On olemassa sanonta "ura urkenee", mutta mikä on "urkenee"-verbin perusmuoto...

On olemassa sanonta "ura urkenee", mutta mikä on "urkenee"-verbin perusmuoto...

On olemassa sanonta "ura urkenee", mutta mikä on "urkenee"-verbin perusmuoto, ja mistä sanasta se mahtaa alkujaan juontaa juurensa? Onko olemassa jokin titettyä termi tai nimitys, jota käytetään tälläisistä sanoista jotka ovat vaikeita (mahdottomia?) taivuttaa? Toinen kysymys vielä: mitä termiä käytetään sanoista, jotka sisältävät itsessään paradoksin tai jonkinlaisen mahdottomuuden (esimerkiksi "jättiläiskääpiö") ?

Vastaus

Sanakirjat kertovat, että ”urkenee”-verbin perusmuoto on ”urjeta”. Verbi taipuu samalla tavalla kuin ”vanheta”. ”Urjeta”-verbiä pidetään vanhana, alkuperäisenä suomensukuisten kielten sanana. Se merkitsee ”lähteä”, ”erota”.

”Urjeta” taipuu siis ainakin teoriassa kaikissa muodoissa. Sellaisiakin sanoja suomessa on, joista ei voi muodostaa kaikkia taivutusmuotoja. Esim. verbi ”täytyy” – ei ole muotoa ”täydyn”. Sanoista, joilla on vaillinainen taivutus, käytetään tieteessä termiä ”vajaaparadigmaiset sanat”.

”Jättiläiskääpiöstä” voisi hyvin sanoa, että kyseessä on oksymoron. Oksymoron on ilmaus, joka sisältää kaksi vastakkaista käsitettä, esim. ”kuumaa lunta” tai ”nerokas idiootti”.

Lähteet:
Häkkinen Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, WSOY 2004
Suomen sanojen alkuperä, SKS ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2000
Turtia, Kaarina: Sivistyssanat, Otava 2001
Iso suomen kielioppi, SKS 2004

Kommentit (0)

Vastauksesi