Sisältömainontaa kirjallisuuudessa?

Sisältömainontaa kirjallisuuudessa?

Luen paljon englanninkielisiä dekkareita ja olen ihmetellyt joittenkin tekijöitten kohdalla tekstissä esiintyvien tuotemerkkien runsautta. Esim. kun etsivä katsoo rannekelloaan: "I glanced my Swatch". Lienevätkö kyseessä maksetut mainokset?

4 vastausta

Tuotemerkkien mainitseminen kirjallisuudessa on useimmiten tyylikeino. Esimerkiksi Bret Easton Ellisin romaaneissa tuotenimien pudottelu kuvaa sitä, kuinka tärkeää hänen romaaniensa henkilöhahmoille ovat tuotemerkit ja merkkitavara. Tuotemerkeillä voi ilmaista myös mm. henkilöhahmojen sosiaalista asemaa tai havainnollistaa ajankuvaa.. 

Kirjailijat ovat kyllä harrastaneet myös varsinaista tuotesijoittelua. Ei ole kuitenkaan tarkempaa tietoa tuotesijoittelun yleisyydestä kirjallisuuden yhteydessä. Ilmiö on joka tapauksessa ainakin toistaiseksi paljon yleisempi televisiossa ja elokuva-alalla kuin kirjallisuudessa.

"Tuotesijoittelu ( product placement) on markkinoinnin tukimuoto, jossa markkinoitava tuote on sisällytetty esimerkiksi elokuvaan, televisio-ohjelmaan, radio-ohjelmaan, videopeliin, sanomalehden artikkeliin tai muuhun fiktiiviseen tai tosiperäiseen mediaan.Tavallisin tuotesijoittelun muoto on markkinoivan yrityksen tai tuotteen logon tai nimen näkyminen esimerkiksi elokuvan kohtauksessa. Tyypillistä on myös nähdä tarinan päähenkilön käyttävän mainostettavaa tuotetta. Mainostavat yritykset maksavat tuotesijoittelusta tuotteen näkyvyyden, kuten tuotteen käytön ja esiintymisajan perusteella." (Wikipedia)

Tässä muutama esimerkki tuotesijoittelusta kirjallisuudessa:

Yhdysvaltalainen kirjailija Bill Fitzhugh kirjoitti Guardian-lehteen marraskuussa 2000 omasta tuotesijoittelukokeilustaan. Koska Yhdysvalloissa on vaikea saada julkisuutta kirjan julkaisulleen varsinkin ensimmäisen kirjan jälkeen, hän päätti olla ensimmäinen kaunokirjailija, jonka kirjassa on tuotesijoittelua sanan varsinaisessa merkityksessä (eli tuotesijoittelua teoksessaan toteuttava saa jonkinlaista korvausta tuotteen tekijältä). Hänen toisessa romaanissaan Cross Dressing juotiin joissain kohdissa alun perin viskiä, mutta tehtyään sopimuksen Seagramsin kanssa romaanissa juotiin nimenomaan Seagrams-viskiä. Fitzhugh sai palkkioksi Seagramsilta muutaman laatikollisen viskiä. Taloudellinen tai "juomallinen" hyöty ei kuitenkaan ollut Fitzhugh'n mielessä, vaan pelkästään julkisuus. Lisäksi koko asetelma oli eräänlainen vitsi, sillä romaani Cross Dressing oli satiiri mainosmaailmasta. Kirjallisuuden kommentoijat eivät kuitenkaan ymmärtäneet ironiaa, vaan pitivät tempausta kirjallisuuden halventamisena.

Paljon isommasta palkkiosta oli kyse, kun kirjailija William Boyd sai Land Rover -autofirmalta jopa kuusinumeroisen summan rahaa vastineeksi siitä, että hänen romaaninsa The Vanishing Game päähenkilö ajoi Land Roveria.

Vuonna 2001 Fay Weldon puolestaan solmi tuotesijoittelusopimuksen jalokiviyritys Bulgarin kanssa, ja sai vastineeksi firman tuotenimien maininnoista 18 000 punnan edestä jalokiviä. Kirjan nimi oli The Bulgari Connection.

Vuonna 2014 Cumberland Packing Corporation, joka valmistaa Sweet'n'Low -nimistä keinotekoista makeutusainetta, investoi 1,3 miljoonaa Hillary Carlipin romaaniin Find me I'm yours. Summaa ei sii maksettu suoraan kirjailijalle eikä kustantajalle vaan firma ennen kaikkea kustansi kirjaan liittyvää markkinointia. Makeutusaineen nimi luonnollisesti mainitaan kirjassa useita kertoja.

 

 

 

Kommentit (0)
05.09.201722:14
56901
54

Kotimaisista esimerkeistä löytyy Reijo Mäki, jonka kirjoissa (ja jopa niiden nimissä) on varsin rajoittunut juomavalikoima, tosin emmehän tiedä mitään mahdollisista sopimuksista...

Kommentit (0)
10.09.201712:18
19595
46

Tämäpä jälleen kiinnostava asia. Onkohan Janet Evanovich saanut provikkaa Bvlgari-suihkugeelin valmistajalta sen jälkeen kun kirjoitti erään jännäriparodiasarjansa mieshahmon, Ranger Mañoson, käyttävän kyseistä tuotetta.

Geelissä oli teoksen mukaan niin huumaavanhoukutteleva tuoksu, että naiset tulivat hulluiksi sen perään - ja tietysti myös käyttäjän perään. Muutaman hupsutuskirjan lukeneena mietin, olisiko Ranger ollut niin haluttu, jos olisi käyttänyt vaikka mäntysuopaa...:-)

En ole viitsinyt selvittää tuotetta tai sen valmistajaa, mutta huomasin, että netissä oli sivustoja, joilla kirjoja lukevat naiset keskustelivat henkevästi keskenään, mikä olikaan se oikea geeli ja mistä sitä saa. Tai ehkä ne olivatkin tuottajan tai kustantajan masinoimia trolleja, kukapa tietää.

Kommentit (0)
15.10.201807:18
19595
25

Tämä kysymys palasi mieleeni, kun luin viikonloppuna erästä suomalaista dekkaria, jossa eräs päähenkilöistä yhtäkkiä kietoutui Luhdan pyyhkeeseen. Juttu oli mielestäni kotimaista keskitasoa - eikä tekijä tai teoksen nimi jäänyt mieleeni, hahmosta puhumattakaan, mutta se Luhta jäi...

Kommentit (0)

Vastauksesi