hiukan eri merkityksissä. Luodetta on arveltu joko luoda-verbiin tai läheisyyttä merkitsevään luo-vartaloon perustuvaksi. Välitön kantasana olisi voinut olla luo-vartalon johdos luotaa 'laskea, heittäytyä'. Luode merkitsisi sitä ilmansuuntaa johon aurinko laskee. Sanan on arveltu myös kuuluvan yhteen tulvaa, pakovettä yms. merkitsevän luode-sanan kanssa.

Tiedot on reippaasti lyhentäen poimittu Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisesta sanakirjasta (WSOY, 2004). Sanakirjasta löytyy perusteellisempia tietoja ja myös tietoja siitä, milloin näiden ilmansuuntien nimitykset ovat tulleet kirjakieleen.

Kommentit (0)

Vastauksesi