Olen usein miettinyt, miltä tuntuisi lukea kirjaa, jossa ei lainkaan kuvata...

Olen usein miettinyt, miltä tuntuisi lukea kirjaa, jossa ei lainkaan kuvata...

Olen usein miettinyt, miltä tuntuisi lukea kirjaa, jossa ei lainkaan kuvata sitä, miltä kulloinkin näyttää. Näköaisti on useimmiten kirjoissa huomattavimmassa osassa ja tuntuu melkein mahdottomalta kuvitella kirjaa ilman sitä. Kysynkin siis onko olemassa esim. sokeiden kirjoittamaa kaunokirjallisuutta, jossa näköaisti ei ole missään osassa?

Vastaus

Haastava kysymys! Mainitsemasilaista teosta ei pitkien pohdintojenkaan jälkeen tullut mieleen. Näkövammaisten kirjasto Celiasta sain kuitenkin listausta näkövammaisten kirjoittamasta kaunokirjallisuudesta, lyhyine teoskuvailuineen. Ehkäpä tästä joukosta löytyy sopiva kirja.

http://www.celialib.fi/

BJARNHOF, Karl: Tähdet tummuvat. 1958.
Omaelämäkerrallinen kuvaus lapsuudesta tanskalaisessa pikkukaupungissa. Näön heikkeneminen aiheuttaa pojassa ulkopuolisuuden tunteen, johon musiikki tuo lohtua.

BLOM, Torsti: Hyökkäys tukikohtaan.1991.
Kirjoittaja kuvaa korpisissin ankaraa taivalta metsien keskellä, tuntoja ja ajatuksia sodasta, pelosta ja tulevaisuudesta.

BLOM, Torsti: Kuusivaarasta koilliseen. 1990.
Todellisuuspohjainen sotarimaani jatkosodan vaiheista.

BLOM, Torsti: Oskari ja Hulda : pakinoita. 1993.
Pakinasarja maalta kaupunkiin muuttaneesta avioparista.

EKMARK, Jouko: Nämä puitteet. 1968.
Kirjoittajan omiin kokemuksiin perustuva kertomus muutamien tyttöjen ja
poikien vaiheista sokeainkoulussa yhden syksyn aikana 1950-luvun lopulla.

HUSAIN, Taha: Päivät. 1982.
Omaelämäkerrallinen kuvaus sokean pojan opintiestä egyptiläisestä
maalaiskylästä Kairon yliopistoon ja Ranskaan Sorbonnen yliopistoon. Taustana
vuosisadan alun Egypti.

Ihmeiden aika : näkövammaisten kirjoittajien antologia. 1995.
Kertomuksia muutaman viime vuosikymmenen ajalta. Niissä kuvastuu usein sokean
elämän erilaisuus ja omaleimaisuus.

Jos jokainen putoaisi paikaltaan: Kansaneläkelaitoksen järjestämän Kansainvälisen vammaisten vuoden 1981 kirjoituskilpailun aineistosta valittuja kirjoituksia. 1982. Kirjoittajina mm. Jouko Ekmark, Matti Jatkola, Tuula Pennanen, Liisa Sipiläinen ja Hannes Tiira.

Karpalonkosken kuohuja / toim. Aino Kallio. 2007.
Kuvitteellisen Karpalonkosken maisemiin sijoittuva tarina kertoo tavallisten ihmisten elämänpiiristä ja arjesta nykyajan ja menneen ajan taitteessa. Kirja on koottu NKL:n Perinne -keskustelualueella olleista kirjoituksista yhtenäiseksi kertomukseksi. Kirjoittajat: Aino Kallio, Mirja Kallio, Aulis Rytky ja Aila Vartiainen.

MANNERKORPI, Juha: Jälkikuva. 1983.
Kuvaus läheisen ihmisen kuoleman aiheuttamista reaktioista sekä turtumuksen ja surun vähittäisestä voittamisesta.

MANNERKORPI, Juha: Päivänsinet : muuan loppukesä, merkintöjä. 1979.
Muistiinpanot eräältä loppukesältä, sairauden ja kesän kokeminen vaimon ja päivänsinien seurassa.

MÄKIVUO, Sinikka: Kirjoituksia. 1. 1996.
Kangasalalainen kirjoittaja kertoo Jeesuksen johdatuksesta omassa elämässään ja iloitsee Herran hyvyydestä.

MÄKIVUO, Sinikka: Kirjoituksia. 2. 1997.
Rohkaisun ja lohdun sanoja arkipäivän tilanteissa ja omien kipujensa kanssa kamppaileville ihmisille.

NIEMINEN, Hilkka: Kertomuksia kaupunkilähiöstä. 2004.
Lyhyitä kuvauksia lähiön asukkaiden elämästä, erilaisista ihmisistä tapahtumista oman pihapiirin lähettyvillä.

NIEMINEN, Hilkka: Tuhannen ihmisen saari. 2002.
Kertomuksia saariyhdyskunnan elämästä 50-60 -luvuilta Kotkan edustalla.

NIINIMÄKI, Pentti: Sininen madonna : rikosromaani. 1997.
Menestyvän taidekauppiaan naisjutut ja liiketoimet sekoittuvat kohtalokkaalla tavalla. Tapahtumat liikkuvat Suomessa ja Tallinnassa.

Näkemiin sanoi sokea: näkövammaiskaskuja ja anekdootteja. 1. 1994.
Kaskut ja tarinat ovat Näkövammaisten Loma ry:n järjestämän keruukilvan satoa.

Ole tässä sitten : näkövammaisten kirjoituksia kuuden vuosikymmenen ajalta. 1989.
Tekstit on koottu etupäässä Varjojen mailta ja Kajastus -lehdistä.

PITKÄNEN, Urpo: Kaikella ystävyydellä : pakinoita ja kertomuksia. 2001.
Tarinat käsittelevät lähivuosina esillä olleita asioita kotimaassa ja lähiympäristössä.

PITKÄNEN, Urpo: Äiti, Poika ja pyhä kirja. 1999.
Hemmo-poika elää lapsuutensa Karjalassa, sitten ankarat evakko- ja sota-ajat Pohjanmaalla. Raamattu seuraa vahvasti mukana.

PÖLLÄNEN, Viljo: Kummituskulkue : novelleja. 1984.
Eri aikakauslehdissä julkaistuja novelleja.

PÖLLÄNEN, Viljo: Metsäkaartilaiset. 1971.
Kesän 1944 tapahtumia Kannaksella.

PÖLLÄNEN, Viljo: Vielä laulaa Väinön väki : runoja Kalevalan juhlavuoden kunniaksi. 1985.
Kalevalan juhlavuoden 1985 kunniaksi julkaistuja, kalevalamittaan kirjoitettuja runoja. Aiheet vaihtelevat menneistä tarinoista nykypäivän etelänmatkoihin.

ROMPPAINEN, Teijo: Menneisyyden vanki. 2006.
Tapahtumat liikkuvat 1980-luvun Neuvostoliitossa, missä suomalaisten komennusmiesten henki ei ole paljonkaan arvoinen. Sen tietää myös Kejonen, joka saa peräänsä pahamaineisen salaisen poliisin KGB:n.

SALMI, Osmo: Tapaus Rohtla : rikosromaani. 2008.
Tositapahtumiin perustuva rikosromaani Neuvosto-Virosta. Tartossa vuonna 1949 tapahtunut pankin rahankuljetusauton ryöstö käynnisti yli vuoden kestäneet tutkimukset.

SAMULINEN, Mikko: Novelleja. 1963.
Esikoisteos.

SAMULINEN, Mikko: Raja itkee lapsiaan. 1982.
Nälkä, taudit ja kuolema tulevat ihmisten osaksi Aunuksen Karjalassa 1920- ja 30-luvuilla. Arhippa pakenee sotaa perheen kanssa Suomeen, mutta isoäidin kohtalo jää painamaan

SOININEN, Ritva: Kauneuden voimaton kaipuu. 2002.
Muistojen kätköistä, syvältä sydämestä nousevat esiin eletyn elämän kuvat. Kauniit muistot ovat saaneet romantiikan hehkua, surun ja pelon hetket ovat kipeää todellisuutta.

SOININEN, Ritva: Kärsimyskukka. 1995.
Pikku-Anniina syntyy sodan keskelle, on hyväsydäminen, mutta sairasteleva tyttönen, jota eläimetkin tottelevat. Hän on Kärsimyskukka. Osa 1/2.

SOININEN, Ritva: Soita minulle, tuhkaviulu. 1995.
Anniinan lapsuus on jäänyt taakse, herääminen nuoruuteen tuntuu tuskalliselta. Elämä avautuu todellisena näkö- ja kuulovammaiselle tytölle. Osa 2/2, ed. osa Kärsimyskukka.

SOININEN, Ritva: Lilli ja hänen enkelinsä. 2002.
Kirjoittaja saa uuden pikku ystävän, kun naapurin Lilli välillä piipahtaa kyläilemässä. Aikuisen ja lapsen juttutuokiot tuovat koskettavasti esiin lapsen tavan tarkastella maailmaa.

SOININEN, Ritva: Tietäähän ne akat. 1997.
Hilpeitä ja tunnelmallisia kertomuksia lama-ajan Suomesta.

Sokea ei pelkää pimeää. 2006.
Toim. Sofi Oksanen. Antologian runot, novellit ja essee kertovat monenlaisista tavoista nähdä tai olla näkemättä. Ne ovat tarinoita toiseudesta ja muukalaisen matkasta teillä, jotka on tehty toisille, maailmassa, joka on tehty muille. Kokoelman kirjoitukset ovat vuonna 2005 järjestetyn kaikille avoimen kirjoituskilpailun satoa. Kirjoittajat: Olli Lehtinen, Niklas Röholm, Sanna Tynkkynen, Liisa Matikainen, Anne Huttunen, Elli Ylönen, Martti Lindroos, Vesa Niemi, Leena Siponkoski, Varpu Tuuli, Hilkka Vartio, Maila Mehtälä.

SUOMALAINEN, Eero: Raatteen sissit. 1987.
Entisen lääkintäkersantin kuvaus talvisodan korpitaisteluista partiomiehen näkökulmasta.

SUOMALAINEN, Eero: Sanna, Korvenperän piika. 1996.
Arkielämää iloineen ja suruineen Korvenperän talossa Ilomantsissa keväästä 1939 syksyyn 1941 sodan varjossa.

VARTIO, Eero: Nainen ystäväpalvelusta : novellikokoelma. 1995.
Novellit kuvaavat myötäeläen ihmiselon eri ulottuvuuksia.

VUORINEN, Liisa: Pimeys ja paluu. 1985.
Kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva romaani. Sokea Miimi kiinnostuu henkimaailman kiehtovista ilmiöistä, jotka kuitenkin osoittautuvat pimeyden voimiksi. Kristillinen usko auttaa taistelussa vapauteen.

VUORINEN, Liisa: Tyttö ja tytön tie. 1971
Kirjoittajan lapsuudesta 1930-luvulla. Osa 2/2, jatkoa kirjalle Lapsuuden kuvat.
pistekirja, 4 sid.,

Kommentit (0)

Vastauksesi