Rikkooko ihminen omalla toiminnallaan luonnonmukaisen evoluution kehitystä...

Rikkooko ihminen omalla toiminnallaan luonnonmukaisen evoluution kehitystä...

Rikkooko ihminen omalla toiminnallaan luonnonmukaisen evoluution kehitystä lisääntyessään evoluution kannalta täysin epäolennaisten seikkojen vuoksi (raha, järjestetyt avioliitot ym...)?

Ja eikös liiallinen lääketieteen kehityskin johda pidemmän päälle vain ylikansoittumiseen ja tuo näin loppujen lopuksi lisää ongelmia.

Toisin sanoen: olemmeko irtautuneet jo liian kauas esi-isiemme vaistoista ja kehittyneet liian paljon järjellä ajatteleviksi - liian viisaiksi?

Vastaus

Ihminen voisi rikkoa luonnonmukaista evoluutiota vain siinä tapauksessa, että evoluutio olisi ikään kuin rikoslaki, jota voisi noudattaa, mutta myös olla noudattamatta. Evoluutio tai luonnonvalinta on kuitenkin enemmän luonnossa vallitseva säännönmukaisuus, aivan kuin painovoima, jota ihminen ei vain voi päättää olla noudattamatta.

Nykytietämyksen mukaan evoluution perustana toimivat geenit eli molekyylit, joilla on taipumus muodostaa itsestään kopioita: geenit eivät tietenkään tietoisesti pyri monistumaan, vaan kopioiden muodostaminen vain kuuluu niiden luonteeseen. Kopioiden muodostaminen vaatii resursseja, joita geenien ympäristössä on rajallisesti. Siksi geenit ikään kuin kilpailevat näistä resursseista. Geeneillä on hieman erilaisia monistumismetodeja, ja tarpeeksi pitkän ajan kuluttua joitakin metodeja käyttäneet geenit ovat onnistuneet kopioitumaan paremmin kuin toiset, jotka ovat jopa saattaneet jopa hävitä kokonaan.

Eräiden geenien käyttämänä monistumismetodina on ollut rakentaa ihmisten kaltaisia eläimiä, joiden sisällä geenit oleilevat. Tähän asti tämä metodi näyttää olleen melko onnistunut siinä mielessä, että meitä ihmisiä on Maapallolle siunaantunut näinkin paljon. Ihmisten oma lisääntyminen ja evoluutio tapahtuu tässä mielessä geenien monistumistaipumuksen sivutuotteena.

Ihmisten tai muidenkaan eläinten motiiveihin ei omien geenien monistaminen välttämättä kuulu. Ne eläimet, joilla tietoisuutta esiintyy, mutta jotka eivät vielä ymmärrä seksin ja lisääntymisen välistä yhteyttä, tavoittelevat seksissä luultavimmin ensisijaisesti siihen liittyviä nautinnollisia tuntemuksia. Toissijaisesti nämä eläimet saattavat tavoitella seksistä mahdollisesti saatavaa hyötyä: esimerkiksi joidenkin apinalajien yksilöt saattavat suostua seksiin saadessaan siitä vastineeksi ruokaa. Geenien monistumisen kannalta ihmisten ja muiden eläinten lisääntymismotiivit ovat itse asiassa täysin yhdentekeviä: kunhan nämä vain lisääntyvät, samalla geenitkin monistuvat. Tässä mielessä mikään lisääntymismotiivi ei ole muita epäolennaisempi.

Nykyisen evoluutioteorian mukaan geenien monistumista rajoittaa ainoastaan ympäristön resurssien vähyys: geenit tuottavat itsestään niin paljon kopioita kuin ympäristö sallii. Mikäli geeni pystyy jotenkin lisäämään tuottamiensa kopioiden määrää, se myös tekee näin. Samalla tietysti geenien muodostamien eläinten määrä kasvaa. Lääketieteen kehityskin on geenien kannalta aivan luonnollinen tapa lisätä geenikopioiden määrää.

Ihminen on siinä määrin monimutkainen olento, että hänen toimintaansa ei kuitenkaan ohjaile pelkkä geenien taipumus monistua. Nykyään hän jopa pystyy itsenäisesti rajoittamaan omien geeniensä monistumista erilaisten keksintöjen avulla. Voimmekin toivoa, että olemme nykyään jo kyllin viisaita käyttääksemme kaikkia mahdollisia keinoja geeniemme monistumisen järkevään rajoittamiseen, jotta luonnolliset vaistomme eivät saisi meitä lisääntymään yli Maapallon kantokyvyn.

Evoluutiosta:
Dawkins, Richard: Geenin itsekkyys, 1993, Helsinki: Art House.
Evoluution vaikutuksesta ihmisen seksuaalikäyttäytymiseen:
Tammisalo, Osmo: Rakkauden evoluutio: ihmisen parinvalinnan biologiaa, 2005, Helsinki: Terra Cognita.

Kommentit (0)

Vastauksesi