Purettiinko Ruotsissa ja Norjassa vanhoja taloja?

Purettiinko Ruotsissa ja Norjassa vanhoja taloja?

En yleensä tuijota Ruotsiin mutta oliko siellä "Turun tautia", joka vaivasi Suomessa 1950-70-luvuilla? Tällöin Suomen kaupungeissa purettiin suurin osa vanhoista rakennuksista. Tosin kuin voisi olettaa, sota-aikana ei tainnut tuhoutua kovin suurta osaa Suomen kaupunkien taloista. Valokuvien perusteella Ruotsin kaupungeissa on säilynyt vanhoja taloja, Tukholmasta pikkukaupunkeihin asti. Ruotsi ei ollut maailmansodissa joten talot eivät tuhoutuneet sodissa. Kaupungit kasvoivat kun maatalous luovutti työvoimaa mutta ei silloinkaan vanhoja taloja kovin suurissa määrin purettu. Oliko niin että Ruotsissa haluttiin pitää vanhat talot? Norja oli saksalaismiehityksen alla 1940-1945, jolloin taloja tuhoutui taisteluissa tai saksalaisten polttamina. Miten oli Oslon tilanne? Saksan joukot valtasivat Oslon aikaisessa vaiheessa joten siellä ei taidettu kovin kummoisesti taistella. Ei myöskään silloin kun liittoutuneet vapautivat Norjan. Säästyivätkö Oslon talot sota-aikana? Minkälainen oli tilanne sodanjälkeisinä aikoina? Oliko Oslossa purkuvimmaa silloin? Ovatko Oslon vanhat talot oikeita eivätkä kopioita? Muualla Norjassa vanhan näköiset talot ovat useimmiten kopioita jotka on tehty sodassa hävitettyjen tilalle.

2 vastausta

Turun taudilla tarkoitetaan vanhojen kultuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten purkua uudisrakennusten tieltä. 1960- ja 1970-luvuilla se oli erityisen näkyvää Turussa, mutta ilmiö oli yleinen muissakin Suomen kaupungeissa. Vanhaa purettiin uuden tieltä kautta maan. Osin syynä olivat myös kasvavien liikennemäärien tarpeet. Vanhojen talojen purkaminen uudisrakentamisen alta on varmaankin aika yleismaailmallinen ilmiö.

Suomessa on ilmeisesti käsitys, että Ruotsissa ei lähdetty samanlaiseen purkuvimmaan. Taloforum-sivuston keskusteluissa eräs kirjoittaja pyrkii vähän korjaamaan tätä näkemystä. Hän ottaa esimerkiksi Uppsalan, Ruotsin neljänneksi suurimman kaupungin ja kertoo, että historiallinen kaupunkikuva kärsi siellä huomattavia tuhoja 1950-1970 -lukujen purkuinnossa. Itäpuolisesta keskustasta purettiin 80 prosenttia vuosina 1958-78. Vanhempi länsipuoli säilyi eheämpänä. Wikipedian Ruotsin kaupunkisuunnittelua koskeva artikkeli mainitsee myös Göteborgin suuret purkutyöt 1959-1974. Tukholmassa Norrmalmin kaupunginosassa purettiin protesteista huolimatta Hötorgetin viiden tornitalon ja ns. Hötorgcityn alta runsaasti vanhaa rakennuskantaa. Niin kutsuttu miljoonaohjelma, Ruotsissa vuosina 1965-1974 toteutettu laaja asuntojen rakennusohjelma aiheutti myös jonkin verran vanhojen rakennusten purkutöitä. Yli miljoonan asunnon rakentamisurakka valmistui pääosin uusiin lähiöihin.

Oslon rakennuskanta selvisi sodasta varsin vähin menetyksin. Brittien ilmavoimat pudottivat pommeja Osloon 1942 kohteenaan gestapon päämaja. 80 norjalaista siviiliä sai surmansa ja joitakin rakennuksia vaurioitui. Oslossa on ainakin 1950-60 lukujen aikana purettu ja uudelleen rakennettu keskustan rapistunut Vaterland-alue. Vastaajan Norjan rakennushistorian tutkimista haittasi vaikeus ymmärtää kieltä.

Kommentit (0)
22.02.201616:05
17144
81

Vastauksessa olisi mielestäni kannattanut vieläkin enemmän korostaa sitä, mitä tapahtui Tukholmassa 1950-luvulta 1970-luvulle. Norrmalmin ns. Klaran korttelien (Klarakvarteren) rakennuskannan purkaminen oli koko Euroopankin mittakaavassa yksi suurimmista modernina aikana tapahtuneista "kaupunkisaneerauksista". Purkuintoa perusteltiin mm. uusien liikennejärjestelyjen kuten metrolinjojen jatkamisen vaatimuksilla.

Kaikkiaan Klaran aluellta rakennuksia purettiin noin 700. Aluksi revittiin kaikki rakennukset  Hötorgetin ja Centralenin (keskusrautatieasema) väliltä. Loputkin historiallisesta Brunkebergin harjusta hävisi uusien rakennusmassojen alle. Kun uusi metrolinja oli kaivettu valmiiksi, sen päälle rakennettiin uusi uljas City uusine Sergelin toreineen ("Plattan") ja Hötorgetin pilvenpiirtäjineen. Viimeksi mainittuja vähemmän runollisia rakennusluomuksia on joskus kutsuttu runollisesti "viideksi trumpetintörähdykseksi".

Aikakautta leimasivat kehitysoptimismi ja usko modernismin kaikkivoipaisuuteen. Klaran kortteleiden "saneerauksen" suunnitteluun osallistui useita huomattavia arkkitehteja, mm. Sven Markelius. Aikalaiskritiikkiä ei juuri esiintynyt. Vasta 1971 mielialat alkoivat kääntyä ja kansanliike syntyä, kun viranomaiset olivat aikeissa kaataa Kungsträdgårdenin lehmukset metron sisäänkäynnin tieltä.

Klaran kohtaloakin hurjempia suunnitelmia visioitiin, mm. nykyisen Tukholman päänähtävyyden Gamla stanin repimistä. Suunnittelutyössä oli oli mukana nimekäs suomalainenkin arkkitehti (en ole varma, olisiko kyseessä ollut Viljo Revell).

Kun nykyään lähtee kävelemään Gamla stanista pohjoiseen yli Riksbronin pitkin Drottninggatania kohti Sergelin torin seutuja, huomaa helposti, kuinka totaalisesti tuho aikoinaan kohtasi Klaran vanhoja kortteleita. Vain ani harvoin katse voi tavoittaa jonkin entisaikojen rakennuksen, vaikkapa kävelykadun alkupään matalan kivitalon, jossa sijaitsee suosittu halpakirjakauppa "Drottninggatans bok och bild".

Kommentit (0)

Vastauksesi