Pidän mahdottomana sitä väitettä, että kaikkien maailman kalojen nimi olisi...

Pidän mahdottomana sitä väitettä, että kaikkien maailman kalojen nimi olisi...

Hei.
Pidän mahdottomana sitä väitettä, että kaikkien maailman kalojen nimi olisi kala, niin, että Lohen nimi olisi Kala, Kuhan nimi olisi Kala, Muikun nimi olisi Kala, Pallokalan nimi olisi Kala jne. Mitä mieltä sinä olet ?

Vastaus

Paljon riippuu siitä, mitä nimellä tarkoitetaan. Yleisimmin nimillä viitataan luultavimmin erisnimiin eli substantiiveihin, joiden ainakin periaatteessa pitäisi viitata yhteen tiettyyn henkilöön ja jotka suomessa merkitään isolla alkukirjaimella. Käytännössä monet ihmisetkin tietysti jakavat saman erisnimen keskenään: lieneepä Suomessakin esimerkiksi useampi Pekka Lahtinen. Siksi puhuttaessa joudutaan joskus keksimään erilaisia kiertoilmaisuja, joilla vaikkapa kaksi Pekka Lahtista voidaan erottaa toisistaan: "se on se naapurin Pekka, ei se Tohmajärvellä asuva".

Myös lempinimiä käytetään usein viralliselta nimeltään samanlaisten ihmisten erottamiseen: puhutaan vaikka Iso-Pekoista ja Pikku-Pekoista. Lempinimetkin ovat muuten taas omia erisnimiään, joten yhteen ihmiseen voi viitata useammalla erisnimellä. Tästä syntyy mielenkiintoisia filosofisia ongelmia: jos en esimerkiksi tiedä Pikku-Pekaksi kutsutun henkilön oikeaa sukunimeä, voin tietää, että Pikku-Pekka asuu Tohmajärvellä, mutta en tiedä samaa Pekka Lahtisesta, vaikka he olisivatkin sama henkilö.

Mikä sitten tekee jostain sanasta jonkin henkilön tai vaikkapa eläimen erisnimen? Viralliseen nimenantoon liittyy tietenkin erilaisia säädöksiä ja rituaaleja, mutta ainakin epävirallisempiin erisnimiin riittää, että nimettyä henkilöä tai eläintä aletaan jossain seurassa kutsua tietyllä tavalla.

Mitenkäpä kaikki tämä nyt liittyy sitten esimerkkisi kaloihin? Oletetaan, että mietit, voisiko kaikkia kaloja kutsua erisnimellä Kala. Kukaan sama henkilö tuskin haluaisi nimetä kaikkia kohtaamiaan kaloja pelkästään erisnimellä Kala, ainakaan jos hän haluaisi jotenkin erottaa nämä kalat toisistaan. Sen sijaan periaatteessa jokaiselle kalalle voisi löytyä oma henkilö, joka kutsuisi tätä kalaa erisnimellä Kala - mitenkään mahdottomasta asiasta tässä ei siis ole kyse.

Kamalan epäselvää tämä tietysti olisi: minä puhuisin Kalasta ja tarkoittaisin sillä akvaariossani pyörivää monnia, mutta naapurin Pekka kutsuisi Kalaksi pakastimestaan löytyvää haukea. Mutta samanlaista epäselvyyttä sisältyy lähes kaikkiin inhimillisiin erisnimijärjestelmiin, kuten samannimisistä Pekka Lahtisista huomaamme. Matematiikka on sitten asia erikseen, ja siellä esimerkiksi luvuille annettujen nimien pitää olla mahdollisimman yksiselitteisiä. Käytännön elämässä riittää, että erisnimillä pystytään suurin piirtein erottelemaan eri henkilöt ja jotkin eläimet: tarvittaessa sitten voi erisnimen aiottua kohdetta määrittää tarkemmilla kuvailuilla.

Erisnimien filosofiaa
http://plato.stanford.edu/entries/names/

Toisaalta saatat kenties puhua yleisnimistä eli substantiiveista, joilla viitataan jonkin luokan edustajiin ja jotka suomessa kirjoitetaan useimmiten pienellä alkukirjaimella. Kun esimerkiksi yksittäistä nieriää kutsutaan kalaksi, ei halutakaan yksilöidä tätä pikku nieriää (kutsuttakoon häntä nyt vaikkapa erisnimellä Masa). Sen sijaan yritetään kertoa, että Masalla on kenties jotain yhteistä esimerkiksi parhaillaan Sargassomerellä vierailevan ankerias Reiskan kanssa. Käytännössä olisikin hyvin vaikeaa kutsua kaikkia maailman olentoja vain pelkillä erisnimillä: jos haluaisit sanoa, että kaikki maailman kalat osaavat uida, sinun pitäisikin käydä läpi jokainen yksittäinen kala, keksiä sille oma nimensä ja kertoa sen osaavan uida.

Mielenkiintoisempi kysymys sitten on, mitä yhteistä Masalla, Reiskalla ja muilla kaloiksi kutsutuilla otuksilla oikein on - muutakin kuin siis se, että heitä satutaan kaikkia kutsumaan kaloiksi. Yleinen vastaus filosofi Platonista lähtien on ollut, että kaikki kalaksi kutsutut jakavat jonkin samanlaisen rakenteen tai olemuksen. Tämä ajatus on helposti sovellettavissa matematiikassa: kaikkia kolmioita yhdistää, että niillä on kolme kärkipistettä, kolme sivua ja kolme kulmaa. Sen sijaan esimerkiksi eläimiin platonista yleisniminäkemystä on hankalampi sovittaa: jos vaikkapa kalan olemukseen määrittelisimme kuuluvan evien olemassaolon, emme voisi kutsua kalaksi Masa-kalan evättömänä syntynyttä jälkeläistä emmekä myöskään petokalan kimpussa evänsä menettänyttä Reiska-ankeriasta.

Toinen mahdollisuus olisikin eläinten kohdalla viitata siihen, että tietyllä nimellä kutsuttavat eläimet ovat syntyneet eläimistä, joita on kutsuttu samalla nimellä, siis kalat kaloista, aasit aaseista ja niin edelleen. Jo varhain toki tiedettiin, että tämä ei aina pidä paikkaansa: esimerkiksi muulit eivät synny toisista muuleista, vaan hevosten ja aasien kanssakäymisestä. Evoluutioteoria tekee tästä yleisnimiteoriasta vielä hankalamman, koska sen mukaan johonkin lajiin kuuluvan eläimen kaukaiset jälkeläiset voivatkin kuulua johonkin aivan toiseen lajiin.

Luultavimmin siis yleisnimetkään eivät muodosta mitään siistiä ja maailmaa hyvin kuvaavaa järjestelmää, vaan yleisnimiä on alettu käyttää ihan tarpeen mukaan. Kaloiksi on kutsuttu aluksi kaikkia vähän samalta näyttäviä vesieläimiä, vaikkapa haita ja valaita. Myöhemmin sitten osan kaloiksi kutsutuista olennoista on saatettukin todeta olevan rakenteeltaan muista kaloiksi kutsutuista poikkeavia ja yleisnimiä on jouduttu muuttamaan: vaikkapa valaita ei enää ole saanut kutsua kaloiksi.

Biologisen lajikäsitteen filosofiasta:
http://plato.stanford.edu/entries/species/

Kommentit (0)

Vastauksesi