Punaorvot ja sijaiskodit

Punaorvot ja sijaiskodit

Mietin miten sisällissodan jaloista maalle (esim Helsingistä) yksityisperheisiin lähetetyt punaorvot valittiin? Ja miten vastaanottajat valitsivat "tulevat perheenjäsenensä"? Huutokaupattiinko punaorpoja maalla? Terveisin/Punaorvon lapsi

Vastaus

Kirjallisuutta aiheesta:

Suomen lastensuojelun historia / Panu Pulma, Oiva Turpeinen. - Lastensuojelun keskusliitto, 1987
[erikoisesti sivut 123-136]

 

Lähinnä tamperelaisen aineiston pohjalta laadittuja, mutta monelta osalta yleispäteviä tutkimuksia

Punaorvot / Mervi Kaarninen. - Minerva, 2008

Aatteen voimalla - punaorpojen ja -leskien avustaminen Tampereella 1918-1925 ja työväenjärjestöjen osallistuminen avustustyöhön: opinnäyte / Anna-Marjaana Kytölinna. - Joensuun yliopisto, 2008
http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20080056/URN_NBN_fi_joy-20080056.pdf

 

Muita

Vuoden 1918 sotaorpojen huolto ja kasvatus : Suomen historian historian tutkielma / Matti Kauppi. - Helsingin yliopisto, 1991

"Sillä rahalla ei voi tulla toimeen jos ois kuinka hyvä laskupää" : punaorpojen avustaminen Kuopiossa 1918-1933 : historian pro gradu / Pilvi Orasuo. - Jyväskylän yliopisto, 2014
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/44601/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201411073195.pdf?sequence=1

Punakapinallisten kakaroista isänmaan toivoiksi : sotaorpojen uudelleen kasvatusta Ryttylän lastenkodissa 1918-1922 : pro gradu / Jutta Suomalainen. - Helsingin yliopisto, 2002"

"Isä kuollut kapinassa" : Ruoveden punaorpohuolto ja sodan muisteltu lapsuus vuosina 1918-1924 : historian pro gradu /  Anna Warsell. - Jyväskylän yliopisto, 2016
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/50432/URN_NBN_fi_jyu-201606183204.pdf?sequence=6

"Niin kuin koiran pennut, yksi sinne ja toinen tänne" : Turun punaorpojen huolto vuosina 1918-1936 : historian pro gradu / Meija Peltonen. - Turun yliopisto, 2007  

 

Vuoden 1918 sota jätti perinnökseen noin 20 000 huoltajansa kokonaan tai osittain menettänyttä lasta, näistä punaperheistä oli noin 90 %. Vuoden 1919 lopun tilaston mukaan valtion varoin avustettuja punaorpoja oli  10 755, toisen samanaikaisen tilaston mukaan valtion avustamista lapsista 5911 asui omassa kodissa, 1128 oli sijaiskodissa omassa kunnassa, 603 sijaiskodissa vieraassa kunnassa ja lastenkodissa 2387. 
Monet kunnat eivät alkuaan hakeneet tähän tarkoitukseen saatavaa valtionapua, koska pelkäsivät köyhäinhuoltoonsa kohdistuvaa lisäkontrollia, esim. Tampere, jossa punaorpoja oli Helsingin ja Valkealan ohella eniten, haki sitä vasta vuonna 1920.
Oman kunnan ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä jäi suurimmillaan, vuonna 1921, alle yhdeksän sadan. 

 

Virallisena ihanteena pidettiin - jos oma koti ei tullut kyseeseen - sijaiskotihoitoa. Toimintaansa uudelleen aloitteleva vasemmisto taas katsoi, että tällä pyrittiin kasvattamaan lapset porvarilliseen maailmankatsomukseen, ja piti suotavampana sellaista kunnallista lastenhuoltolaitosta, jonka henkilökunta olisi koulutettu valtion laitoksissa. Käytännössä sijaiskoteja ei pystytty järjestämään toivottua määrää, minkä vuoksi Suomeen perustettiin sodan jälkeen runsaasti lastenkoteja. Vuoden 1919 lopulla niitä oli Sosiaalihallituksen tietojen mukaan 183, joista yksityisten ylläpitämiä 61. Ennen vuotta 1918 oli toiminut vain parikymmentä kunnallista lastenkotia.

Vuonna 1919 mietintönsä julkaissut "1918 vuoden kapinan turvatonten lasten huoltokomitea" (Komiteanmietintö n:o 11, 1919)  korosti yhteiskunnan velvollisuutta pitää huolta sotaorvoista. Huolto tuli ulottaa myös kapinallisten turvattomiin lapsiin. Ympäristösta, "jonka henki, ajatus- ja puhetapa vaikuttavat epäedullisesti  ja turmelevasti lasten sielunelämään---on heidät siirrettävä hyvien, ymmärtäväin  ja heidän parastaan tarkoittavien kasvattajien vaikutuksen alaisiksi, joko yksityisiin kunnon perheisiin tai lastenkoteihin."  Komitea edellytti, että sijaiskoteja kävi ainakin kerran kuussa  ennalta ilmoittamatta tarkastamassa tehtävään valtuutettu henkilö, jonka oli raportoitava havainnoistaan Sosiaalihallitukselle.
Sijoituskoteja oli varsinkin Pohjanmaalla, osin ehkä senkin takia, että siellä elintarvikkeita oli helpommin saatavana. Perhesijoituksen kohteeksi joutuneiden kokemukset vaihtelevat suuresti, osin ne ovat olivat huonoja, osin myönteisiä. Oli myös tapauksia, jolloin lapset siirrettiin huonoiksi todetuista sijoituskodeista toisiin.
Lasten vanhemmat, käytännössä useimmiten tietysti äidit, eivät yleensä olisi mielellään lapsiaan luovuttaneet. Varsinkin monilapsisissa perheissä tähän järjestelyyn oli kuitenkin monesti pakko mukautua. Tunnetaan myös tapauksia, joissa viranomaiset saatoivat painostaa äitejä asiassa uhkaamalla, että muunlaista apua ei tulla antamaan.    

Kaarnisen arvion mukaan punaorpojen myöhempi elämänkaari ei keskimäärin poikennut muiden työläislasten vaiheista, erityistä poikkeavaa käyttäytymistä tai erityisiä sosiaalisia ongelmia ei voi sanoa ilmenneen lukuun ottamatta täysorpoja..  

 

 

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi