Protestanttisten kirkkojen juhlapyhät Keski-Euroopassa

Protestanttisten kirkkojen juhlapyhät Keski-Euroopassa

Ranskalainen, katoliseen enemmistöön lukeutuva opettaja arveli, että Suomessa ei vietetä helatorstaita eikä helluntaita, "tehän olette enimmäkseen protestantteja". Onko Keski-Euroopan protestanteilla vähemmän kirkollisia juhlapäiviä kuin meillä luterilaisissa pohjoismaissa?

Vastaus

Yleisesti voi sanoa, että protestanttien Keski-Euroopassa viettämien kirkollisten juhlapäivien määrä ei oleellisesti poikkea pohjoisten luterilaisten maiden käytännöstä, vaikka joitakin eroja toki on. Ratkaisevaa päivien viettämiselle on kai myös se, ovatko päivät julkisia vapaapäiviä.

Kirkkohistoriaa vähän yksinkertaistaen jaan 1500-luvulla roomalaiskatolisuudesta irtautuneet kirkot luterilaisiin ja reformoituihin.

Luterilaiset kirkot olivat uudistuksissaan varovaisempia. Aiheemme kannalta oli tärkeää, että ne alkuepäröinnin jälkeen säilyttivät jumalanpalveluksissaan kunakin sunnuntaina ja pyhäpäivänä vanhastaan luetut raamatuntekstit. Näin haluttiin varmistua siitä, että koko kristillinen sanoma tulisi vuoden aikana käsitellyksi eikä ajauduttaisi riippuvuuteen yksittäisten seurakuntapappien mieltymyksistä. Luterilaiset ottivat epäröimättä myös käyttöön musiikin: uusia virsiä sanoitettiin ja niillä pyrittiin valaisemaan kunkin pyhäpäivän erikoissanomaa. Nämä uudistuksen myötävaikuttivat siihen, että kirkkovuosi säilyi seurakuntalaisten tietoisuudessa.

Reformoiduissa kirkoissa toteutettiin suurempia muutoksia. Vanha tekstijärjestys hylättiin yleisesti ja sen sijaan jumalanpalveluksissa ruvettiin lukemaan ja saarnoissa selittämään Raamatun kirjoja järjestyksessä alusta loppuun ilman yhteyttä kirkkovuoteen. Jumalanpalvelusvirsiksi reformoidut hyväksyivät alkuaan vain Vanhan testamentin psalmien mukaelmat. Nämä seikat merkitsivät sitä, että kirkkovuosi juhlapäivineen hävisi yleisestä tietoisuudesta. Äärimmillään jumalanpalveluspäiviksi hyväksyttiin vain sunnuntait, joinakin aikoina ja joillakin alueilla – esim. 1600-luvun puolivälin Englannissa valtaan nousseet reformoitua uskontulkintaa edustavat puritaanit - haluttiin voimatoimin lopettaa joulunkin vietto

.

Kun otetaan huomioon yllä – varmasti yksinkertaistettuna – esitetty tausta, ei liene ihme, että ranskalainen ystäväsi ei oikein tunne protestanttista kirkkovuotta. Ranskan protestanttien enemmistöhän on  (lukuun ottamatta Alsace-Lorrainen aluetta) reformoituja.

Tosiasiassa tilanne on muutaman viimeisen vuosisadan kuluessa jokseenkin täydellisesti muuttunut. Raamatun kirjojen jatkoluenta ja –selittäminen johti siihen, että monista kristillisen opetuksen kannalta keskeisistä teksteistä ei saarnattu vuosikausiin, jumalanpalvelusveisuun rajoittaminen psalmimukaelmiin merkitsi sitä, että Uuden testamentin teemat eivät päässeet ollenkaan esille kristillisessä jumalanpalveluksessa. Ekumeenisen liikkeen ja sen rinnalla syntyneen liturgisen liikkeen myötä myös reformoitujen kirkkojen piirissä on uudella tavalla ruvettu arvostamaan kristikunnan yhteistä vanhaa perinnettä ja käytännön toteutuksissa lähennytty luterilaista mallia. Huomattava kuitenkin on, että reformoiduissa kirkoissa yksittäisille seurakunnille jätetään suuri valinnanvapaus näissä asioissa, ja kirkkojen valmistamat viralliset jumalanpalveluskäsikirjat ovat luonteeltaan enemmänkin eräänlaisia aineistokokoelmia.

Valitettavasti ulottuvillani ei ole Ranskan reformoidun kirkon käsikirjaa (Liturgie de l’Église Réformée de France, vuodelta 1996) , joitakin näytteitä siitä löytyy netistä

http://www.eglise-protestante-unie.fr/Decouvrir-les-protestants/Qui-sommes-nous/L-Eglise-protestante-unie/Liturgie

Yleisessä johdannossa ei kalenteriin nähdäkseni oteta kantaa, mutta painotetaan, että saarnaaja voi käyttää jotain valmista raamatuntekstien valikoimaa – sellaiset epäilemättä rakentuvat kirkkovuoden varaan – tai noudattaa perinteistä jatkuvaa lukujärjestelmää. Ranska protestanttien (reformoidut, luterilaiset) yhdessä valmistamat virsikirjat (Louange et prière 1939, Nos cœurs te chantent 1979, Alléluia 2005) sisältävät runsaasti kirkollisiin juhliin liittyviä virsiä.   

Vertailun vuoksi: Ranskan luterilaisten vuonna 1983 valmistunut käsikirja

 Liturgie des dimanches et fêtes

 tarjoaa aineistoa säännöllisesti sunnuntaille sattuvien pyhien (palmusunnuntai, pääsiäinen, helluntai) lisäksi mm. seuraaville päiville: jouluyö, jouluaamu, joulupäivä, tapaninpäivä (26.12.), evankelista Johannes (27.12.), viattomien lasten päivä (28.12.), uudenvuodenaatto, uudenvuoden päivä (Jeesuksen ympärileikkaus ja nimi), loppiainen (6.1. tai edellinen sunnuntai), tuhkakeskiviikko (=paastonajan alku), kiirastorstai, pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä, Kristuksen taivaaseenastuminen, helluntai, toinen helluntaipäivä, uskonpuhdistuksen muistopäivä (31.10 tai edellinen sunnuntai), pyhäinpäivä (1.11.), kynttilänpäivä (2.2.), Marian ilmestyspäivä (25.3. tai adventtiaika), Marian vierailupäivä (2.7. tai adventtiaika), Johannes Kastajan syntymä (24.6.), Mikael ja enkelit (29.9.) sekä apostolien päivät (yhteiset tekstit ja rukoukset).

Ranskassa yhteiskunnallisia vapaapäiviä näistä ovat uudenvuodenpäivä, pitkäperjantai (vain osassa maata), toinen pääsiäispäivä, Kristuksen taivaaseenastumispäivä/helatorstai, toinen helluntaipäivä, pyhäinpäivä (1.11.), joulupäivä (25.12.) ja tapaninpäivä (26.12., vain osassa maata).
Todennäköistä on, että sellaisia luterilaisessa kalenterissa olevia päiviä, jotka eivät satu yleiseksi vapaapäiväksi, ei ainakaan kaikissa seurakunnissa vietetä. Näihin päiviin kuuluu myös juhannus, joka meillä – tosin viikonloppuun siirrettynä – on suuri pyhä. Pyhäinpäivä 1.11. on nimenomaan kirkkohistorian pyhien muistopäivä, vainajien muistopäiväksi on vuoden 1983 kalenterissa ajateltu marraskuun ensimmäinen sunnuntai (joinakin vuosina päivät käyvät kuitenkin yksiin). Yhteiskunnan tunnustamista kristillisperäisistä pyhäpäivistä elokuun 15. päivän (Marian taivaaseen ottaminen) luterilaiset ja luultavasti kaikki muutkin protestantit jättävät käyttämättä.

 

Saksan reformoitujen yhteinen liturgia

Reformierte Liturgie : Gebete und Ordnungen für die unter dem Wort versammelte Gemeinde (1999)

sisältää aineistoa mm. seuraaviin kirkkovuoden aikoihin: adventti, joulu, vuodenvaihde, loppiainen, paastonaika, kiirastorstai, pitkäperjantai, pääsiäinen, Kristuksen taivaaseenastuminen/helatorstai, helluntai ja kolminaisuudenpäivä. Kirjan liitteenä on Saksan evankelisten kirkkojen yhteinen kalenteri, jossa joka  sunnuntaille ja pyhäpäivälle on määrätty raamatuntekstit ja viikon virret sekä rukous. Samassa yhteydessä korostetaan, että luettelo on kuitenkin suositusluontoinen. Mainintoja apostolien ja muiden vastaavien muistopäivistä ei reformoitu kalenteri vastaavasta luterilaisesta poiketen sisällä.

Yhteiskunnallisesti tunnustettujen kristillisperäisten juhlien määrä vaihtelee Saksan osavaltiosta toiseen. Koko valtakunnassa vapaita ovat uudenvuodenpäivä, pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä, Kristuksen taivaaseenastuminen/helatorstai, toinen helluntaipäivä, joulupäivä ja tapaninpäivä. Muutamassa osavaltiossa myös uskonpuhdistuksen muistopäivä (31.10.) on vapaapäivä.

Ranskankielisen Sveitsin reformoidut kirkot ovat valmistelleet laajan jumalanpalvelusaineiston, jonka osa

Liturgie des temps de fête à l’usage des Églises réformées de la Suisse romande (1979)

käsittelee kirkkovuoden juhla-aikoja. Kirjan runsaan materiaalin suorana mallina ovat olleet roomalaiskatolisen kirkon uudet jumalanpalveluskäsikirjat. Muille kuin sunnuntaille sattuvia jumalanpalveluspäiviä ovat jouluaattoaamu, jouluyö, joulupäivä (kolme eri palvelusta), joulun oktaavi (=kahdeksas päivä joulusta; sama kuin uudenvuodenpäivä, jota kuitenkaan ei haluta viettää sellaisena), loppiainen, tuhkakeskiviikko, hiljaisen viikon arkipäivät, kiirastorstai, pitkäperjantai, pääsiäislauantai, pääsiäisyö ja Kristuksen taivaaseenastuminen/helatorstai. Joiltakin osin tämän kirjan liturgiat tosin poikkeavat roomalaiskatolisesta mallista: reformoidun perinteen mukaisesti normaalijumalanpalvelus näyttää edelleen olevan sanajumalanpalvelus eikä ehtoollisjumalanpalvelus, jonka toimittamiseen kirja toki antaa ohjeet.  
Jumalanpalvelusten olennaisena osana on virsilaulu, virsikirjaan  Psaumes et cantiques à l’usage des Églises réformées suisses de langue française (1976) sisältyy laaja osasto kirkollisiin juhliin liittyviä virsiä.
Todennäköisesti Sveitsin käsikirjaa on käytetty jossakin muodossa myös Ranskassa.

 

http://www.protestant.ch/enpg/enpg_web.nsf/categ/F410B256D22783E3C1256F83005D7CE8?OpenDocument

 

Saksankielisen Sveitsin reformoitujen kirkkokäsikirjan

Liturgie 1-3 (1972-1983)

toinen osa sisältää niin ikään pitkälti reformoidun kristikunnan perinteestä ammentavaa materiaalia kirkkovuoden pyhäpäivien viettoon. Kolmanteen osaan sisältyy lisäksi pääsiäisyön palvelus, joka pitkälti noudattelee roomalaiskatolisen kirkon vastaavaa liturgiaa. Saksankielisissä virsikirjoissa Gesangbuch der Evangelisch-reformierten Kirchen deutschsprachigen Schweiz (1952,  täysin uudistettu laitos 1998) on runsaasti kirkkovuosivirsiä.

Sveitsissä viralliset vapaapäivät vaihtelevat kantonista toiseen: joulupäivä ja Kristuksen taivaaseenastuminen/helatorstai ovat sellaisia kaikkialla, loppiainen vain siellä täällä.

 

Tiedot virallista kalentereista otettu wikipedia-artikkeleista

http://de.wikipedia.org/wiki/Feiertage_in_der_Schweiz

http://de.wikipedia.org/wiki/Feiertage_in_Frankreich

    



 

   

Kommentit (0)

Vastauksesi