Sodan loppuessa oli venäläisiä sotavankeja suomalaisissa maataloissa...

Sodan loppuessa oli venäläisiä sotavankeja suomalaisissa maataloissa...

Sodan loppuessa oli venäläisiä sotavankeja suomalaisissa maataloissa töissä. Miten varmistettiin etteivät karkaa? Millainen vartiointi oli?

Vastaus

Aihetta on käsitelty ainakin seuraavissa teoksissa:
Eino Pietola: Sotavangit Suomessa. – 1987.
ISBN 951-20-2977-4
Vihollisen armoilla : neuvostosotavankien kohtaloita Suomessa 1941-1948. – 2004.
ISBN 952-5478-01-7 (tähän teokseen sisältyy Petri Hokkasen erillinen artikkeli aiheesta)
Yleensä sotavankien sijoittamista maataloustöihin suosittiin. Liikekannallepanon vuoksi työvoimasta oli pulaa ja vankileirien vartiointi sitoi sotilaita. Myöskin huolto oli helpompi hoitaa hajasijoittamalla. Vangit olivat yleensä maatilan vastuulla, määräysten mukaan vanki piti yöksi sijoittaa lukittuun tilaan. Käytännössä määräyksistä usein lipsuttiin, sillä pitempiaikainen yhdessäolo toi myötään lisääntyvän luottamuksen. Vaikka maatiloilla olikin tiukat velvollisuudet luovuttaa tuottamiaan elintarvikkeita yleiseen kulutukseen, oli huoltotilanne maalla selvästi parempi kuin esim. kaupungeissa. Epäilemättä myös työtä tekevä vanki on hyötynyt tästä. Ainakin olot verrattuna vankileireihin ovat olleet selvästi paremmat. Eino Pietilä, joka em. teoksessaan voimakkaasti arvostelee sotavankikohteluamme suuren kuolleisuuden vuoksi, arvelee, että laajempikin sijoittelu maataloustöihin olisi pelastanut useita ihmishenkiä. Maatalousvankien suhteellisen hyvä huoltotilanne tiettävästi aiheutti rintamapalvelussakin olevissa jonkinlaista katkeruutta (puhuttiin ”kotiryssistä”). Realistisesti arvioiden pakomahdollisuudet olisivat olleet sangen huonot: matka omalle puolelle oli pitkä, suomea huonosti taitavat kulkumiehet herättivät sota-ajan paikallisissa valvojissa suurta epäluuloa ja elämä ilman elintarvikekortteja olisi ollut mahdotonta.
.

Kommentit (0)

Vastauksesi