Oliko ennen vanhaan tavallista, että kirjan sivujen aukileikkaaminen jätettiin ostajan huoleksi?

Oliko ennen vanhaan tavallista, että kirjan sivujen aukileikkaaminen jätettiin ostajan huoleksi?

Antikvariaateissa näkee joskus harvoin myynnissä vanhoja kirjoja, jotka on tehty taitetuista arkeista ja joiden sivuja ei ole leikattu auki tehtaalla. Oliko tällainen tavallista? Säästettiinkö tuotantokustannuksissa jättämällä aukileikkaaminen tahallaan ostajan työksi, vai ovatko tällaisista kirjoista jäänyt vahingossa jokin työvaihe välistä tehtaalla?

3 vastausta

Vielä 1950-luvulla kirjoja myytiin kahdessa painoasuss : sidotut ja nidotut kirjat. Kalliimmat, sidotut, kirjat olivat kovakantisia ja niiden painoarkit olivat auki leikatut. Halvemmat, nidotut, kirjat olivat pehmeäkantisia ja niiden painoarkkkien aukileikkaaminen oli usein jätetty lukijoiden huoleksi.

Kommentit (0)
30.01.201515:35
14341
19

niinkuin sidottuja ja nidottuja kirjoja ei olisi ollut 1960-2010-luvuilla?!?! aivan ihme vastaus kirjastoihmiseltä. kyllä nidottukin normaalihintainen kirja kaupassa oli leikattu. kustantamojen tai tarkemmin kirjapainojen nurkkiin jäi lähes aina painoksista eriä, joihin ei kannattanut käyttää leikkaamisen vaatimaa työvoimaa ja -aikaa. nämä myytiin makkelin hinnalla sille, joka halusi ostaa, esim. pienten paikkakuntien tai muuten vähävaraisemmille kirjakaupoille tai "parempien" kauppojen kirja-alennusmyynteihin. tyrvään kirjakauppa vammalassa oli legendaarinen aarreaitta, jonka kellarista saattoi löytää markan kappale vaikka antiikin klassikot -sarjaa leikkaamattomana, poliittisesta kirjallisuudesta puhumattakaan. moni (esim. isäni) osti sieltä kassikaupalla tavaraa, joista muutamia on yhä, lähes 50 vuoden jälkeen avaamatta, kun ei ole vielä otto wille kuusisen muistelmat yms. kiinnostaneet. tällaiset ylijäämäerät kiertävät - onneksi - yhä markkinoilla, kyllä maailmaan kirjoja mahtuu. (sidottu kirja on ensin leikattava ennen kuin kovat kannet voidaan kiinnittää, joten leikkaamaton on aina ns. pehmeäkantinen.) nuo kannunvalajan mainitsemat, jo kustannusvaiheessa pieniksi painoksiksi tiedetyt rajoitetun asiakaskunnan teokset on varmaan jätetty juuri hänen kuvaamallaan tavalla ostajan päänsäryksi... nykyään kirjapainon linja on kait täysin automaattinen, eikä liene mitään hyötyä napata sieltä tavaraa pois kesken kaiken, kun viimeisteltyjäkään kirjoja ei tahdo saada menemään kaupaksi edes puoli-ilmaiseksi.

Kommentit (0)
30.01.201515:32
13958
18

Kirjaston vastauksessa asia tulikin jo selväksi, mutta täydennän vielä vähän:

Osa tieteellisistä sarjoista ja vaikkapa paikallishistorioista näkyy entisaikaan julkaistun pelkästään nidottuina (pehmeäkantisina) ja aukileikkaamattomina laitoksina. Ilmeisenä tavoitteena on ollut painaa tuotantokustannukset mahdollisimman alas. Oletan, että yleensä 16-sivuiset painoarkit ommeltiin kirjapainossa yhteen ja liimattiin pahvikansiin. Lukijoilla onkin sitten ollut melkoinen puuha leikatessaan veitsellä tms. sivut auki, eikä syrjiä varmaan koskaan saanut täysin siisteiksi.

Kaupallisten kustantajien kirjoja julkaistiin toisinaan kahdenasuisina (nid., sid.) ainakin vielä 1960- ja 1970-luvullakin, mutta aukileikkaamattomat kirjat alkoivat käsittääkseni jo 60-luvulla olla melko harvinaisia.

Kommentit (0)

Vastauksesi