Oliko 1860-luvulla autonomian aikaan käytössä sukunimilakia, joka velvoitti...

Oliko 1860-luvulla autonomian aikaan käytössä sukunimilakia, joka velvoitti...

Hei. Oliko 1860-luvulla autonomian aikaan käytössä sukunimilakia, joka velvoitti jokaisen hankkimaan sukunimen, jos sellaista ei ollut? Miten oli nimenvaihdoksen laita tuohon aikaan: jos esim. henkilö asui Lammilla, niin minkä laitoksen kautta nimenmuutos tapahtui ja mihin se virallisesti kirjattiin?

Vastaus

Meikäläisen nimilainsäädännön historiaa esittelevät ainakin teokset

Sukunimeä koskeva lainsäädäntö / selityksin julkaissut Esko Hakkila. - WSOY, 1940.

Ihmisen nimi : nimenmääräytymisen oikeudelliset rajat / Urpo Kangas. - Lakimiesliiton kustannus, 1991.

1860-luvulla ei Suomessa ollut mitään sukunimilakia. Ainoastaan aatelissääty oli pyrkinyt suojaamaan nimensä. Vuoden 1869 ritarihuonejärjestys sääti: "Älköön kukaan itsellensä ottako toisen suvun nimeä tahi vaakunaa". Tässä se seurasi vuoden 1629 ritarihuonejärjestystä ja erinäisiä myöhemmin annettuja kuninkaallisia käskykirjeitä. Nimenmuutoksesta ei myöskään ollut mitään selkeitä lakipykäliä. Yleensä meneteltiin niin, että uusi nimi käytiin vain ilmoittamassa kirkonkirjoihin. Tapana oli vielä - siihen ei kuitenkaan velvoittanut mikään laki - ilmoittaa asiasta virallisissa sanomalehdissä. Viime vaiheessa ennen vuoden 1920 sukunimilain säätämistä meneteltiin usein niin, että henkilö ilmoitti nimensä muutoksesta kolme kertaa virallisessa lehdessä ja toi sitten lehdet kirkkoherranvirastoon, jossa uusi nimi merkittiin kirkonkirjoihin. Ensimmäiset lailliset määräykset nimenmuutoksista sisältyivät Senaatin kirjeeseen 5.2.1894 Turun hovioikeudelle, jossa annettiin määräyksiä siitä, kuinka virka- ja palvelusmiesten oli meneteltävä jos he halusivat ottaa uuden sukunimen.
Ensimmäinen sukunimilaki tuli voimaan vuoden 1921 alussa. Vasta se teki sukunimen pakolliseksi.

Kommentit (0)

Vastauksesi