Rataverkon pituus juuri ennen talvisotaa?

Rataverkon pituus juuri ennen talvisotaa?

Kuinka pitkä oli Suomen rautatieverkko juuri ennen kuin talvisota alkoi? Siis marraskuussa 1939? Tarkoitan normaalilevyisiä ratoja, en kapearaiteisia. Onko tietoja rataverkon pituudesta marraskuulta 1939, vuoden 1939 alussa tai vuoden 1938 lopulta? Montako kilometriä rautateitä rakennettiin talvisodan, välirauhan ja jatkosodan aikana? Montako kilometriä rautateitä meni luovutettujen alueiden mukana Venäjälle?

Vastaus

Näin yksityiskohtaisia tietoja ei näytä löytyvän.

 

SUOMEN TILASTOLLISEN VUOSIKIRJAN 1946/1947  MUKAAN RAUTATEIDEN PITUUS OLI

 

vuonna 1938 valtion omistamia 5740 km, yksityisiä 256 km, yhteensä 5996 km

vuonna 1939 valtion omistamia 5864 km, yksityisiä 256 km, yhteensä 6120 km

vuonna 1940 valtion omistamia 4596 km, yksityisiä 250 km, yhteensä 4846 km

vuonna 1941 valtion omistamia 5222 km, yksityisiä 250 km, yhteensä 5472 km

vuonna 1942 valtion omistamia 5670 km, yksityisiä 250 km, yhteensä 5920 km

vuonna 1943 valtion omistamia 5686 km, yksityisiä 257 km, yhteensä 5943 km

vuonna 1944 valtion omistamia 4220 km, yksityisiä 241 km, yhteensä 4461 km

vuonna 1945 valtion omistamia 4513 km, yksityisiä 241 km, yhteensä 4754 km

Tilastokirja ei mainitse asiaa nimenomaisesti, mutta ainakin vertailu vuosien 1940 ja 1941 tietojen välillä viittaa siihen, että luvut ovat loppuvuodelta. Huomattakoon, että vuosien 1944 ja 1945 luvuissa eivät ole mukana ne Pohjois-Suomen rataosuudet, joiden liikenne oli keskeytyksessä.

Seppo Zetterbergin mukaan talvisodan päättäneen Moskovan rauhansopimuksen 12.3.1940 myötä menetettiin 972 km. Itä-Karjalan suomalaismiehityksen aikana liikennöitiin lisäksi sikäläisiä ratoja enimmillään 428 km (vuosina 1942-1943).

VUOSINA 1939-1944 RAKENNETTIIN SEURAAVIA RATOJA:

Varkauden - Viinijärven rataa vuonna 1939  52 km Kermasta Viinijärvelle.  Varkauden - Vihtarin osuus avattiin liikenteelle 1.12.1939 ja Vihtarin - Viinijärven 22.4.1939. Vuonna 1941 tehtiin vielä täydennys- ja viimeistelytöitä. 

Kontiomäen - Taivalkosken radasta osuus Kontiomäki - Hyrynsalmi (46 km) avattiin liikenteelle 1.12.1939. Seuraavina vuosina rakennus eteni verkkaisesti. Kun vuosina 1935-1939 työntekijöiden lukumäärän vuotuinen keskiarvo oli 350-530, se oli 1940-1945 vain 10-100. Saksalaiset rakensivat jatkosodan aikana Hyrynsalmelta Kuusamoon kulkevan kapearaiteisen 178 km pitkän radan, joka purettiin heti rauhan tultua.

Oriveden - Jämsän radan rakennustyöt aloitettiin vuoden 1939 alussa ja ne jatkuivat 1950-luvulle. Työntekijöitä vuosina 1938-1953 oli keskimäärin 329 vuodessa, enimmillään 759 (lokakuussa 1940). Ajanjaksona 22.12.1941-30.11.1942 työssä oli myös sotavankeja. 

Kouvolan risteysaseman kuormituksen vähentämiseksi ja liikenteen yleisen turvallisuuden lisäämiseksi päätettiin nopeassa järjestyksessä rakentaa rata Korialta Harjuun. Työt aloitettiin tammikuussa 1940 ja vuoden loppuun mennessä saatiin välttävään liikennekuntoon 11,6 km Korialta Voikkaalle, loppuosa jäi sodan aikana rakentamatta. Tämä rata purettiin pääosin pian sotien jälkeen.

Tärkein radanrakennustyö sotavuosina oli Kemijärven - Sallan rata. Moskovan rauhansopimuksen 7. pykälä velvoitti Suomen rakentamaan vuoden 1940 aikana radan Kemijärveltä Sallaan, jolloin syntyisi yhteys neuvostoliittolaisten Kantalahdesta länteen rakentaman rautatien kanssa. Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto suhtautui rataan ehdottoman kielteisesti, mutta töihin oli ryhdyttävä kesällä. Määräajassa rakennus ei valmistunut, kiskotus saatiin valmiiksi 15.5.1941 (Neuvostoliiton puolella Kantalahden rata oli valmiina 25.2.1941). Vaikeissa oloissa tehtyä työtä oli helpottanut mm. se seikka, että jäätyneen Kemijoen yli oli tammikuussa 1941 rakennettu kiskot, jotka purettiin toukokuun alkuun mennessä. Uusi kesäkuussa alkanut sota mullisti hankkeen. Rataa käytettiin nyt raskaaseen sotilasliikenteeseen ja rakennustöiden ohella kunnossapitotyöt vaativat suuren panostuksen. Ammattitaitoinen työvoima oli pääosin mobilisoitu armeijaan ja töitä teetettiin vuonna 1941 työvelvollisilla, sotavangeilla ja saksalaisilla työpataljoonalaisilla so. jatkuvasti vaihtuvalla väellä. Venäläiset olivat vetäytyessään hävittäneet itärajan taakse rakentamaansa rataosuutta, jonka saksalaiset pioneerit kunnostivat välttävään liikennöimiskuntoon. Kaikkiaan käytössä olleen radan pituus oli 178 km. Kemijärven - Sallan rataa oli kaikkiaan rakentamassa 22 600 henkeä, mutta sekään ei riittänyt kaikkien asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Täydentävät työt jatkuivat alkusyksyyn 1944 saakka. Töitä haittasi sekin seikka, että vilkasta liikennettä oli ylläpidettävä koko rakennustyön ajan. Sanottiin, että "rataa alettiin ensin liikennöidä ja vasta sen jälkeen rakentaa". Saksalaiset tuhosivat radan aseveljeyden päätyttyä.  

Suolahden - Haapajärven radan rakennus oli aloitettu vuoden 1938 lopulla, talvisodan alettua töitä tehtiin vain radan eteläpäässä. Uudelleen hanketta ruvettiin toteuttamaan 1949.   

POHJOIS-SUOMEN RATOJEN JÄLLEENRAKENNUS aloitettiin lokakuussa 1944. Vuoden loppuun mennessä kunnostettiin useita siltoja. Kunnostettujen rataosuuksien pituus oli ennen vuodenvaihdetta 62 km. 

 

Zetterberg, Seppo
Yhteisellä matkalla : VR 150 vuotta. - WSOY, 2011

Valtionrautatiet 1937-1962 : Suomen rautateiden 100-vuotispäiväksi julkaissut Rautatiehallitus. - Valtion painatuskeskus, 1962 

Kommentit (0)

Vastauksesi