Olen miettinyt usein, esimerkiksi lukuisia kauppoja ja mainoksia katsellen...

Olen miettinyt usein, esimerkiksi lukuisia kauppoja ja mainoksia katsellen...

Hei!

Olen miettinyt usein, esimerkiksi lukuisia kauppoja ja mainoksia katsellen, että mitä jos kommunismi olisi hallitsevassa sijassa kapitalismin sijaan? Millaista musiikkia kuuntelisimme, ei taitaisi Lady GaGoja ainakaan hirveästi olla? Miten pukeutuisimme? Mitkä olisivat jokapäiväiset arvomme jne.?

Vastaus
15.03.201017:22
18131
47

Heipä hei!

Kommunismiakin on olemassa monenlaista. Pohjois-Korea ja Kuuba ainakin vielä vannovat kommunistisen talousjärjestelmän nimiin, joskin ainakin Kuubassa on annettu jo hiukan periksi kapitalismille. Kiina on toisaalta maa, jossa osittain kommunistinen ja osittain kapitalistinen talousjärjestelmä yhdistyvät. Toisaalta jos asiat olisivat menneet toisin, ehkä kommunismikin olisi toisenlaista kuin minä se meille näyttäytyy.

Joka tapauksessa jos kommunismi olisi hallitseva, varmasti katukuvassa olisi paljon vähemmän kaupallisia mainoksia, koska valtiolla olisi luultavasti monopoliasema monilla talouden sektoreilla eikä siksi tarvetta kilpailla kuluttajista. Mainosten sijaan saattaisivat katuja koristaa poliittisten johtajien ja onnellisten työläisten kuvat ja patsaat sekä muu propaganda. Tai jos olisi saavutettu utopiaromaaneissa kuvattu ihanteellinen kommunistinen yhteiskunta, kadut olisi suunniteltu kauniisti ja käytännöllisesti ja miellyttäisivät kaikkien kansalaisten silmiä.

Kommunistisessa yhteiskunnassa ei ehkä populaarimusiikin arvostus olisi korkealla eikä missään nimessä rapin kaltainen yhteiskuntakriittinen sanoma. Sen sijaan suosittaisiin musiikkia, joka ylistäisi valtion saavutuksia ja yhdistäisi kansaa. Ainakin Neuvostoliitossa suosittiin klassista musiikkia, jota aivan ilmeisestikään voinut kovin helposti tulkita hallituksen arvosteluksi.

Voi olla, että vaatetus olisi kommunistisessa yhteiskunnassa vähemmän yksilöllistä ja yksinkertaisempaa kuin meidän kapitalistisessa yhteiskunnassamme. Vaatteet valmistettaisiin valtion omistamissa tehtaissa, jotka voisivat määritellä, minkälaisissa asuissa ihmiset kulkisivat, koska muut vaatetarjontaa ei juuri olisi. Tietysti itsekin voisi vaatteita ommella, mutta ehkäpä ainakin kovin erikoiset yritelmät katsottaisiin epäilyttäviksi ja kapitalistiseksi hapatukseksi. Materiaalitkin olisivat rajoitettuja. Toisaalta menneiden aikojen kommunistisissa valtioissa korkeassa asemassa olevilla on ollut mahdollisuus pukeutua kansasta poiketen kapitalististen maiden huippuvaatteisiin.

Kommunistisessa yhteiskunnassa arvot saattaisivat olla yhteisöllisemmät kuin kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa ihanteena on se, että jokainen ajaa omaa etuaan. Ainakin kauniissa utopioissa kommunistisen yhteiskunnan ihmiset puhaltavat yhteen hiileen ja tekevät työtä rinta rinnan auttaen heikommassa asemassa olevia. Resurssien käytöstä päätetään yhdessä koko yhteiskunnan kannalta parhaalla tavalla. Todellisuus taitaa kuitenkin olla aikalailla toinen nykyisissä kommunistisissa maissa. Esimerkiksi Pohjois-Koreassa on uutisoitu olevan nälänhätää samaan aikaan, kun sen johtajat viettävät ylellistä elämää.

Jos kommunistiset utopiat kiinnostavat, suosittelen lämpimästi Edward Bellamyn romaania ”Vuonna 2000” (1902; uusi suomennos 1999), jossa kuvataan ihanteellinen kommunistinen yhteiskunta. Teoksen jatko-osa ”Yhdenvertaisuus” (1905–1906) jatkaa utopian esittelyä. Toinen ja vähemmän teollisuutta korostava kommunistinen utopia esiintyy William Morrisin romaanissa ”Ihannemaa”
(1900–1901; suomennettu myös nimellä ”Huomispäivän uutisia”, 2008).

Kommentit (0)

Vastauksesi