Ovatko kaksi kissaa vähemmän sosiaalisia ihmisiä kohtaan kuin yksittäinen?

Ovatko kaksi kissaa vähemmän sosiaalisia ihmisiä kohtaan kuin yksittäinen?

Jos otan kaksi kissanpentua samasta pentueesta, ovatko he vähemmän sosiaalisia kuin yksittäiset pennut, koska heillä on toisensa?

Vastaus

Kahden kissan kanssa voi ihminen hyvinkin saada sosiaalisuutta kaksinkertaisesti. Pörröt eivät karttele ruokkivaa, harjaavaa, hyväilevää ja suojelevaa kättä. Leikkikaverin omistaja saa yhtä aikaa molemmista tai kummastakin erikseen. Pikkuruisen lauman touhujen seuraaminen antaa paljon iloa. Ja mikäs sen makoisampaa kuin syli täynnä lämmittävän kehrääviä otuksia.

Karvakorvat ovat kuitenkin aina yksilöitä. Niiden sosiaalisuus vaihtelee: siinä kun yksi kiertyy kerälle syliin, toinen voi nautiskella seurasta asettumalla sellaiseen paikkaan, josta vain tarkkailee kaikkia läsnäolijoita. Pentuaikoinaan monia ihmisiä ja erilaisia tapoja kohdanneet naukujat ovat rohkeita ja luottavaisia. Eri rodut sietävät yksin olemista eri tavalla.

Kissa viihtyy kaltaisensa seurassa varsinkin silloin, jos ihmisperhe joutuu olemaan paljon poissa. Jos siis matkustat, harrastat tai teet töitä rutkasti, kaksi karvapalloa taloon on oiva valinta.

Jos katti saa kattikaverin, se voi olla tasapainoisempi lemmikki ja kattimaisempi katti. Eläimen käytöshäiriöt nimittäin johtuvat useimmiten ihmisen asettamista vaatimuksista, säännöistä tai teoista, joita kissa ei missään mielessä tarvitse. Esimerkiksi epäsäännöllinen päivärytmi ja rakkauden puuttuminen luovat turvattomuutta. Varmin tapa arvostaa kissaa aitona pikku tiikerinä on ottaa kotiin samalla kertaa kissakaverit. Eläimet voivat silloin keskenään toteuttaa lajinsa syvälle juurtuneita vaistoja.

Useamman tassuttelijan kanssa ei ehkä myöskään pääse syntymään riippuvuussuhdetta, jonka seurauksena kissa tulisi mustasukkaiseksi elinkumppanistaan. Mustankipeyttä esiintyy eniten perheen ainoalla lemmikillä.

Ainokainen katti vaatii oikeastaan ihmiseltään sosiaalisuutta. Se tarvitsee paljon virikkeitä. Muuten mussukka saattaa purkaa energiaansa kaikenlaiseen epäilyttävään tekemiseen. Leikkiä se vaatii vielä aikuisenakin, ei kuitenkaan ainaista hupatusta ja/tai ulkoiluttamista. Aikaa töpötassulle pitäisi silti antaa. Jos katti saa ”ihan riittävästi” huomiota, hellyyttä ja huvitusta, se viihtyy vallan mainiosti. Ja palkitsee omistajansa vilpittömällä kiintymyksellä. Viisas emäntä tai isäntä takaa yksinäisellekin kissalle tasapainoisen elämän.

Karvakaveruksista ei ole sen enempää vaivaa kuin yhdestä. Sisarusten ottaminen on hyvä ratkaisu, joidenkin mukaan jopa paras. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko asunnossa tilaa useammalle viikarille ja onko aikaa ja rahaa hoitamiselle. Esimerkiksi pitempikarvaiset tarvitsevat säännöllistä turkinhuoltoa.

Kommentit (0)

Vastauksesi