Oliko kansalaisodan punakaartilaisilla lakissaan kokardi, ja jos oli, minkälainen se oli?

Oliko kansalaisodan punakaartilaisilla lakissaan kokardi, ja jos oli, minkälainen se oli?

Vai oliko heillä jokin muu tunnus (rintamerkki, punainen huivi tms.)?

2 vastausta

Valitettavasti tähän ei löydy vastausta.

Jussi T. Lappalaisen (1, s. 193-196) mukaan punakaartilaisille yritettiin luoda yhtenäistä asua, mutta hanke jäi keskeneräiseksi. Kaartin punainen merkkinauha lienee täyttänyt kokardin tehtävää, sillä se oli alkuaan kiinnitetty päähineeseen. Myöhemmin - maaliskuussa -  se määrättiin siirrettäväksi käsivarteen. Joissakin ajan valokuvissa miehillä näkyy olevan päähineessäänkin joitakin kokardintapaisia merkkejä (Lappalainen 2, s. 76 ja 211), olisivatko ehkä upseerin arvomerkkejä?

Työväenjärjestöjen vuonna 1917 perustamilla erilaisilla järjestysmiesosastoilla, joiden pohjalta punakaartit usein muodostettiin,  oli paperisia tunnusmerkkejä, yleensä  takin rinnuksessa (Salkola, s. 167 ja 187).

Ainakin alkuaan myös valkoisella puolella rivimiesten tunnuksena oli useimmiten pelkkä valkoinen käsivarsinauha.

Salkola, Marja-Leena
Työväenkaartien synty ja kehitys punakaartiksi 1917-18 ennen kansalaissotaa, osa 1. - Opetusministeriö, 1985. - (Punaisen Suomen historia 1918).

Lappalainen, Jussi T.
Punakaartin sota, osat 1-2. - Opetusministeriö, 1981. - (Punaisen Suomen historia).

Kommentit (0)
20.08.201413:11
12077
33

Vaikka kirjaston vastaukseen ei juuri ole lisättävää, jatkan kuitenkin vielä muutamilla omilla hajahuomioillani:

Kansalaissodan tutkija Aapo Roselius on nimittänyt vuoden 1918 sotaa "amatöörien sodaksi". Tämä amatöörimäisyys (ja köyhyys) näkyy varsinkin punaisen puolen kohdalla sodan loppuun asti jo pukeutumisessa ja varusteissa. Kansalaissodan ajalta on runsas, erityisesti ateljeeoloissa kuvattu valokuvadokumentaatio, ja siinä vallitsee mitä suurin kirjavuus: miehiä on yllään lyhyt pomppa tai pitkä "palttoo", joskus pelkkä pikkutakkikin, ja päähineenä milloin koivistolaiskarvalakki, milloin taas leveälierinen huopahattu, lippalakki, villamyssy jne. Kun siis kysyttiin, oliko punakaartilaisilla lakissaan kokardi, niin siihen voisi vastata, että joillakin oli, suurella valtaosalla taas ei. Mistään yhtenäisestä käytännöstä ei voinut olla puhettakaan. Seuraavassa muutama esimerkki:

Teoksessa Suomen historia, osa 6  (W+G 1987) s. 325 oleva kuva esittää punakaartilaisiksi sonnustautuneita Viipurin aseman rautatieläisiä. Miesten varustetaso vaikuttaa tavallista  paremmalta venäläisine sotilas- ja rinnan yli kulkevine panosvöineen, minkä mahdollisesti voi tulkita vallankumouskeskus Petrogradin ja runsaslukuisten venäläisten sotilasjoukkojen  läheisyydestä johtuvaksi. Kahdella edessä olevalla, ampuma-asentoon polvistuneella  kaartilaisella  on lakissaan pyöreä kokardi, kahdella takana seisovalla kokardia ei sen sijaan näy olevan.

Monista historiateoksista (esim. Jussi T. Lappalainen, Punakaartin sota 1 s. 195) tuttu kuva esittää helsinkiläisen ns. Portun pataljoonan konekivääriosastoa. Miehistö on poikkeuksellisen hyvin varustautunut; kaikilla mm. on päässään  vuoden 1918 sodassa kovin harvinainen kypärä. Yhdelläkään ei kuitenkaan näy olevan mitään  merkkejä tai tunnuksia. asusteissaan.

Teoksessa Punamustavalkea 1918  (Suomen valokuvataiteen museo 2008) s. 53 oleva kuva esittää Lahden seudun  punakaaartilaisia tavanmukaisessa ateljeekuvassa osoittelemassa kolmen linjan kiväärillä katsojaa kohti. Yhdellä heistä on ilmaisesti kirjailtuna lippalakissaan sana ”Lahti”, toisella taas lierihatussaan niin ikään valkealla lahtelaisen joukko-osaston tunnus.

Jo nämä esimerkit riittänevät osoittamaan, että käytännöt kysyjän tarkoittamassa asiassa todella olivat mitä kirjavimpia.

Vielä yksi esimerkki: samaisessa kirjassa (Punamustavalkea 1918  s. 55) on kuva, joka esittää kahta punakaartin päällystöön kuuluvaa miestä. Toisella heistä erottuu  jonkinlaisessa villamyssyssään  suurikokoinen, monisakaraisen tähden muotoinen kokardi. Kyseessä näyttäsi olevan täsmälleen sama kokardi, joka otettiin käyttöön vuoden 1905 suurlakon aikana syntyneessä punakaartissa. Tällaisesta vuoden -05 kokardista on selvä kuva Osmo Jussilan tutkimuksen Nationalismi ja vallankumous venäläis-suomalaisissa suhteissa 1899 – 1914 (SHS 1979) kansipaperin selkämyksessä.  Tähtikuvion keskellä olevaa ympyrää kiertää teksti ”vapaus”. Vuoden 1918 kuva siis viittaisi siihen,  että  vuosien 1905 - 06 veteraanit ovat ottaneet kokardinsa ”uusiokäyttöön” tai sitten niitä on valmistettu vuonna 1918 lisää. Puheena olevasta kokardista löytyy  muuten kuva Googlen kuvahausta esim. hakusanoilla ”punakaarti merkit tunnukset”.

Mainittakoon lopuksi, että googlaamalla löytyy myös tieto 80-sivuisena omakustanteena ilmestynyt teos Jussi-Pekka Alanen, Punakaartien merkit, tunnukset ja varainkeräysmerkit. (Jyväskylä 2001). Nettihaku kirjan nimellä käyttämäni kaupunginkirjaston tai yliopistokirjaston tietokannoista ei kuitenkaan tuottanut tulosta.

Kommentit (0)

Vastauksesi