Suhuässän käyttö

Suhuässän käyttö

Venäläissyntyinen kaverini sai Suomen kansalaisuuden ja törmäsin ehkä vähäpätöiseen mutta hänen kohdallaan mielenkiintoiseen ongelmaan. Jos hänen sukunimensä kirjoitettaisiin suomalaisten normien mukaisesti, se sisältäisi š-kirjaimen. Ilmeni kuitenkin, ettei nimeä ei voinut tässä muodossa henkilötodistukseen kirjoittaa (hattukirjainta ei voi laittaa henkkariin), joten hän päätti kirjoittaa nimensä englanninkielisen mallin mukaisesti (sivuhuomio: ruotsalaisperäinen é-kirjain on sen sijaan hyväksyttävä kirjain myös henkilöpapereissamme). Tästä päästään varsinaiseen kysymykseen: Jos samaan aikaan on päätetty, että š kuuluu kirjoitusjärjestelmäämme, miksei sen käyttöä opeteta missään tai sitä ei voi käyttää edes nimissä? Itse en kouluaikanani ollut moisesta kirjaimesta kuullutkaan, vaan sen olemassaolo selvisi minulle vasta yliopisto-opintojen yhteydessä ja kirjoja suomentaessani. Omasta mielestäni järkevin vaihtoehto olisikin vain laittaa hattu hyllylle; kyse on suhteellisen marginaalisesta äänteestä, eikä yhdistelmän korvaaminen sh:lla tai pelkällä s-kirjaimella tuottaisi juurikaan ongelmia. Ymmärrän kuitenkin myös toisen (kielitoimiston) näkökannan, jossa yhden kirjaimen halutaan vastaavan yhtä äännettä. Mutta jos tässä kannassa pysytään, olisi š lisättävä myös aakkosiimme, näppäimistöihimme ja sen olemassaolosta olisi myös opetettava koulussa, jotta ihmiset osaisivat sitä myös käyttää. Ei olekaan ihme, että nykykäytäntö on vakiintumaton, ja nykyisellään tilanne on huonoin mahdollinen: Jos esimerkiksi haluan etsiä tietoa tšekistä, šamaaneista tai Tšetšeniasta, kirjoitusasua on ainakin kolmea erilaista. Muistan, että heti ensimmäisellä luokalla koulussa opetettiin kirjaimet C, Q, W, X, Z ja Å, jotka eivät käytännössä esiinny yhdessäkään suomenkielisessä sanassa paitsi sitaattilainoissa ja mittayksiköissä (ångström) ja tietysti ruotsinkielisissä nimissä. Näihin verrattuna Š onkin jo hyvinkin relevantti kirjain (lähes yhtä relevantti kuin vaikkaba B, G ja F), koska se esiintyy myös yleisnimissä. Mietin vielä, että jos suomalaiseen kaupunkiin nimettäisiin katuja säveltäjien mukaan, missä muodossa "Pjotr Tšaikovskin katu" kyltteihin kirjoitettaisiin? Jos Š ei ole käypä kirjain henkilöllisyystodistuksessa, tuskinpa se siten katukylttiinkään kelpaisi. Normien mukainen sanakirjamuoto (Tšaikovski) olisi jotain aivan muuta kuin käytäntö.

3 vastausta

Kysyin asiaa suoraan Kotuksen (Kotimaisten kielten keskus) asiantuntijoilta. Nimistönhuoltaja ja erikoistutkija Sirkka Paikkalalta tuli seuraavanlainen vastaus:

"Venäläissyntyisen henkilön nimi kirjoitetaan suomalaisiin asiakirjoihin eli myös henkilötodistukseen sen mukaan, miten nimi on kirjattu väestötietojärjestelmään. Väestötietojärjestelmään nimi viedään virallisesta asiakirjasta, tässä tapauksessa todennäköisesti passista, johon Venäjän viranomaiset ovat kirjanneet nimen myös latinalaisin kirjaimin oman translitterointikaavansa mukaisesti. Suomen viranomaisilla ei ole oikeutta muuttaa nimen kirjoitusasua ilman virallista päätöstä. Henkilö voi itse hakea nimen kirjoitusasun muutosta suomalaisen käytännön (Suomen Standardisoimisliiton standardi SFS 4900, 1998) mukaiseksi maistraatilta. Kun nimen kirjoitusasu on virallisesti muutettu, se luonnollisesti merkitään muutetussa muodossa muihinkin virallisiin asiakirjoihin. Väestötietojärjestelmässä on hattu-s:llä ja muillakin erikielisissä nimissä tarvittavin kirjaimin kirjoitettuja nimiä, vaikka kaikki nämä mahdollisuudet eivät näykään VRK:n ilmaisella Nimipalvelu-verkkosivulla.
 
Hattu-s ei sinänsä ole Suomessa aivan harvinainen; se on käytössä esimerkiksi saamenkielisissä henkilön- ja paikannimissä, joista jälkimmäisiä voi katsoa sivulta kansalaisen.karttapaikka.fi.
 
Vuonna 1999 julkaistiin kansainvälinen merkistöstandardi ISO/IEC 8859-15 (ns. Latin-9), johon sisältyvät mm. euron merkki, š ja ž. Se on hyväksytty Suomessa myös kansalliseksi standardiksi. Merkit sisältyvät myös jatkuvan kehitystyön kohteena olevaan kansainväliseen merkistöön, jota nykyiset laitteet ja ohjelmat tukevat jo laajasti."
 
Kommentit (0)
12.08.201909:38
11843
3

Kysyjä ei kuullut moisesta š-kirjaimesta kouluaikanaan, vaan vasta yliopisto-opintojen yhteydessä. Hän ei kerro, milloin tuo kouluaika oli. Monille meistä 1960 - 70-luvun koululaisista "hattupää-s" š tuli tutuksi viimeistään keskikoulun alaluokilla Suomen kielen oppikirjasta (Setälä - Nieminen - Ojajärvi), jossa sen tarpeellisuutta korostetaan kohdan 9 Aakkoset viimeisessä kappaleessa (s. 10 sekä v. 1964 että v. 1974 painoksessa). Samaa ohjetta käsiteltiin vielä lukion Sananiekka-oppikirjan luvussa Oikeinkirjoitusohjeita (esim. vuoden 1976 painoksessa s. 135 - 136). Kirjoitimme käsin ja oppikirja oli kirjapainossa ladottu, joten mahdolliset ongelmat merkin tuottamisessa silloisilla kirjoituskoneilla eivät tulleet esiin.

 

Kommentit (0)
12.08.201911:55
11530
2

Tämä on jo vanha kysymys, mutta tähän voisi vielä lisätä että Venäjä on muuttanut ohjetta nimien translitteroinnista.

Minulla oli työkaveri, jonka nimi oli aluksi translitteroitu englannin mukaan, mutta englannin kanssa oli venäläisillä aika paljon vaikeuksia, joten Venäjä päätti että nimet translitteroidaankin ranskan mukaan. Ranskan ortografiahan on paljon säännönmukaisempi kuin englannin. Niinpä työkaverini nimi muuttui joka paikkaan, tietokoneen käyttäjätunnusta myöten. En muista tarkkaan milloin tämä oli, mutta ehkä 2000-2010 välillä tai sinne päin.

Jos siis kyse on kaksoiskansalaisesta, Venäjä määrää nimen translitteroinnista, vaikka Suomi salliikin muutoksen. Tosin Suomenkin lait ovat voineet muuttua kysyjän tunteman henkilön elinaikana.

Kommentit (3)
Joo, hankalaa on. Vaikkei puhuttaisi pelkästään nimistä. Olisi hyvä, jos tietokoneide... Joo, hankalaa on. Vaikkei puhuttaisi pelkästään nimistä. Olisi hyvä, jos tietokoneiden suomalaiseen näppäimistöön lisättäisiin myös mahdollisuus aksentin käyttö konsonanttien päällä. Esip. Puolan kielessähän merkitään suhuässä täten. Hattuässä opetettiin 60-luvulla kirjoittamaan suhuässän merkiksi. Mutta kun sitä ei toteltu, niin muuttui suositus, että sakkipeli on sakkipeli, eikä shakkipeli. Samoin tuli shampoosta tuli sampoo. Tietokoneiden suomalaisessa näppäimistössä on esim viron õ, Merkillä on käyttöä myös portugaliksi. Miksei siellä voisi olla myös tsekin suhuässän hattua (jonka siis piti tulla myös suomen kielen standardiksi), tai puolan vastaavasti käyttämää aksenttia (joka kyllä toimii vokaalien päällä). Oma lukunsa on sitten venäjän kaksi erilaista suhuässää: ш щ, edellinen on tavallinen suhuässä. Jälkimmäinen, pitkä suhuässä translitteroidaan tavallisesti štš. Tämä ei kuitenkaan vastaa nykyvenäjän ääntämystä, jossa t jää ääntämättä. Minä ainakin kuulen tuon äänteen niin, että se alkaa tavallisena suhuässänä, kuten sanassa Schengen. Se kuitenkin muuttuu äänteen kestäessä sellaiseksi, kuin esim italian sanassa ciao, kuitenkin niin että t-aines jää pois. Kieli suhisee siis lähempänä t-asentoa, lähempänä hampaita (dentaalisemmin). Tällaista eroa on vaikea translitteroida ilman foneettisia merkkejä.
12.8.2019 14:02 Eero Tuominen 1270
Toivottavasti kaikissa tietojärjestelmissä siirryttäisiin pikkuhiljaa tukemaan utf-8 me... Toivottavasti kaikissa tietojärjestelmissä siirryttäisiin pikkuhiljaa tukemaan utf-8 merkistöä, joka sisältää suunnilleen kaikkien kielten kaikki merkit. http://www.fileformat.info/info/charset/UTF-8/list.htm
12.8.2019 22:32 Matti Rantanen 3697
Myöskin karjalaksi kirjoittavat tarvitsevat muutama eri suhu-ässä. Vepsää varten tarv... Myöskin karjalaksi kirjoittavat tarvitsevat muutama eri suhu-ässä. Vepsää varten tarvitaan vielä lisää kirjaimia. Samaan näppäimistöön ei kuitenkaan mahdu mahdu mahdottomia määriä, jotenkin johonkin raja on pantava sen suhteen. Pitää vain opetella etsimään niitä UTF-merkkejä muualta kuin näppäimistöltä tai vaihtamaan näppäimistöasettelu kielen mukaan.
13.8.2019 12:21 Telttu Ella 11530

Vastauksesi