Onko hallusinaatioilla mitään tekemistä kokijansa mielikuvituksen kanssa?

Onko hallusinaatioilla mitään tekemistä kokijansa mielikuvituksen kanssa?

Vastaus

Mielikuvituksen rooli hallusinaatioiden l. harha-aistimusten synnyssä on kiinnostava kysymys. Täsmennys: mielikuvitus ei tässä tarkoita kykyä sepittää tarinoita vaan kuvittelukykyä – ihmisen kykyä ”nähdä” asioita mielessään. Tuntuisi luontevalta päätellä, että jos ihmisen mielikuvat ovat voimakkaita ja eloisia, hän voisi helposti eksyä pitämään mielikuviaan todellisuutena.

Arvostetussa tiedelehdessä ”The journal of nervous and mental disease” ilmestyi v. 2000 artikkeli, jossa hollantilainen tutkijaryhmä teki selkoa tutkimuksestaan mielikuvituksen ja aistiharhojen välisestä yhteydestä.

Artikkelin alussa todetaan, että 1800-luvun lopulta asti on esitetty teorioita, joiden mukaan aistiharhat olisivat erityisen eloisia mielikuvia. Eri tutkimuksissa on todettu, että ihmiset, joiden mielikuvat ovat voimakkaita ja eläviä, ovat taipuvaisempia kokemaan aistiharhoja kuin muut. Tämä päti myös ryhmän omiin koehenkilöihin.

Artikkelissa siteerataan kuitenkin myös sellaisia varhaisempia tutkijoita, jotka kiistävät yhteyden eloisan mielikuvituksen ja harha-aistimusten välillä. Yksi tutkija on jopa olettanut, että hallusinaatioiden näkijöillä saattaa olla erityisen heikko mielikuvitus. Hänen mukaansa asia saattaa olla seuraavasti: kun ihminen, jonka mielikuvat ovat yleensä kalpeita ja huomaamattomia, poikkeuksellisesti kokee eloisan mielikuvan, niin hän erehtyy pitämään tällaista mielikuvaa todellisuutena.

Samat hollantilaistutkijat julkaisivat vuotta myöhemmin artikkelin uudesta tutkimuksestaan. Tällä kertaa hekin tulivat kielteiseen tulokseen: eloisan mielikuvituksen ja hallusinaatiokokemusten välillä ei ole suoraa yhteyttä.

On ilmeistä, että eloisien mielikuvien ja harha-aistimusten yhteyttä on vaikea todistaa tieteellisesti. Ei ole olemassa menetelmää, jolla voitaisiin mitata suoraan ihmisen mielikuvien voimakkuutta. Käytettävissä ovat vain psykologian menetelmät – haastattelut ja testit. Ja näiden menetelmien luotettavuus on suhteellinen.

Ensimmäisen lainaamani artikkelin alussa todetaan, että vaikka harha-aistimuksia on tutkittu kymmeniä vuosia, niiden tarkka mekanismi tunnetaan edelleenkin huonosti. Tilanne ei tunnu muuttuneen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Internetistä löytyy lukuisia uudempia tieteellisiä artikkeleita tai viittauksia niihin, joissa esitetään erilaisia teorioita harha-aistimusten synnystä ja olemuksesta.

Lähteitä:

Aleman A. ym: Mental imagery and perception in hallucination-prone individuals. Journal of nervous and mental disease, December 2000, s. 830-836. Artikkelin teksti löytyy osoitteesta
http://igitur-archive.library.uu.nl/dissertations/1954455/c7.pdf

Ryhmän toisen artikkelin tiivistelmä:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11693694

Lääketieteellinen kuvaus aistiharhoista:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk003...

Laaja katsaus aistiharhoihin on seuraava:
Salokangas, Raimo K. R: Aistiharha – neurologinen vai psykiatrinen häiriö? Duodecim 2004, s. 2085-92.
Artikkeli sisältyy kokonaisuudessaan tietokantaan Medic ja sen voi lukea Helmet-kirjastojen asiakastyöasemilla. Artikkeli tarkastelee aistiharhoja lääketieteen kannalta, aivotoiminnan muutoksina, eikä sisällä viittauksia mielikuvitukseen.

Kommentit (0)

Vastauksesi