Pääsiäisen vietto Tsekissä

Pääsiäisen vietto Tsekissä

Vastaus

Pääsiäisen tšekkiläinen nimi on Velikonoce eli 'suuri yö', millä viitataan lähinnä pääsiäisyöhön.

Nykyään pääsiäiseen liittyvät viralliset viikolla sattuvat vapaapäivät Tšekissä ovat pitkäperjantai (vuodesta 2016 alkaen) ja toinen pääsiäispäivä.

Luultavasti pääsiäisen vietto ei suuresti poikkea muiden Keski-Euroopan maiden perinteestä. Siihen on kietoutunut kristillistä perinnettä Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja kuolleista ylösnousemuksen juhlasta ja toisaalta jo esikristillistä ainesta kevään tuloa tervehtivästä juhlasta: kylmän pimeän talven loppuminen, valon kasvava määrä, luonnon herääminen, ravintoa tuovan maanviljelyn alkaminen, hedelmällisyyden takaaminen erilaisin riitein jne. Perinteet, niin kirkollinen kuin esikristillinenkin, ovat epäilemättä parhaiten säilyneet maaseudulla, varsinkin Määrissä (Moravia).  

Huomattava on, että tilastojen ja kyselyjen mukaan Tšekki on Euroopan maallistuneimpia maita, suurimpaan kirkkokuntaan, Roomalaiskatoliseen kirkkoon, katsoo kuuluvansa vain noin 11 % kansasta. Tässä maa jyrkästi poikkeaa entisestä puolisostaan ja nykyisestä naapuristaan Slovakiasta, jossa roomalaiskatolisiksi tunnustautuu noin kaksi kolmannesta väestöstä. Todennäköisesti pääsiäisen juhlallisiin jumalanpalveluksiin kuitenkin osallistuu Tšekissäkin paljon sellaisia, jotka eivät varsinaisesti katso itseään kirkkojen jäseniksi tai edes kristityiksi.

Viidenteen paastonajan sunnuntaihin (kaksi viikkoa ennen pääsiäispäivää) on kuulunut olkisen kuolemaa symboloivan hahmon (Smrtná tai Smrtelná, smrt=kuolema) kantaminen kulkueessa ja sen hukuttaminen tai heittäminen vuorelta alas. Tilalle kylän tytöt kantoivat kulkueessa värikkäästi koristellun oksan tai puun (líto), kevään merkin. Joillakin paikkakunnilla tämä on tapahtunut vasta seuraavana sunnuntaina.

Svatý (pyhä), tichý (hiljainen) tai pašijový (kärsimys-) viikko alkaa palmusunnuntaina (Palmové neděle, myös květná neděle tai květnice). Palmusunnuntaina katolisissa kirkoissa muistellaan Jeesuksen saapumista Jerusalemiin kansanjoukkojen tervehtiessä häntä palmunoksin. Kirkoissa luetaan Jeesuken kärsimyshistoria vuorovuosin Matteuksen, Markuksen tai Luukkaan evankeliumin mukaan ja siunataan seurakuntalaisille jaetut palmu- tai muut oksat. Kansanperinteessä ja -hurskaudessa näille kotiin viedyille oksille on annettu maaginen voima.

Kiirastorstai (zelený čtvrtek 'vihreä torstai') lienee saanut nimensä lainana saksan sanasta Gründonnerstag. Mahdollisesti nimessä ei ole alkuaan viitattu väriin, mutta tavaksi tuli syödä vihreitä ruokalajeja (kaalia, pinaattia, herneitä), koska on uskottu niiden erikoisesti edistävän terveyttä. Päivää pidettiin myös erityisen otollisena herneiden ja pellavan istuttamiseen. Kodeissa suoritettiin viimeinen siivous. Katolisessa iltamessussa aiheena on Jeesuksen viimeinen ateria ja ehtoollisen asettaminen. Palvelukseen liittyy seurakuntalaisten edustajien jalkojen rituaalinen pesu, jonka piispa tai papit suorittavat. Jumalanpalveluksen jälkeen kirkonkelloja ei soitettu ennen pääsiäisyötä. Samalla tapana on ollut, että kodit on vihmottu vihkivedellä.
Kirkonkellojen asemesta kuljeskeleva nuoriso piti paikoin illalla meteliä erilaisten ääntä tuottavien välineiden avulla. Joillakin paikkakunnilla tähän on liittynyt "Juudaksen karkottaminen" eli Jeesuksen kavaltajalle on luettu erilaisia tuomitsevia loruja. Ajankohtaan on myös kuulunut hunajan käyttö. Se on ollut ainesosana leivonnaisissa, mutta sen on uskottu antavan suojaa käärmeen- ja ampiaisenpistoksia vastaan.

Pitkäperjantaina (velký pátek tai tichý pátek, 'suuri' tai 'hiljainen perjantai') normaalisti vasta iltapäivällä vietettävissä katolisissa jumalanpalveluksissa ei toimiteta ehtoollista. Toimituksen osina ovat Raamatun tekstien, erikoisesti Johanneksen evankeliumin kärsimyshistorian luku tai oikeammin laulaminen, juhlalliset esirukoukset ja krusifiksin suuteleminen. Rinnalla ovat erilaiset ristintien hartaudet ja musiikkitilaisuudet. Periaatteessa vallitsi työkielto, mutta toisaalta joillakin alueilla uskottiin, että erilaisilla toimilla (kehrääminen, pyykinpesu) oli erikoisen suotuisa vaikutus. Jo ennen auringonnousua on kiiruhdettu kaivojen tai vesilähteiden ääreen peseytymään. Tavan kristillistyttyä siihen on liittynyt rukouksia.
Koska Uudessa testamentissa kerrotaan, että Jeesuksen kuolinhetkeen liittyi erilaisia luonnonilmiöitä (pimeys, maan järkkyminen, kallioiden halkeaminen) on uskottu, että pitkäperjantaina maat saattavat aueta ja paljastaa kätkettyjä aarteita. Jotkut ovat odottaneet jopa Velký Blaník -vuoren (http://www.lounovicepodblanikem.cz/rozhledna/blanik_v.php ) avautuvan   

Pääsiäislauantaina (bílá sobota 'valkoinen lauantai', nimitys tulee ilmeisesti siitä, että pääsiäinen oli muinoin kirkossa kastepäivä ja kastetut puettiin valkoiseen asuun) seurakunta kokoonui illalla (1950-luvun puoleenväliin saakka toisiasiassa jo päivällä) pääsiäisyön vigiliaan viettämään Jeesuksen kuolleista nousemista. Sen menoihin kuuluu suuren pääsiäiskynttilän (paškál) siunaaminen, raamatunlukua ja ehtoollisen vietto. Pääsiäiskynttilästä sytytetty valo vietiin kotiin.

Pääsiäispäivälle (velká neděle 'suuri sunnuntai' tai Boží hod velikonoční 'jumalallinen pääsiäisjuhla') ominaista ovat juhlallisen messun ohella uskonnolliset kulkueet. Kirkkoon viedään myös juhlavaatteissa ruokia siunattavaksi. Siunattuja ruokien murusia on aikoinaan uhrattu maagisessa tarkoituksessa pelloille, puutarhoille, puille ja kaivoille. Periaatteessa juhlaan on kuulunut paastoajan jälkeen runsas ruoka joskin varhemmin ravintovarat ovat talven jälkeen usein olleet käytännössä jo vähissä. 

Toiselle pääsiäispäivälle (velikonoční pondělí 'pääsiäismaanantai' tai červené pondělí 'punainen maanantai) luonteenomainen on ollut ja on edelleenkin eräänlainen virpomistapa. Nimitys 'punainen' viittaakin virpomislahjaksi annettuun perinteisesti punaiseksi maalattuun munaan. Nykyisellään tapa on kai enemmänkin lastenkulttuuria ja aidot munatkin ovat usein muuttuneet suklaisiksi. Aikaisemmin myös nuoriso on kierrellyt vitsojen kanssa ja kerjäillyt palkkiota. Usein tavalla oli eräänlainen kosiskeluluonne.  Nimitystä pomlázka käytetään niin virpomisvitsasta, koko tavasta kuin myös virpomispalkkiosta. Kirkollista luonnetta tavalla ei ole ollut.  

On epäselvää, missä määrin yllä mainittuja kansantapoja nykyään noudatetaan edes leikkimielellä. Joka tapauksessa ulkotiloissa nykyään järjestetään joulutorien tapaan myös pääsiäistoreja. Kuvia esim. prahalaisesta pääsiäistorista (joukkoon näyttää eksyneen joitakin joulukuviakin) sivulla  https://www.google.fi/search?q=velikono%C4%8Dn%C3%AD+trhy+starom%C4%9Bstsk%C3%A9+n%C3%A1m%C4%9Bst%C3%AD&rls=com.microsoft:fi-FI&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwjotOyI4ozTAhUBJ5oKHS8XDAgQsAQIRA&biw=1680&bih=911#spf=1    

 

Motlová, Milada
Český rok od jara do zimy. - Fortuna libri, 2010

Frolcová, Věra
Velikonoce v české lidové kultuře. - Vyšehrad, 2001

https://www.ceske-tradice.cz/tradice/jaro

http://www.myczechrepublic.com/czech_culture/czech_holidays/easter/

https://www.youtube.com/watch?v=H4mrN-vqM0o

https://www.pragueexperience.com/events/easter.asp

http://www.czech.cz/cz/103478-jak-se-slavi-velikonoce-v-cesku     
  

 

Kommentit (0)

Vastauksesi