Onko fyysisen maailman ja metafyysisen maailman lisäksi olemassa vielä jotain...

Onko fyysisen maailman ja metafyysisen maailman lisäksi olemassa vielä jotain...

Vastaus

Fysikaalisella todellisuuskäsityksellä tarkoitetaan tässä fysiikan tämänhetkisiin tuloksiin perustuvaa kokonaiskäsitystä todellisuudesta ja sen rakenteesta. Ihmisen havaitsema arkitodellisuus on efektiivinen karkea likiarvoistus todellisuuden perusrakenteista. Havaittu kaikkeus muodostuu sisäkkäisistä rakenteista, jotka vuorovaikuttavat keskenään neljällä perusvuorovaikutuksella. Tyypillistä on jakaa hahmotettavat asiat ja ilmiöt makroskooppisiin eli silmin havaittaviin ja mikroskooppisiin eli hyvin pieniin, joita ei voida havaita silmin. Näiden väliin jäävää aluetta kutsutaan mesoskooppiseksi. Makroskooppiset ilmiöt voidaan useimmiten perustella mikroskooppisten ilmiöiden pohjalta. Esimerkiksi lämpötilan nousu johtuu rakenneosasten lämpöliikkeen nopeutumisesta.

Monimaailma on kvanttimekaniikan postulaatti, joka puolustaa universaalin aaltofunktion objektiivisuutta, mutta kieltää aaltofunktion romahduksen. Tähän sisltyy ajatus, että kaikki vaihtoehtoiset historiat ja tulevaisuudet ovat todellisia - jokainen niistä edustaa todellista "maailmaa" tai ("universumia"). Teoria tunnetaan myös nimillä MWI (eng. many-worlds interpretation), suhteellisten tilojen tulkinta, Everettin tulkinta, universaali aaltofunktioteoria, monimaailmatulkinta, tai vain monimaailma.

Multiversumi, multiuniversumi tai meta-universumi on joidenkin tutkijoiden olettama kaikkien mahdollisten maailmankaikkeuksien muodostama joukko, jotka yhdessä luovat fyysisen todellisuuden. Tämän mukaan meidän maailmankaikkeudellamme olisi rinnakkaismaailmankaikkeuksia.

Multiversumiolettamuksia on tehty niin fysiikassa, filosofiassa kuin tieteistarinoissakin. Multiversumin kannattajat uskovat, että näiden ulottuvuuksien lisäksi on vielä viides, kuudes ja niin edelleen avaruusulottuvuutta, ehkä jopa ääretön määrä. Näiden ulottuvuuksien kuvitteleminen on meille vaikeaa, koska elämme kolmiulotteisessa avaruudessa ja kiidämme ajan mukana eteenpäin. Jo ääretöntä vähempienkin, neljää monilukuisempien avaruusulottuvuuksien vallitessa multiversumissa voi olla ääretön määrä muita maailmankaikkeuksia. Bryce DeWittin Kvanttigravitaation 1960-luvun tutkimustyössä syntyi ymmärrys ajan kvanttikäsitteestä, joka liittyy oleellisesti multiversumi-maailmankuvaan.

Mahdollisten maailmojen käsitettä on joskus verrattu kvanttimekaniikan monimaailmatulkintaan, ja ne yhdistetään usein virheellisesti. Monien maailmojen tulkinta on yritys tarjota tulkinta epädeterministisille prosesseille ilman oletusta aaltofunktion romahduksesta, kun taas mahdollisten maailmojen teoria on yritys tarjota tulkinta modaalisille väittämille. Monien maailmojen tulkinnassa aaltofunktion romahdusta tulkitaan kvanttisuperpositioiden avulla. Identtisiä ”rinnakkaisuniversumeja” voi olla ääretön määrä, ja joidenkin fyysikoiden mukaan ne ovat ”aktuaalisesti” olemassa. Monien maailmojen tulkinta ei siis ota kantaa modaliteetteihin liittyviin kysymyksiin, joita mahdollisten maailmojen teoriat käsittelevät.

Runsauden periaate on modaliteetteihin liittyvä periaate, jonka mukaan jokainen aito mahdollisuus toteutuu. Muodollisesti esitettynä: jos väittämä P on mahdollinen, silloin P:n on jossain maailman tilassa oltava totta. Periaatteen mukaan siis jos mahdollisuus ei koskaan toteudu, se ei ollut aito mahdollisuus; eikä sellaista mahdollisuutta ole, joka ei toteutuisi koskaan historian saatossa: kaikki mikä voi tapahtua tapahtuu. Periaatteen nimi viittaa siihen, että periaatteen pitäessä paikkansa kaikkeuden on oltava niin täysi kuin mahdollista, siinä merkityksessä että se sisältää niin monia erilaisia asioita kuin on mahdollista, ollakseen täydellinen. Seurauksena mahdollisia maailmoja on vain yksi. Runsauden periaate jäljitetään usein Aristoteleeseen. On kuitenkin epävarmaa, oliko hän omaksunut periaatteen, sillä hänen teoksistaan löytyy sekä sitä tukevia että vastustavia kohtia. Periaatteen tausta voidaan löytää kuitenkin myös Platonilta, joka kuvaa Timaioksessa, kuinka demiurgi loi maailman täydelliseksi ja ”täydeksi”. Augustinuksesta alkaen teoria alkoi saada kristillis-teologista sävyä.

Tuomas Akvinolaisella ajatus runsauden periaatteesta oli ristiriidassa sen kanssa, että hän uskoi, että Jumalalla oli mahdollisuus olla luomatta asioita, jotka olisi mahdollista luoda. Tuomas valitsi aluksi periaatteen rajoitetun version ja myöhemmin kielsi periaatteen kokonaan. Duns Scotus kehitti voluntaristista ajattelua ja kielsi myös runsauden periaatteen. Simo Knuuttila on katsonut, että Duns Scotuksella kielto esiintyy ensimmäisen kerran selvänä vaikkei välttämättä esiinnykään ensimmäisenä. Ajatus mahdollisista maailmoista voidaan johtaa Duns Scotukseen asti. Gottfried Leibniz katsoi, että paras kaikista mahdollisista maailmoista toteuttaisi kaikki aidot mahdollisuudet. Immanuel Kant uskoi runsauden periaatteeseen, mutta ei sen empiiriseen verifioitavuuteen. Aatehistorioitsija Arthur Lovejoy oli ensimmäinen, joka on käsitellyt runsauden periaatetta laajemmin teoksessaan The Great Chain of Being .

Kysymyksesi on peräti teologinen. Multiversumi- tai metauniversumi- postulaatinkin mukaan kaikki olemassa olevat maailmat kuuluisivat joko fysikaaliseen tai metafyysiseen kategoriaan, jopa puhuttaessa äärettömästä määrästä ulottuvuuksia. Jos modaliteettiperiaatteen mukaan sallittaisiin ajatus aidoista potentiaaleista jotka välttämättä eivät toteudu, päädyttäisiin samaten kategorisoimaan nämä potentiaalit joko metafyysiksi tai fysikaalisiksi entiteeteiksi, jotka eivät ole olemassa. Ontologista runsaskätisyyttä ja liiallisten postulaattien tulvaa on filosofiassa perinteisesti hillitty Occamin partaveitsenä tunnetulla periaatteella, jonka mukaan ei tule olettaa useampaa entiteettiä kuin on tarpeen. Joka haluaa kehittää fyysisen ja metafyysisen maailman lisäksi vielä tuntemattoman eksistenssikategorian, joutuu ensin keksimään kokonaan uuden konseptin jolla kuvata tätä todellisuutta.

Lähteitä:

Lovejoy, Arthur: The Great Chain of Being. New York, N.Y., Harper & Row, 1960.

Hirvonen, V. – Saarinen S. (toim.), Keskiajan filosofia, Tampere, Gaudeamus, 2008

Kallio-Tamminen, Tarja: Kvanttilainen todellisuus: fysiikka ja filosofia maailmankuvan muovaajina. Helsinki, Gaudeamus, 2008

Susskind, Leonard:
The cosmic landscape : string theory and the illussion of intelligent design. New York, Back Bay, 2006

Greene, Brian:
Kosmoksen rakenne: avaruus, aika ja todellisuus. Helsinki, Terra Cognita, 2005

Niiniluoto, Ilkka: Tiede, filosofia ja uskonto. Teoksessa Niiniluoto, Ilkka: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava, 1984.

Fred Adams: Elämää multiversumissa. Like, 2004.

David Deutsch: Todellisuuden rakenne. Terra cognita, 1997

www.helmet.fi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fysikaalinen_todellisuusk%C3%A4sitys¨

http://elektra.helsinki.fi/se/f/0785-5494/21/3/kvanttif.pdf

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0207/stenholm0207.pdf

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0105/kajantie.pdf

http://plato.stanford.edu/entries/possible-objects/

http://arxiv.org/PS_cache/gr-qc/pdf/9703/9703089v1.pdf

http://plato.stanford.edu/entries/modality-medieval/

http://plato.stanford.edu/entries/modality-epistemology/

Kommentit (0)

Vastauksesi