Pyrkimyksenäni on aloittaa kutsumus-ura antikvariaatinpitäjänä.

Pyrkimyksenäni on aloittaa kutsumus-ura antikvariaatinpitäjänä.

Hei. Pyrkimyksenäni on aloittaa kutsumus-ura antikvariaatinpitäjänä. Olen jo alkanut ostella kirpputoreilta halvalla löytöjä, joita voi sitten kalliimmalla myydä, mutta se on hidasta. Mutta mitenkä sitten niihin kuolinpesiin ja semmoisiin pääsisi lovejoy-tyyliin penkomaan? Ilmoitetaanko niistä jossain? Ja kaikki tuon antikvariaatin starttaamiseen liittyvä tieto on tervetullutta ja jokainen vinkki siitä missä kirjoja kohdellaan kaltoin ja niitä voisi pelastella ym.. Haluaisin päästä sellaiseen alkuun, että olisi kattava itsevalikoimani kokoelma, jota kautta sitten voi enempi kiilautua bibliofiilisiin valtataisteluihin antikvariaatinpitäjä-arkkivihollisen kanssa, laajentaa kokoelmaa kalliimpiin erikoisuuksiin ja haistella päivät vanhojen kirjojen tuoksua ja pelastaa noita aliarvostettuja esineitä myyntiin.

Vastaus

Upea kutsumus, onnea antikvaariselle uralle!
Kirjoja maailmassa riittää ja onneksi on myös ihmisiä, jotka haluavat niistä luopua ja toisia jotka haluavat ne kotiinsa ostaa (tietysti lainaaminenkin on varteenotettava vaihtoehto!). Meille tänne kirjastoon soitti tänäänkin rouva, joka halusi päästä kirjoistaan muuton vuoksi eroon ja halusi siksi lahjoittaa ne meille. Hyväkuntoisimmat ja uusimmat voimme ehkä ottaa kokoelmiin, mutta meillä on myös kirjankierrätyskärry, johon ihmiset voivat ylimääräiset kirjansa tuoda jonkun toisen iloksi. Vaihtuvuus kirjankierrätyskärryssämme on vilkasta. Ylimääräisiä kirjoja siis on tarjolla runsaasti.

Kirjakokoelman kartutamiseksi suosittelisin ilmoituksn laittamista paikallislehteen Halutaan ostaa –osastolle. Kuvitelisin, että kuolinpesistä vastaavat henkilöt mielellään luopuvat suuristakin kirjakokoelmista kohtuuhintaan. Myös kustantajien jäännöseriä kannattaa kysellä. ”Oppikirjaksi” antikvariaatin pitäjälle suosittelen teosta Elämäntapana Antikvariaatti, Juhlakirja Seppo Hiltusen täyttäessä 60 vuotta 22.5.2000.

Kommentit (0)

Vastauksesi