Olen lukenut tänä kesänä runsaasti vanhoja 20-luvun Kotiliesiä.

Olen lukenut tänä kesänä runsaasti vanhoja 20-luvun Kotiliesiä.

Olen lukenut tänä kesänä runsaasti vanhoja 20-luvun Kotiliesiä. Eräs lehden näkyvimmistä yhteistyökumppaneista on tuolloin ollut Osakeyhtiö Neovius, joka on myynyt Perssonin kutomakoneita, järjestänyt kursseja ja sitten ostanut asiakkaidensa kutomia tuotteita. Mikä on tämän Neoviuksen historia? Kuinka suosittu se tuohon aikaan oli? Kuinka suosittuja nuo kutomakurssit oli ja kuinka moni oikeasti sai siitä tarvitsemiaan lisäansioita? Entä kilpailijat? Tuohon aikaan myös Osakeyhtiö Vasanta mainosti vastaavanlaisesti, mutta ainakin Kotiliedessä huomattavan paljon pienemmällä volyymillä. Vasanta käytti Meteor-kutomakonetta ja myös järjesti kursseja.

Tiedän että Neoviuksen ryijymalleja myydään vieläkin, ja että Neovius periaatteessa on olemassa, mutta muistaakseni sen osoite on sama kuin Novitan pääkonttorin. On muuten mukavaa, että ainakin vielä 2000-luvun alun Kotiliesissä (ainakin niissä parissa mitä mökiltä löytyi) on pieni ryijymainos, jossa mainitaan Neoviuksen ryijymallit: jotkut perinteet tosiaankin pysyvät lujassa.

Ja muuten, vieläköhän olisi saatavilla niitä hartiahuivimalleja, joiden suunnittelukilpailun Neovius joskus järjesti...

Vastaus

Neuviuksen perusti insinööri Theodor Neovius 1889. Neovius avasi liikkeen syksyllä 1889 Helsinkiin erääseen Rautatietorin varrella sijaitsevaan taloon, josta se kuitenkin pian siirtyi Vilhonkatu 4:ään. Neovius myi kutomakoneita ja lankoja.

Koneliikkeestä kasvoi vähitellen huomattava lankaliike. Liike muuttui osakeyhtiöksi 1904. Myöhemmin 1920-luvulla Neoviuksen johto päätti kehittää liikkeensä lankakaupan erikoisliikkeeksi. Yritys julkaisi omaa käsityölehteä, nimeltään Virkkaus- ja neuletyöt. Lehti järjesti lukuisia käsityökilpailuja, joiden osanottajien määrä nousi yrityksen historiikin mukaan "moniin satoihin". Neovius kasvoi nopeasti, 1930-luvulla myymälöitä oli useita eri puolilla Helsinkiä: Töölössä, Sörnäisissä, Kruununhaassa. Myymälöitä avattiin myös maaseudulle.

Neoviuksen kutomakoneosastolla oli kutomakoulu, jossa koneen ostajat ja kutojiksi aikovat saivat tarvitsemansa ammattiopetuksen. Ennen sotia opetus oli maksuton. Koulutus kesti 5-6 viikkoa ja koulussa annettiin opetusta myös mallipiirustuksessa ja kaavanleikkuussa. Koulutuksella oli itsenäisenä yrittäjänä toimivalle kutojalle suuri merkitys. Historiikin mukaan koulutustoiminta oli vilkasta, tämän tarkempia tietoja oppilaiden määrästä (tai heidän ansioistaan) ei ole annettu.

Tarkemmin Neoviuksen alkuaikojen historiasta voi lukea kirjasta Kuusikymmentä vuotta kutomakoneita ja lankaa : välähdyksiä Osakeyhtiö Neoviuksen 60-vuotistaipaleelta.[Helsinki] : [Neovius], 1949. Ks. HelMet: http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C%7CRb1897643%7CSkuusikymment%C3...

Tietoja Neoviuksen kilpailijoista en tähän hätään löytänyt. Kilpalutilanteen hahmottaminen vaatisi laajempaa selvitystyötä. Neoviuksen historiikissa kyllä mainitaan, että yritys panosti alusta lähtien mainontaan. Tämä selittää siis Neoviuksen mainokset Kotiliedessä.

Neoviuksen hartiahuivimalleja voisi lähteä metsästämään Neoviuksen julkaisusta Virkkaus- ja neuletyöt. Lehteä julkaistiin vuosina 1928-1972 ja Helsingissä se on saatavilla luettavaksi esimerkiksi Pasilan kirjaston kirjavarastossa. Ks. HelMet:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C%7CRb1946660%7CSvirkkaus-+ja+ne...

Kommentit (0)

Vastauksesi