Ruotsin puhekieli ja loppukonsonantin katoaminen?

Ruotsin puhekieli ja loppukonsonantin katoaminen?

Kaipaisin tietoa suomenruotsin lausumisesta puhekielessä, erityisesti pääkaupunkiseudun murteessa. Monia sanojahan ei lausuta kuten kirjoitetaan vaan esim jag, med, och lausutaan yleensä ilman loppukonsonanttia. Samoin ilmeisesti g-loppuiset adjektiivit (esim trevlig -> tre:vli) tai sanat vid, till? Ja ar- verbien menneet aikamuodot kuulen lausuttavan ilman päätteitä ns perusmuodossa, pitääkö paikkansa? Tai substantiivien erna-monikossa ei aina kuulu r-äännettä? Någon -> nån, något -> nåt, dagen -> dan? Mihin muihin sanoihin tällaiset pätevät ja onko muita tavallisia puhekielen muunnoksia ääntämisessä? Googlettamalla ei tuntunut löytyvän oikein mitään tietoa näistä.

Vastaus

Emme itse löytäneet suoraa vastausta kysymykseesi ja käännyimme sen takia Institutet för de inhemska språkenin (http://www.sprakinstitutet.fi/sv) puoleen. Siellä kielitieteilijä Monica Äikäs vastasi suunnilleen näin:

Mitään kieltä ei lausuta täsmälleen samalla tavalla kuin se kirjoitetaan.
Jos vertaa suomenruotsia ruotsinruotsiin, voi todeta, että molemmissa on lyhennettyjä muotoja kuten nån, nåt, dan… Voidaan myös todeta, että kehitys ruotsinruotsissa menee yhä enemmän siihen, että lausutaan kirjainten mukaisesti. Esimerkiksi nykyään ruotsinruotsissa lausutaan t- kirjain golvet- sanassa ja -de kastade- sanassa. Sen sijaan suomenruotsiin on jäänyt vanha tapa lausua sanoja ilman kuuluvia päätteitä.

Äikäs suosittelee Mikael Reuterin kirjaa "Så här ska det låta", jossa kerrotaan paljon mm. juuri suomenruotsin ääntämisestä. Kirjasta voi lukea Helsingin seudun ruotsin kielen ilmiöistä, jossa r-kirjain jää lausumatta tietyissä tapauksissa esimerkiksi sanoissa  kastar /kastaa/, kommer /kommää/, böcker /bökkää/.

Kommentit (0)

Vastauksesi