Onko vielä olemassa muita suomalaisia jääkiekkovarusteiden valmistajia kuin...

Onko vielä olemassa muita suomalaisia jääkiekkovarusteiden valmistajia kuin...

Onko vielä olemassa muita suomalaisia jääkiekkovarusteiden valmistajia kuin Tackla? Entä mitä tapahtui muille suomalaisvalmistajille?

2 vastausta

Aiheesta saatavissa oleva tieto on kovin hajanaista. Parhaimmin jonkinlaista pientä historiikkia löytyy suomalaisvalmisteisista jääkiekkomailoista. Näistä muistetaan Koho, Montreal, Titan ja Toronto/Torspo. Kohon tarina alkoi helsinkiläisestä puusepänverstaasta 50-luvulla ja tuotanto kasvoi kunnolla teollisiin mittoihin Forssan tehtaalla vuodesta 1964 alkaen. Yritys oli jo ostanut Pälkäneläisen Mailatuotteen, joka valmisti Black Hawk-mailaa. Vienti kasvoi ja 1974 Koho siirtyi Amer-yhtymän haltuun. Amer luopui jääkiekkovarusteiden valmistamisesta 1986. Nykyään tuotemerkki kuuluu CCM-urheiluvälinevalmistajalle.

Montreal-mailan 1960-luvun alkupuolella alkaneissa vaiheissa oli mukana myös tamperelainen kiekkovaikuttaja Kalevi Numminen. Viialan tehtaan jälkeen tuotantoa jatkettiin Padasjoella. 2000-luvulla yrityksellä alkoi olla vaikeuksia ja v. 2006 jouduttiin velkasaneeraukseen ja osakekanta myytiin pohjoisamerikkalaiselle Warrior-urheiluvälinevalmistajalle. Ainakin vielä vuonna 2011 Padasjoella valmistettiin maalivahtien mailoja.

Titan-mailan valmistusta ryhdyttiin kokeilemaan vuonna 1966 Slalom Tiitola Oy:n verstaassa Epilässä. Vienti Amerikan markkinoille alkoi 1971. Punainen maila oli myös Neuvostoliiton pelaajien suosiossa ja hyvää mainosta varmaan oli myös Wayne Gretzkyn mailavalinta 80-luvun peleihin. Toiminta yhdistyi suuremman yrityksen Karhu Sport Oy:n kanssa 1972-73, jonka osti sittemmin kanadalainen CCM. Karhu valmisti myös suojuksia ja pelihanskoja.

Toronto-mailan kehittely alkoi Jyväskylän tienoilla 50-luvulla. Tehdasmainen valmistus aloitettiin 1958 Muuramessa. Kilpailun kiristyessä tehdas joutui konkurssiin 1971. Uutta tehdasta oli suuniteltu Kanadaan, mutta rahoittajien uskon puute johti pääoman loppumiseen. Näiltä raunioilta nousi uusi yritys Torspo Oy Ltd. Torspo-mailaa valmistettiin 70-80 -luvuilla. Tämäkin tuotemerkki myytiin ulkomaille.

Tac-Stick Oy valmistaa nykyäänkin jääkiekkomailoja Lievestuoreella. Ja kysyjän mainitsema Tackla Lappenrannassa erilaisia jääkiekkovarusteita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/CCM
http://www.torspo.com/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Torspo
http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4kiekkomaila
http://en.wikipedia.org/wiki/Koho_(company)
http://www.iltasanomat.fi/jaakiekko/art-1288337244920.html
http://yle.fi/uutiset/toronto_-maila_tuo_edelleen_muistoja/5502548
http://fi.wikipedia.org/wiki/Torspo
http://www.torspo.com/page/show/338608-home
http://www.tac-stick.fi/fi/
http://www.tackla.fi/yritys/tacklan-historia/#.UD8C_6NirHo
Siniviivalla: suomalaisen jääkiekkoilun kuumat vuodet (Weilin + Göös, 1978)

Kommentit (0)
14.11.201416:39
89
59

Syventävää tietoa TORONTO SPECIALista:

TORONTO SPECIAL 6 LEFT - MADE IN FINLAND
Nelostien pientareella paikassa, jonka tienoille myöhemmin nousee Muuramen Autotalo, seisoo auto. Nokka osoittaa etelään kohti Muuramen harjua. Ratin takana istuu mies, 28 v, täynnä tarmoa, mutta silti kuin eksyksissä. ”Nyt olisi muuten tarpeen saada vähän ohjausta ylhäältä, tai edes jokin pieni merkki”, tuskailee mies kädet rattia puristaen. Pitäisi valita kolmesta vaihtoehdosta paras, pitäisi päättää tulevan elämän suunta. Mies ratin takana on Raimo ”Raikka” Rahunen Kinkopuu Rahunen & Co:sta Muuramen Kinkomaalta. Se on se puusepänliike, jonka jakeluauton kyljessä seisoo: ”TORONTO SPECIAL jääkiekkomaila kestää”.
Raikan mielessä myllertävät tähän tilanteeseen johtaneet tapahtumat. Kinkopuussa valmistetut ja erinäisissä tiloissa Säynätsalossa viimeistellyt mailat ovat etevyytensä osoittaneet ja valmistusmäärät ovat kasvamassa ulos potkuhousuistaan. Verstaasta on aika siirtyä tehdasympäristöön. Sijoituspaikkaa on etsitty kuumeisesti ja kolmea vaihtoehtoa puntaroidaan: Äänekosken maalaiskuntaa, Uuraisia ja Muuramea. Raikan ankaran ajattelun voi miltei kuulla auton hiljaisuudessa. Kuluu hetki, toinenkin, kunnes asia valkenee: täällä se on, Muuramessa on meidän paikkamme. Henkisen painiskelun päätteeksi Raikka valitsee Muuramen, joka on sattumoisin myös Kinkopuu Rahunen & Co:n kotipaikka.
Päätöksen teko oli työläs ja tuskainen, kuten uuden synnyttäminen usein on. Alkajaisiksi pojat ostivat Nurmisen Reinolta noin parin hehtaarin tontin Muuramen harjun itäpuolelta alueelta, joka nykyään tunnetaan Muuramen teollisuuskylänä. Laadittiin suunnitelmat, laskettiin kustannusarvioksi noin 80 000 mk ja vihreän valon syttyessä pantiin toimeksi. Rakennusliike Heimo Nygren nikkaroi juuri Muurameen uutta pappilaa, kun heidän kanssaan päästiin sopimukseen hallin urakoinnista. Elettiin vuotta 1963, Nygren sai pappilan valmiiksi ja siirtyi vajaat pari kilometriä etelään rakentamaan Muuramen tulevan teollisuuskylän ensimmäistä teollisuushallia.
Halli valmistui ja vihittiin käyttöön maaherran, Eino Paloveden johtaessa arvovaltaista kutsuvierasjoukkoa. Kinkopuu Rahunen & Co nykäisi koneet käyntiin ja alkoi suoltaa linjoiltaan kiekkoilijoiden suosikkeja, TORONTO-mailoja. Päätuote oli jääkiekkomaila, mutta aluksi tehtiin jonkin aikaa myös jääpallomailoja, joita myytiin pääasiassa Ruotsiin. Siellä ’pilleripallon’ suosio ja pelaajamäärät olivat huomattavasti kotimarkkinoitamme suuremmat. Kiekko oli puolestaan vahvassa nousussa. Harrastajamäärät kasvoivat sitä mukaa, kun kaukaloita rakennettiin. Saatiin tekojääratoja ja ensimmäiset hallit. Ylimmän sarjatason kiekkoilijoille alkoi kertyä nimeä. Mallia otettiin ja vaikutteita imettiin Pohjois-Amerikan ammattilaisista ja Neuvostoliiton maajoukkueesta, ’punakoneesta’. Raikka otti kantaakseen valmistus- ja rahoituspuolen ja Seppo ”Sepa” Rahunen markkinoinnin.
MISTÄ TÄMÄ HYÖRINÄ JÄÄKIEKKOMAILOJEN YMPÄRILLÄ OIKEIN ALKOI?
Veljesten isä Einari Rahunen rupesi 1950-luvun lopulla kyhäämään Sepolle kestävää kiekkomailaa. Tuotekehittelylle avautui tarpeen kokoinen reikä, koska omatekoiset mailat ja silloiset merkkituotteet Tope ja Ala eivät kestäneet pelimiesten käsittelyä. Lyöntilaukaus eli lämäri teki tuloaan ja se oli joka jannun pakko oppia. Siinä keppejä katkeili, kun olan takaa vasten jäätä vauhtia ottaen kiekkoja kuritettiin. Kinkomaalla ja Säynätsalossa alettiin kehittää kiekkoilijan käsityökalua. Isä-Einarin opetuksia puun lujuusominaisuuksista ja rasitustilanteissa käyttäytymisestä kuunneltiin ja sovellettiin. Einari oli työnjohtajana vaneritehtaalla Säynätsalossa. Sieltä hankittiin aluksi tarveaineiksi koivuviilua, myöhemmin valtaosin Schaumanilta Jyväskylästä ja Savonlinnasta. Koivua ostettiin myös itse raaka-aineeksi tukkeina tai tuppeen sahattuna. Lukemattomia erilaisia koekappaleita valmistettiin ja vietiin kiekkomiesten rääkkiin. Säynätsalon Salpan ´tehdasjoukkueen´ korstot hakkasivat työnimellä Bandy kulkevilla mailoilla lämäreitä oikein urakalla, jotta heikkoudet ja vahvuudet saatiin esiin. Kun tuote oli kyllin hyvä myytäväksi, valittiin Kauppayhtiö Hjorthin ehdotuksesta mailalle uusi nimi, TORONTO SPECIAL.
Maailmalle lähdettiin sanan mukaisesti mailat kainalossa. Kiekkojoukkueiden vastaanotto vaihteli. Esimerkiksi Kalpan pojat tykästyivät, kun taas HJK:lle ei kelvannut, ei niin millään. Vienti Ruotsiin oli alkanut erillä urheiluliikkeisiin, Erikssonille yhtenä niistä. Kun Stiga otti yhteyttä ja kertoi haluavansa aloittaa TORONTOn myynnin ketjussaan Ruotsissa, ovet länsimarkkinoille levisivät kuin pariovet lännen saluunassa. Miksi Stiga halusi juuri TORONTOn myytäväkseen, selvisi vuosia myöhemmin: TORONTO oli voittanut Tranåsissa valmentajana toimineen kanadalaisvalmentajan perusteelliset mailatestit. Jälleen kerran laatu ratkaisi. Stigan tehostaan tunnettu markkinointiorganisaatio puolestaan takasi mailatehtaan tuotteille menekin, joka olisi yksinään täyttänyt lähes koko tehtaan kapasiteetin.
TORONTO valtasi kaukaloita ja uuden tehdashallin myötä alkoi maailman valloitus. Markkinoitiin pitkälti vanhaa mallia monistamalla: haettiin näkyviä mannekiineja ja tehtiin heille käteen sopiva puutavara. Suomen kiekkomaajoukkue ei mahtanut naapurin ’punakoneelle’ kaukalossa mitään, mutta Rahuset sen kesyttivät. Maltsev, Fetisov,  Harlamov, Davidov, Petrov,Firsov, Mihailov ja lukemattomat muut naapurin taiturit ryhtyivät käyttämään Rahusten TORONTOja. Suosikkitoimittajan asema poiki erityisiä vapauksia ja mahdollisuuksia toimia NL:n kiekkopiireissä, kuten ohjelma ’Tosi tarina: Rahusen punatähdet’ vuodelta 2010 on kertonut. Tullitilastossa mailat kirjattiin leikkikaluiksi, mutta vienti Neuvostoliittoon käytiin kovalla valuutalla, kahdenvälisten kauppasopimusten ulkopuolella. Itävienti hoidettiin moskovalaisen kauppakumppanin Raxno Exportin ja Kinkopuun kesken. Valuuttakiemurat veti suoriksi Fexima Oy Helsingissä ja rahat ilmaantuivat tilille täsmällisesti kuin apteekin ylähyllyltä.
Mieli teki myös Pohjois-Amerikkaan, kiekkoilun kultamaille. NHL oli maailman arvostetuin kiekkoliiga, vaikka siinä oli joukkueita vasta puolisen tusinaa. Mantereen pelaaja- ja harrastajamäärät olivat kuitenkin vailla vertaa, samoin mailojen kulutus. Lajin suosiosta kertoo, että Eurooppaan sijoitettujen Nato-joukkojen keskuudessa pyöritettiin omaa jääkiekkoliigaa, joka pelasi myös keskieurooppalaisia sarjajoukkueita vastaan. Rahuset näkivät, että kiekko on rajusti kasvava ala ja varusteteollisuudella siinä sivussa valtavat mahdollisuudet. Uskoa vahvistivat ainutlaatuiset kauppasuhteet Eurooppaan sijoitettujen Nato-joukkojen kiekkopiireihin. Maila oli hyvä ja haluttu. Euroopasta kotiutuvat sotilaat veivät kotiin TORONTO-mailoja ja kiihtyvä mailojen kysyntä tulvi Muurameen. Markkinat aukesivat kuin itsestään. Mainittakoon, että RCAF, Kanadan kuninkaalliset ilmavoimat olivat pelanneet Euroopan komennuksellaan TORONTOlla. He jopa suunnittelivat hoitavansa mailojen Kanadan markkinoinnin, mutta joutuivat luopumaan hankkeesta markkinoiden laajuuden takia. Nimeä oli kuitenkin mietittävä uudestaan. Uudella mantereella osataan nimittäin myös olla kateellisia ja nurkkakuntaisia. Oukei, ei haittaa. Jos TORONTO-jääkiekkomailatehdas toimittaa NHL-ammattilaisten käsityökalut merkillä PRO-FINN CANADIAN, niin kävisikös se? No kävihän se ja niin kävi kauppakin.
LAAJENTAA PITÄISI, MUTTA MITEN JA MINNE?
Muuramen tehtaalla toimittiin jo äärirajoilla, mittari tapissa, kuten sanotaan. Suurinta yksittäistä, 70 000 mailan erää, viimeisteltiin ja lastattiin Vaajakoskella asti. Matti Lahtinen ja Kari Pynnönen hoitivat mailojen leimauksen, välivarastoinnin ja lastaamisen Liekkilässä Vaajakoskella, josta kontti kuljetettiin satamaan ja rahdattiin laivalla Panaman kanavan kautta Kanadaan Vancouveriin. Amerikan toimitukset vaatisivat kuitenkin välittömän laajentamisen tai mieluiten oman tehtaan suurten markkinoiden keskelle. Tunnusteluihin vastattiin Kanadasta sydämellisin tervetulotoivotuksin. Montrealin lähistöllä St. Jeromessa olisi tarjolla Kone Oy:n yritysryppääseen kuuluvaa Kerilonin tehdasta vastapäätä parin hehtaarin tontti. Perustamista varten luvattiin 500 000 CA$:n kertaluonteinen avustus ja Royal Bank of Canada vakuutti rahoituksen muutenkin järjestyvän. Muuramen malli olisi helposti monistettavissa Kanadaan. No, eihän siitä sitten mitään tullut, kuten historiaan on kirjoitettu.
Keväällä 1971, huhti- toukokuussa, Raikalle tuli puhelu, joka muutti kaiken. KOP:n Jyväskylän konttorista soitti Veikko Mattinen ja käski hänet äkkiä pankkiin. Toisti vielä, että tuu helevetin äkkiä! Raikka hyppäsi Ford Mustangin rattiin ja kaahasi tuhatta ja sataa Kirkkopuiston kulmalle. Vastaanotto oli kaikkea muuta kuin ystävällinen: ”Mitä helvettiä sä oot siirtämässä rahoja Kanadaan? Sinä tulet kertomaan kaiken, mitä siellä Kanadassa teet!” Raikka oivalsi siinä paikassa, että peli on pelattu. Eivät auttaneet selvitykset ja vakuuttelut, ei Amerikan edustajan tarjoama apu rahoitusyhtiön käytöstä. Pisteeksi iin päälle pankki kuittasi parin viikon päästä langenneen, mailatehtaalle tulossa olleen noin miljoonan markan remburssin veloistaan ja jätti mailatehtaan käyttöön siitä ruhtinaalliset 2 penniä. Velkaa oli 1 050 000 mk, mutta ei käyttöpääomaa. Arvottomiksi katsottiin loistavat tulevaisuuden näkymät sekä pullea tilauskanta. Hanskat oli lyötävä tiskiin. Kinkopuu Rahunen & Co kaatui konkurssiin. Kyllä teollisuus on tarua ihmeellisempi!
Tapahtumasta on kulunut 42 vuotta. Raikka, nyt jo 80 v, on käynyt vanhan työpaikkansa pihalla vain kahdesti, viimeksi 14. toukokuuta 2014. Entisellä paikalla on vielä pystyssä Heimo Nygrenin rakennusliikkeen pystyttämä Muuramen ensimmäinen teollisuuskylän halli. Raikka kiertää hallin paikkoja tarkastellen. Muistot tulvivat mieleen ja tunteet pintaan. Ojennan Raikalle poseeraamista varten FINN-PRO CANADIAN mailan. Niin ulkosalla kuin olemmekin, tunnelataus on lähes käsin kosketeltava.
Raikka jaksaa vieläkin muistella lämmöllä Muuramessa vietettyä työaikaa, ystävällisen avuliaita kunnan virka- ja luottamushenkilöitä sekä loistavia työntekijöitä nimeltä mainiten. Raikan sanoja lainatakseni: Muuramen kunnanisillä ja äideillä oli uskallusta ja näkemystä, jolle Muuramen nykyinen vankka ja kadehdittu asema on rakennettu. Rahoituslaitoksilla vastaavaa näkemystä ja uskallusta ei ollut silloin, ei kaikilla nytkään. Raikka muistaa, miten alkuaikojen rahoitusta suunniteltaessa PYP:n Mikko Koskenniemi kysyi suunniteltua valmistusmäärää. 100 000 mailan tavoite sai aikaan röhönaurun ja kommentin: ”No siinähän on mailat lastenlapsillekin!” Niin vain kävi, että ennen kuin se vuosi oli ummessa, mailoja oli tehty 200 000. Toimintansa aikana Kinkopuu valmisti miljoonia mailoja. Eräässä vaiheessa 1960-luvulla Kinkopuun mailojen vienti oli suurempi kuin Suomen huonekaluvienti yhteensä - että sellaisia leikkikaluja! TORONTOn ylivoimaisesta laadusta kertoo, että vielä pari kolme vuotta sitten kanadalaiset kyselivät Raikalta tietääkö hän ketään tai mitään valmistajaa, jolta saisi vanhoja kunnon TORONTOja. Tähän, Suomen ensimmäiseen puukomposiittimailaan, ei Suomen finanssiväki uskonut v. 1971.
Palautan Raikan mökille Päijänteen rannalle. Paikalla on hänelle yhtä suuri tunnearvo kuin muistoilla teollisuuskylästä. Einari Rahunen ja Toivo Hakola pelkäsivät sodassa samassa korsussa. Hakolan Topi lupasi Einarille, että jos täältä hengissä selvitään, saat minun mailtani tontin. Se lupaus piti ja aikanaan tontille rakennettiin hirsimökki henkisten akkujen lataamista sekä lepo- ja muisteluhetkien viettoa varten.
Moni valitsee Muuramen, toteaa kunta Jyväskylän tiukassa syleilyssä. TORONTO SPECIALin valitsi ääretön joukko lajin taitureita ja harrastajia ympäri koko kiekkoilevan maailman. Laatuvalintoja molemmat.
Aaro Pieniluoma

Kommentit (0)

Vastauksesi