Novelli vanhasta naisesta ja linnusta ja muita novelleja

Novelli vanhasta naisesta ja linnusta ja muita novelleja

Hei! Luin vastikään novellin, jossa vanha nainen kertoo elämästään, tarkemmin ottaen millaista oli ollut elää lemmikkilintunsa kanssa. Hän kertoo, kuinka nautti linnun laulusta ja kuinka se syrjäytti hänen ihailunsa kohteena olleen jonkin iltaisin loistavan tähden. Nainen oli ostanut linnun ovelta ovelle -kauppiaalta ja päättää sen kuoltua, ettei enää ota toista lintua. Hän kuitenkin säilyttää muistaakseni tämän lintuhäkin. En muista novellin nimeä tai kirjaiijaa, mutta muistaakseni kirjailija oli suomalainen. Lintua ei välttämättä täsmennetty, oliko se kanarialintu, undulaatti tai muuta tällaista. Tämä nyt on ylimääräistä ekstraa, mutta nyt kun kysymään ryhdyin niin kyselen lisää. Lisäksi toivoisin jonkinlaista "listausta" klassikkonovelleista, joita voisi luetuttaa yläkoululaisilla ja lukiolaisilla. Esimerkiksi eri novellityyppien parhaimmistoa tai kerronnan keinoilla leikitteleviä novelleja, joita itse olette koulussa lukeneet? Kiitoksia suuresti, mikäli viitsitte tutkailla kysymyksiini!

Vastaus

Novelli lienee Katherine Mansfieldin Kanarialintu samannimisestä kokoelmasta. Tässä muutama tekstinäyte kohdista, joihin kuvailusi sopii:

" ... Minä rakastin lintuani. Kuinka minä sitä rakastinkaan! Ehkä ei ole kovin tärkeätä, mitä tässä maailman rakastaa. Mutta jotain täytyy rakastaa. Olihan minulla tietysti aina pikku taloni ja puutarhani, mutta jotenkin ne eivät olleet kylliksi. Kukat ovat erittäin palkitsevia, mutta niillä ei ole myötätuntoa. Sitten aloin rakastaa iltatähteä. Kuulostaako se naurettavalta? Menin auringon laskettua takapihalle ja odotin, kunnes se loisti tumman kumipuun yläpuolella. -- " s. 294

"... Mutta kun lintu tuli elämääni, unohdin iltatähden, en tarvinnut sitä enää. Koko juttu oli ihmeellinen. Kun kiinalainen, joka tuli ovelle myymään lintuja, kohotti sen ilmaan pikkuruisessa häkissä, se ei räpistellyt minkä kerkisi niin kuin pikku tikliparat, vaan päästi pienen, hennon viserryksen, ja huomasin sanovani aivan niin kuin kumipuun yläpuolella loistavalle iltatähdelle: - Siinähän sinä olet, oma kultaseni. Siitä pitäen se kuului minulle. - -" s. 294-295

"...Ja nyt se on poissa. En enää koskaan ota toista lintua, en mitään lemmikkieläintä. Miten minä saattaisin? Kun löysin sen selällään silmät himmeinä ja varpaat koukussa, kun tajusin etten enää milloinkaan kuulisi oman rakkaani laulua, jokin minussa kuoli. Sydämeni tuntui yhtä tyhjältä kuin sen häkki. " s. 297

Lähde:

Mansfield, Katherine: Kanarialintu / Katherine Mansfield ; novellit valikoinut ja suomentanut Marja Alopaeus [Helsinki] : Gummerus, 2005, 298 s. Standard no 951-20-6527-4 (sid.)

Muita novelleja:

Klassikkonovelleja löydät esimerkiksi vanhoista kokoelmista Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 1 & 2. ISBN 951-0-04929-8 ja ISBN 951-0-12536-9 (nid.)

Hakuteoksia:

Novelliopas 1: kotimaista lyhytproosaa/Matti Pajuniemi. Helsinki : BTJ Kirjastopalvelu, 2005 (Saarijärvi : Gummerus) ISBN: 951-692-602-9 (nid.)

Novelliopas 2: Ulkomaista lyhytproosaa/Matti Pajuniemi. Helsinki : BTJ Kirjastopalvelu, 2006 (Vaajakoski : Gummerus Kirjapaino). ISBN: 951-692-626-6 (nid.)

HelMet-verkkokirjastosta voit lisäksi etsiä asiasanoilla "novellit" JA/TAI "klassikot" erilaisia novellikokoelmia.

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi