Onko historiallista näyttöä sille, että "aarteita" suojattiin ansoilla?

Onko historiallista näyttöä sille, että "aarteita" suojattiin ansoilla?

Monissa seikkailuelokuvissa aarteenmetsästäjät kohtaavat useita "ansoja", mistä tämä on lähtöisin? Onko tälle historiallisita perää?

3 vastausta
22.01.202017:40
25744
9

Ainakin nyt on Areenassa 2-osainen ohjelma Khufun pyramidista. Ei ihan sama juttu, mutta pyramidi suljettiin kolmella tavalla juuri siksi että sitä ei ryöstettäisi. Ruumiin koskemattomuuden  ja sen mukana haudattujen aarteiden oli tarkoitus taata faaraon ikuinen elämä tuonpuoleisessa.

Katso jälkimmäinen linkki, missä asioita on tarkasteltu tarkemmin useista kohteista.

Vallasta ja erilaisista uskomuksistahan on kyse, kun halutaan säilyttää jokin kulttipaikka tai aarre. Osittain on ehkä haluttu säilyttää aarteet tallella siltä varalta, että hallintovalta vaihtuisi ja kätkön tehnyt haltija joutuisi pakenemaan, ja tarvitsisi omaisuutta mukaan. Tai tahdottiin olla varovaisia, etteivät petturit, vallankaappaajat tai varkaat veisi mitään, mikä voisi olla paitsi vallan merkki, myös rahallisesti sen arvon säilyttämisen tae.

El Doradon tarinasta on monta versiota vuosisatojen ajalta, ja lisää tulee. Eipä ole tainnut kukaan tähän päivään mennessä niitä löytää.

Linkissä  1 kerrotaan intialaisen temppelin salaisuudesta.

Hyvin yksinkertaisia ja tietämättömän varkaan tms. tuskallseen kuolemaan johtavia  oikeita "pikku" kikkoja harrastettiin mm Italiassa. Korurasia ansoitettiin tappavaksi siten, että kun sitä yritti avata, niin suurin osa ihmisistä käytti tiettyä käsiotetta aikana jolloin vain oikeakätisyys oli sallittua . ja silloin lippaan lukon alle piilotettu myrkytetty piikki pisti avaajaa kynnen alle.

Joten ihminen on kekseliäs, ja on aina ollut.

 

 

 

Kommentit (0)
23.01.202012:28
74536
6

Egyptin pyramideissa oli kyllä esteitä haudanryöstäjiä varten, salakammioita tyhjien kammioiden takana, hiekalla tai jopa kivilohkareilla/-paasilla täytettyjä kulkuteitä jne., mutta Hollywood-tyyppisiä ansoja ei ole löytynyt.Sen aikaisella teknologialla niiden tekeminen olisikin ollut kovin paljon hankalampaa kuin Hollywood-konstein tai nykyteknologialla.

Kommentit (1)
Niinpä - Aku Ankassa niitä oli jo ennen Niilin jalokiveä ja Indiana Jonesia. Ja me kaik... Niinpä - Aku Ankassa niitä oli jo ennen Niilin jalokiveä ja Indiana Jonesia. Ja me kaikkihan tiedämme, että se, mitä Ankkalinnassa kerrottiin, on ollut tutkittua tietoa...
23.1.2020 23:18 Lahja Kotka 25744
14.04.202015:43
23055
0

Kiina koostui useasta eri valtiosta 200-luvulla eaa., kunnes yksi näistä valtioista nousi johtavaan asemaan. Qin-niminen valtio yhdisti Kiinan kuninkaansa Zhengin johdolla vuoteen 221 eaa. mennessä, jolloin hän myös julistautui keisariksi nimellä Qin Shi Huangdi. Hän lakkautti feodaalilaitoksen tarkoituksenaan muuttaa Kiina keskusjohtoiseksi valtioksi. Keisari Qin Shi Huangdi ryhtyi myös rakennuttamaan valtakuntansa pohjoisrajalle yhtenäistä muuria eli Kiinan muuria. Hän varautui kuolemaansa rakennuttamalla mausoleumin, joka sijaitsee Shaanxin maakunnassa. Tätä hautamonumenttia vartioimaan valmistettiin savesta sotilaspatsaita, jotka esittivät keisarin sotilaita. Näitä savisotilaita on melkein 8 000.

Kiinan keisari Qin Shi Huangdi kuoli vuonna 210 eaa. Hänen hautamonumenttinsa ja savisotilaat löytyivät vuonna 1974. On olemassa kertomuksia siitä, millainen keisari Qin Shi Huangdin hauta on. Hautakammion katto on kertomusten mukaan koristeltu jalokivillä, koska tarkoituksena oli jäljitellä tähtitaivasta. Hautakammioon on kertomusten mukaan laitettu myös vainajalle tuotuja hautalahjoja, keisarin palatsien pienoismallit ja virtaavaa elohopeaa. Kun kiinalaiset arkeologit ovat tehneet koeporauksia hautamonumentin ympärillä, he ovat havainneet suuria elohopeapitoisuuksia. Savisotilaat eivät olleet keino, jolla keisarin hautarauha oli määrä turvata. Haudan rakentajat varautuivat kertomusten mukaan haudanryöstäjiin rakentamalla myös ansoja hautakammioon.

 

Gummeruksen suuri maailmanhistoria. Ihmiskunnan Kronikka 3000 eKr. - 96. Gummerus, Jyväskylä, Helsinki 1988, sivut 147 - 149.

Tieteen Kuvalehti. Nro 7. 1998, sivut 68 - 73.

Kommentit (0)

Vastauksesi