Mitkä ovat surrealistisen kirjallisuuden tunnusmerkkejä?

Mitkä ovat surrealistisen kirjallisuuden tunnusmerkkejä?

Vastaus

Liikkeen pääteoreetikko ja johtaja oli André Breton, joka julisti surrealismin manifestit vuosina 1924, 1930 ja 1942. Paul Aragonin säestyksellä hän vaati kaikkien siihenastisten ja olemassa olevien kulttuuristen ja yhteiskunnallisten toimintatapojen hylkäämistä: absoluuttista kapinaa, totaalista tottelemattomuutta tai säännönmukaista sabotaasia. Surrealistit kapinoivat ennen kaikkea logiikkaa, moraalia ja sovinnaisia tapoja vastaan.

Niin kirjailijat kuin taiteilijat imivät vaikutteita runoilija Guillaume Apollinairelta sekä kubisteilta. Jo heidän tavoitteenaan oli repäistä taiteellinen tekeminen irti järjen ja loogisen ajattelun kontrollista. Apollinaire esimerkiksi pyrki kubistiseen runouteen, jota määrittäisi kuvallinen samanaikaisuus, simultaanisuus.

Surrealisteille taide kumpusi alitajunnasta. He tavoittelivat silmille näkymättömissä olevaa ”toista” todellisuutta. Dadaismin perinnettä he jatkoivat hallusinaatioiden, alitajunnan ja unien kielellä, järjettömillä kuvilla sekä epäsovinnaisilla sisällöllisillä ja muotokielen ratkaisuilla. Surrealismi vain oli psykologisempaa. Ainakin Freud oli liikkeen edustajille tärkeä.

Runoutta surrealistit pitivät ennen kaikkea kielellisenä ilmiönä, joka oli yhteydessä todellisuuteen vain välillisesti. Kirjoituksissa esille provosoidut unet ja kielikuvat olivat keinoja saavuttaa järjellisen maailman ja tieteellisen maailmankuvan takainen todellisuus. Tämän ”ylitodellisen” (surreaalin) ja sen selittämättömien sattumien summan he käsittivät todelliseksi todellisuudeksi. Surrealistien motto olikin Lautréamontin lausahdus: ”Kaunis kuin ompelukoneen ja sateenvarjon satunnainen kohtaaminen ruumiinavauspöydällä”.

Kirjailijat etsivät menetelmiä, joilla suoltaa tekstiä suoraan tiedostamattomasta, ilman järjen säätelyä. Breton esimerkiksi kokeili psyykkistä automatismia (automaattikirjoitusta) ja pyrki siten jäljentämään koneellisesti mieleenjohtumia. Hän kirjoitti myös hypnoosissa.

1920-luvun puolivälin jälkeen surrealistit alkoivat kannattaa marxilaisia aatteita.

Lyhyesti surrealismista kerrotaan näissä lähteissä (joiden perusteella vastaus on kirjoitettu):
Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuuden sanakirja. WSOY, 2003.
Otavan kirjallisuustieto. Otava, 1990.
Vartiainen, Pekka: Kirjallisuuden länsimaista historiaa: antiikista modernismiin. BTJ Kirjastopalvelu, 2002.

Enemmän tietoa kirjallisesta – ja taiteellisesta – liikkeestä saat tutustumalla esimerkiksi seuraaviin:
Benayoun, Robert: Surrealistien nauru. Taide, 1989.
Breton, André: Surrealismin manifesti: ensimmäinen manifesti 1924. Taide, 1996.
Kaitaro, Timo: Runous, raivo, rakkaus: johdatus surrealismiin. Gaudeamus, 2001.
Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus. Gaudamus, 2007. (surrealismista s. 139-158)

Kommentit (0)

Vastauksesi