Olen kysynyt pari kertaa, saamatta vastausta, kiikunkraakku eli...

Olen kysynyt pari kertaa, saamatta vastausta, kiikunkraakku eli...

Olen kysynyt pari kertaa, saamatta vastausta, kiikunkraakku eli essenskriikkupulverista. Uteliaisuus vaivaa, että mitä se on mahtanut olla. Sana on löytynyt 1800-luvun ketunpyyntiohjeesta.

Vastaus

Pasilan kirjavarastosta löytyi muutamia ketunpyyntiin liittyviä kirjoja, mutta mainitsemaasi essenskriikkupulveria niissä ei mainita. Kirjoissa kuvataan varsin värikkäästi eri tapoja pyytää kettuja myrkyillä, jotka laitetaan "mädätettyjen" syöttien sisään kapselissa, mutta näissä esimerkeissä myrkkynä on strykniini tai brusiini.
Vanhin kirja oli 1920-luvulta, joten ehkä sana ei ole enää tuolloin ollut käytössä. Mäen Ketunpyytäjille teoksessa tosin mainitaan, että "kaikkia mahdollisia keinoja kokeiltiin ja suunniteltiin syöttejä, joihin tärkeimmät aineosat saatiin apteekista." Jostakin tällaisesta omaperäisestä aineesta saattaisi siis tässäkin olla kyse.

Kiikunkraakku- tai essensskriikku- sanat eivät myöskään anna vihjettä mitä aineosia pulverissa olisi mahtanut olla:
Essens viittaisi saksan essenz-sanaan, joka tarkoittaa esanssia.
Kriikkua ei käytössämme olevista sanakirjoista löytynyt (tosin nykyisin se on ainakin sukunimi). Lähimmäksi päästäisiin ehkä kraakku –sanasta, joka lounaissuomessa ja pohjoisessa on tarkoittanut variksenmarjaa. Kraakku sanan taustalla on marjan ruotsinkielinen nimi kråkbär. Variksenmarja ei kuitenkaan ole myrkyllinen eli senkin yhteys ketunpyyntiin vaikuttaa epätodennäköiseltä.
Lisäksi kraakku on muunnos raakusta eli jokihelmisimpukasta, mutta sitäkään ei mainita käytetyn ketunpyynnissä syöttinä.

Joten arvoitukseksi tuo hauskan kuuloinen sana edelleen jää.

Lähteet:
Järvinen, A. E. Turkisriistan pyynti, WSOY, 1941.
Koponen, Edvard, Ketunpyyntiopas, WSOY, 1920.
Mäki, Tauno V. Ketunpyytäjille, Otava, 1957.
http://www.kotus.fi/julkaisut/ikkunat/2001/kielii2001_38.shtml

Kommentit (0)

Vastauksesi