Näin koulujen päättymisten aikaan haluaisin tarkennusta sanalle "juhlinta".

Näin koulujen päättymisten aikaan haluaisin tarkennusta sanalle "juhlinta".

Näin koulujen päättymisten aikaan haluaisin tarkennusta sanalle "juhlinta". Mitä tarkoittaa juhlinta? Esim. eräässä lehden kuvatekstissä mainittiin sana juhlinta ja kuvassa istui ihmisjoukko kolealla säällä ulkona kivillä ja katselivat vaan järvelle. Maassa oli muovipusseja sisältäen tod. näköisesti alkoholia. Onko juhlinta siis kokoontumista yhteen, alkoholin juomista ja kenties nahinointia/vahingontekoa lopuksi? Voisiko juhlinta olla jotakin muuta? Mitä kätkeytyy sanan juhliminen taakse? Mitä se on ollut ennen ja mitä nykyjään?

Vastaus

Kysymys on niin laaja-alainen että voimme tässä esittää vain muutamia hajapohdintoja aiheen tiimoilta. Vastauksen lopussa on kirjallisuusluettelo, jossa mainitaan muutamia hyödyllisiä tutkimuksia aiheesta. Listan päättää George Danelijan elokuva Romanssi Moskovassa, joka herkullisella tavalla heijastelee kysymyksen esittelemää problematiikkaa.

Suomen kielen sanan ”juhla” juontuu vanhasta germaanisesta sanasta "jewhla", josta myös ”joulu” on johdos. Ilmeisesti se alkujaan on tarkoittanut pakanallista keskitalven juhlaa. Venäläisen kirjallisuudentutkija ja kulttuurifilosofi Mihail Bahtinin mukaan juhla liittyykin aina aikaan: luonnon, yhteiskunnan ja ihmisen elämän kriiseihin ja murroskohtiin.

Koska kysymyksenne kumpuaa koulujen päättymisen juhlinnasta, lienee tässä syytä keskittyä yhteiskunnallisiin juhliin. Ne voi hiukan yksinkertaistaen jakaa poliittisen tai uskonnollisen vallan tukevoittamiseen tähtääviin virallisiin juhliin ja valtajärjestelmää kyseenalaistaviin karnevalistisiin kansanjuhliin, joihin koulujen päättymisen juhlintakin lukeutuu.

Yhdessäolo, päihtyminen ja vakiintuneiden arvojen kumoaminen jopa rikollisin keinoin, kuten aivan oikein mainitsette, ovat kaikki karnevalistisen juhlakulttuurin peruspiirteitä. Näitä ominaisuuksia ei kuitenkaan tule ymmärtää harmillisiksi sinällään. Juhlinta on inhimillisen kulttuurin alkumuoto, jota ei voi perustella millään sille ulkoiselle päämäärälle. Juhlimista ei siis tule ymmärtää yksinkertaiseksi arjen vastavoimaksi, työn voimien palauttamiseksi. Yhtä hyvin voi väittää, että teemme työtä jaksaaksemme juhlia.

Bahtinilaisesta näkökulmasta kansan karnevaalikulttuuri on rappeutunut keskiaikaisesta huipentumastaan. Karnevalististen muotojen arkipäiväistyminen uudella ajalla on yleensä johtanut niiden sisäisen merkityksen katoamiseen, vaikka ulkokuori onkin säilynyt samanlaisena. Aiemmin karnevaalikulttuuri on ollut kansan syvän kokemuksen ilmaisua, ja keskeistä sille on ollut uudistava nauru. Monissa nykyisissä kansanjuhlissa nauru on käynyt synkäksi ja katkeraksi.

Kulttuurin leikkielementtiä on käsitellyt hollantilainen kulttuurihistorioitsija Johan Huizinga teoksessaan Leikkivä ihminen. Huizingan mukaan juhla ja leikki ovat toisilleen hyvin läheistä sukua olevia kulttuurin muotoja. Juhla on tosin usein harras, siis pyhä ja vakava, mutta vakavuus kuuluu yhtä lailla leikkiin. Leikin ylläpitäminen vaatii sen ehdoille ja säännöille omistautumista ja sen verran kunnioitusta, ettei leikillinen tunnelma hajoa. Sekä leikissä että juhlassa ankara lainalaisuus yhdistyy aitoon vapauteen.

Keskeinen yhteinen piirre leikille ja juhlalle lienee tavanomaisesta arjesta irtautuminen, sen normaalien sääntöjen kumoaminen. Siinä missä arkea määrittää hyödyn tavoittelu, päämääräsuuntautunut oleminen – toisin sanoen hengissä säilymisen ehtojen täyttäminen – leikillisessä juhlassa hyötykeskeisen työnteon yksitotisuus kumotaan väliaikaisesti. Usein koetaan, että juhlat tarjoavat välttämättömän hengähdystauon arjen keskellä. Ehkä vielä syvemmin, että ne tarjoavat varsinaisen mielen olemiseen: parhaimmillaan juhliva ihminen voi aavistaa olemisen vapaan mielekkyyden, saada aavistuksen siitä paratiisista johon pääseminen on monessa uskonnollisessa perinteessä kurinalaisen puurtamisen motivaattori.

Pohtikaamme nyt Bahtinin ja Huizingan ajattelun tuella koulujen päättymisjuhlinnan kulttuurista merkitystä. Koulussa nuori ihminen alistetaan sekä hänen oman etunsa että yhteiskunnan edun nimissä ulkoiselle järjestykselle, jonka mielekkyys ei hänelle aina välittömästi avaudu. Hänen ajankäyttöään säätelee ulkoinen valta, ja ajankäytön sääntöjen rikkomuksista seuraa rangaistus. Hän joutuu kohdistamaan tarkkaavaisuutensa asioihin, joiden välitöntä mielekkyyttä omassa elämänpiirissään hän ei useinkaan koe. Itsehillintänsä ja toivottavasti myös uteliaisuutensa kehittämisen kautta hän aikanaan oppii vastaamaan näihin esitettyihin vaatimuksiin joko hyvin tai huonosti, niin että hänen suorituksensa hyväksytään.

Koulujen päättymisen juhlinnassa voi siten nähdä ainakin kahtalaista merkitystä: yhtäältä se on itselle suotu tunnustus loppuun saatetusta raskaasta urakasta, tilaisuus rentoutua pitkän ponnistelun jakson jälkeen. Toisaalta juhlinnan destruktiiviset aspektit voi ymmärtää hyvityksen hakemiseksi siltä alistavalta järjestelmältä, jonka välittömän vallan alta on vihdoin paettu. Kouluelämässä leikin ja vapaiden taide- sekä sivistysaineiden osuutta on viime aikoina vähennetty ja yhä varhemmin pyritään korostamaan opillisten ponnisteluiden merkitystä myöhemmässä työelämässä. Toisin sanoen nuoret ihmiset pyritään yhä varhemmin opastamaan hyödyn kulttuurin sääntöihin. Hyötyminen on valitettavasti pohjimmiltaan ikävää ja raskasta, ja mitä enemmän sitä ihmisiltä edellytetään, sitä rajummin he tilaisuuden tullen riuhtaisevat itsensä siitä eroon.

Kirjallisuutta:

Mihail Bahtin: François Rabelais : Keskiajan ja renessanssin nauru
http://luettelo.helmet.fi/record=b1602351~S9*fin

Johan Huizinga: Leikkivä ihminen
http://luettelo.helmet.fi/record=b1304423~S9*fin

Emmanuel LeRoy Ladurie: Karnevaalit – kynttelinpäivästä piinaviikolle, 1579-1580
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C|Rb1365062

Anu Seljavaara ja Päivi Kärjä (toim.): Juhlat alkakoot! – vuotuisia tapoja ja perinteitä
http://luettelo.helmet.fi/record=b1705511~S9*fin

Taina Syrjämaa (toim.): Vallan juhlat – juhlivan vallan kulttuuri antiikista nykypäivään
http://luettelo.helmet.fi/record=b1649902~S9*fin

Georgi Danelija: Ja šagaju po Moskve (DVD)
http://luettelo.helmet.fi/record=b1773823~S9*fin

Kommentit (0)

Vastauksesi