Nationalismi ja isänmaallisuus, kumpi on kumpi?

Nationalismi ja isänmaallisuus, kumpi on kumpi?

Kun jyväskylässä puhutaan vuorovaikutteisesta nationalismista tarkoittaa se Helsingissa suvaitsevaa isänmaallisuutta ja kun Jyväskylässä puhutaan polttopulloja viskovista isänmaallisista tarkoittaa se Helsingissä rasistisia nationalisteja. Miten käsitteiden merkitykset ovat voineet kehittyä ristiin eripuolilla Suomea? Onko siihen jokin syy vai johtuuko se väärinkäsityksestä tai oppiriidasta?

Vastaus

Nationalismi ja isänmaallisuus ovat käsitteinä aika lähellä toisiaan. Kielitoimiston sanakirjan mukaan nationalismi vaikuttaisi olevan hieman kiihkeämpää: kansallismielisyys, -kiihko; kansallisuusaate. Isänmaallisuuden sanakirja määrittelee: isänmaanrakkaus, patrioottisuus, patriotismi.

Nationalismi erityisesti on ollut huomion kohteena mediassa kansallismielisten puolueiden noustua monessa Euroopan maassa suurimpien puolueiden joukkoon. Isänmaallisuuden voi pilata käyttämällä sitä perusteluna öykkäröintiin, syrjintään tai jopa väkivaltaan. Puuttumatta kysyjän arveluihin käsitteiden merkityseroista eri puolilla Suomea, voinee todeta, että polttopullojen viskominen ei ainakaan edusta minkäänlaista tervettä isänmaallisuutta.

Toimittaja Tapani Ruokanen on kirjoittanut nationalismin ja isänmaallisuuden erosta oman tulkintansa: "Isänmaallisuus on uhrivalmiutta ja rakkautta omaa maata ja sen kulttuuria kohtaan. Nationalismi on vihamielisyyttä muita kohtaan omaa kansallisuutta korostamalla. Ihmisten virheiden, kehnojen päätösten arvostelu korjaa epäkohtia. Ihmisten arvostelu heidän ominaisuuksiensa, rotunsa, uskontonsa tai ihonvärinsä perusteella on rasismia, antisemitismiä, syrjintää. Erot tunnistaa parhaiten jälkikäteen. Isänmaallisuudesta kasvaa itsenäisyys ja vahva kulttuuri; nationalismista sorto ja vaino."

 

Kommentit (0)

Vastauksesi