Myönteinen loppu Nobel-teoksessa? Juonipaljastus

Myönteinen loppu Nobel-teoksessa? Juonipaljastus

Mummulla oli kesken tämän syksyn nobelistin Haudattu jättiläinen. Muun kiinnostavuuden lisäksi oli mukavaa, että pääosassa on ikäihmisiä. Kirjamessuilla suomentajan haastattelussa paljastettiin kuitenkin, että kirjan loppu on järkyttävä ja vanhusten käy huonosti. Siihen jäi lukeminen. Onko saman tekijän suomennetuissa teoksissa sellaisia, joista jää lukijalle hyvä mieli eikä järkytys?

Vastaus

Suosittelen lukemaan Ishiguron elokuvanakin tunnetun romaanin Pitkän päivän ilta (1990).

Kirja kertoo hovimestari Stevensistä ja taloudenhoitaja neiti Kentonista. Stevensin muistojen kautta palataan toisen maailmansodan tapahtumiin Darlington Hallissa.

"On kesä 1956. Ikääntyvä hovimestari Stevens on lähtenyt pienelle lomamatkalle Länsi-Englantiin. Matkallaan hän uppoaa muistoihin ja mietteisiin: takana on kunniakas ura lordi Darlingtonin palveluksessa, mutta nyt kun Darlington Hallia isännöi amerikkalainen liikemies, kaikki on toisin. Stevensin mieltä askarruttaa myös ystävyys talon entiseen taloudenhoitajaan, neiti Kentoniin, jota hän aikoo käydä tervehtimässä.

Stevensin muistoista rakentuu tarkka kuvaus englantilaisen yläluokan elämäntavasta sotienvälisenä aikana ja hovimestarin moninaisista velvollisuuksista, joihin sisältyi huolehtiminen lordin tärkeistä ulkomaisista vieraista, kuten Saksan ulkoministeristä von Ribbentropista, sekä "elämän tosiasioiden" opettaminen isännän 23-vuotiaalle kummipojalle. Silloisten ihanteiden ja perinteiden vaalijana Stevens tuntee nyt elävänsä kuin väärällä aikakaudella." (Kustantajan esittely)

Velvollisuudet ovat aina ohittaneet Stevensin elämässä henkilökohtaiset ihmissuhteet. Kirja käsittelee surumielisesti myös hovimestarin tekemiä elämänvalintoja, toteutumatonta rakkautta Miss Kentoniin ja katumusta.

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi