mItkä ovat kautta aikain suurimmat sotatappiot, entä jos otetaan mukaan...

mItkä ovat kautta aikain suurimmat sotatappiot, entä jos otetaan mukaan...

mItkä ovat kautta aikain suurimmat sotatappiot, entä jos otetaan mukaan kansanmurhat ja taudeilla tappamiset ( Löytynevätkö Kiinasta)

2 vastausta

Suurimmat sotatappiot on varmaankin kärsitty 1900-luvun sodissa, koska yleisen asevelvollisuuden myötä palveluksessa on ollut eniten sotilaita ja koska aseet ovat olleet tuhovoimaisimpia. Vanhempien aikojen tilastot eivät muutenkaan liene kovin tarkkoja.

Otavan iso tietosanakirja, osa 5, ilmestynyt v. 1963, esittää ensimmäisen maailmansodan (1914-1918) tärkeimpien osallistujavaltioiden tappiot seuraavasti:

Saksa: kuolleita 1 825 000, haavoittuneita 4 247 000, kadonneita tai vankeja 900 000

Ranska: kuolleita 1 354 000, haavoittuneita 4 340 000, kadonneita tai vankeja 478 000

Iso-Britannia : kuolleita 879 000, haavoittuneita 2 100 000, kadonneita ja vankeja 344 000

Venäjä: kuolleita 2 250 000, haavoittuneita 5 730 000, kadonneita ja vankeja 2 250 000

Italia: kuolleita 600 000, haavoittuneita 1 000 000, kadonneita tai vankeja 585 000

Itävalta-Unkari: kuolleita 1 000 000, haavoittuneita 2 000 000, kadonneita tai vankeja 2 175 000

Yhdysvallat: kuolleita 40 000, haavoittuneita 100 000, vankeja 2000

kaikkiaan: kuolleita 8 733 000 ja haavoittuneita 20 815 000

Hieman toisenlaisen tilaston esittää Jarl Torbacke vuonna 1986 ilmestyneessä teoksessa Otavan Maailmanhistoria 16 : Ensimmäinen maailmansota.

Saksa: kuolleita ja kadonneita 2 300 000

Itävalta-Unkari : kuolleita ja kadonneita 1 500 000

Venäjä: kuolleita ja kadonneita 3 500 000

Iso-Britannia: kuolleita ja kadonneita 1 000 000

Italia: kuolleita ja kadonneita 500 000

Yhdysvallat: kuolleita ja kadonneita 200 000

Torbacke korostaa, että numerotiedot vaihtelevat eri lähteissä. Viimeksi mainitun tilaston perusteella voi sanoa, että 16 % palvelukseen kutsutuista ranskalaisista menetti henkensä. Sodan monista jälkivaikutuksista kertoo se, että yli puolet palveluksessa olleista ranskalaisista kansakouluopettajista oli kuollut.

Yhden tilaston esittää J. O. Hannula teoksessaan Maailmansodan historia 2, ilmestynyt 1936 (s. 468)

Saksa: kuolleet ja kadonneet 1 809 000 (13,5 % sotilaista), haavoittuneita 4 248 000, vankeja 994 000

Itävalta-Unkari: kuolleet ja kadonneet 1 342 000 (14,9 % sotilaista), haavoittuneita 2 000 000, vankeja 2 117 000

Englanti: kuolleet ja kadonneet 800 000 (14 % sotilaista) + siirtomaat 191 000 (yht. 991 000), haavoittuneita 1 693 000 + siirtomaat 429 000 (yht. 2 122 000), vankeja 359 000 + vankeja 25 000 (yht. 384 000)

Ranska: kuolleet ja kadonneet 1 245 000 (15,6 % sotilaista), haavoittuneita 3 110 000 + siirtomaat 137 000 (yht. 3 247 000), vankeja 446 000

Venäjä: kuolleet ja kadonneet 1 700 000 (11,3 % sotilaista), haavoittuneita ?, vankeja 2 000 000

Italia: kuolleet ja kadonneet 400 000 (7,1 % sotilaista), haavoittuneita 950 000, vankeja 150 000

Tästä tilastosta käy myös ilmi se seikka, että suhteellisesti kaikkein raskaimmat tappiot lankesivat Serbian (36,2 % sotilaista) ja Montenegron (26,7 % sotilaista) osaksi.

Muista lähteistä (esim. eri tietosanakirjat, erikieliset Wikipediat ym.) saattaa löytyä muitakin lukuja.

Ensimmäinen maailmansota myös muistetaan suurista tuhoamistaisteluistaan, joissa paikoilleen juuttunutta rintamaa yritettiin siirtää suurisuuntaisilla hyökkäyksillä mutta jotka loppujen lopuksi eivät johtaneet muuhun kuin suunnattomiin tappioihin:

Sommen taistelu kesällä 1916: Ranskan ja Englannin kokonaistappiot 624 000, näistä kaatuneita ja kadonneita 147 000; Saksan kokonaistappiot 465 000-600 000, näistä kaatuneita 164 000.

Verdunin taistelu helmikuu-joulukuu 1916: Ranskan kokonaistappiot 378 000, joista 120 000 kaatunutta; Saksan kokonaistappiot 337 000, joista 100 000 kaatunutta.

Passchendaelin taistelu (Ypresin kolmas taistelu) heinäkuu-marraskuu 1917: Ranskan ja Iso-Britannian kokonaistappiot 448 000 kaatunutta ja haavoittunutta, Saksan kokonaistappiot 260 000 kaatunutta ja haavoittunutta.

Tiedot näiden taisteluiden tappioista on otettu suomalaisesta Wikipediasta ja muunkinlaisia lukuja voi löytyä eri lähteistä. Huomattakoon, että tuohon aikaan sotilaspiireissä katsottiin, että vaikka tavoiteltua etenemistä ei saavutettukaan, oli taistelua pidettävä voittona jo silloin kun vihollisen kärsimät tappiot olivat omia suuremmat. Tämän takia propaganda oli tavallistakin hanakampi pyöristämään vihollisen tappiolukuja ylöspäin.

Toisesta maailmansodasta (1939-1945) yllä mainittu suomalainen tietosanakirja esittää seuraavia lukuja:

Puola:
kaatuneita sotilaita 100 000, kuolleita siviilejä 4 200 000, yhteensä 4 300 000, vuoden 1938 väestöstä 12,4 %

Jugoslavia:
kaatuneita sotilaita 300 000, kuolleita siviilejä 1 600 000, yhteensä 1 900 000, vuoden 1938 väestöstä 12,2 %

Neuvostoliitto:
kaatuneita sotilaita 13 600 000, kuolleita siviilejä 7 000 000, yhteensä 20 600 000, vuoden 1938 väestöstä 11,6 %

Saksa:
kaatuneita sotilaita 3 250 000, kuolleita siviilejä 3 350 000, yhteensä 6 600 000, vuoden 1938 väestöstä 10 %

Ranska:
kaatuneita sotilaita 250 000, kuolleita siviilejä 350 000, yhteensä 600 000, vuoden 1938 väestöstä 1,4 %

Italia:
kaatuneita sotilaita 330 000, kuolleita siviilejä 80 000, yhteensä 410 000, vuoden 1938 väestöstä 0,9 %

Englanti:
kaatuneita sotilaita 326 000, kuolleita siviilejä 93 000, yhteensä 419 000, vuoden 1938 väestöstä 0,8 %
Lisäksi kansanyhteisön maista 206 000 kaatunutta sotilasta

Yhdysvallat:
kaatuneita sotilaita 393 000, ei siviiliuhreja, vuoden 1938 väestöstä 0,3 %

Kiina ja Japani sisältyvät Itä-Aasiaan:
kaatuneita sotilaita 7 600 000, kuolleita siivilejä 6 000 000, yhteensä 13 600 000

Toinen uudempi tilasto esim. ruotsalaisen Nationalencyklopedinin maksullisella nettisivulla http://www.ne.se/jsp/search/article.jsp?i_art_id=114431&i_sect_id=491863...

Neuvostoliitto:
kaatuneita sotilaita 8 600 000, kuolleita siviilejä 18 000 000, yhteensä 26 600 000

Saksa:
kaatuneita sotilaita 3 500 000, kuolleita siviilejä 500 000, yhteensä 4 000 000

Kiina:
kaatuneita sotilaita 2 200 000, kuolleita siviilejä 20 000 000, 22 200 000

Japani:
kaatuneita sotilaita 1 200 000, kuolleita siviilejä 700 000, yhteensä 1 900 000

Italia:
kaatuneita sotilaita 330 000, kuolleita siviilejä 200 000, yhteensä 530 000

Iso-Britannia:
kaatuneita sotilaita 326 000, kuolleita siviilejä 100 000, yhteensä 426 000

Jugoslavia:
kaatuneita sotilaita 300 000, kuolleita siviilejä 1 400 000, yhteensä 1 700 000

Yhdysvallat:
kaatuneita sotilaita 400 000

Ranska:
kaatuneita sotilaita 250 000, kuolleita siviilejä 300 000, yhteensä 550 000

Puola:
kaatuneita sotilaita 200 000, kuolleita siviilejä 5 000 000 - 6 000 000

Netistä löytyy varmasti monenlaisia toisistaan poikkeavia tilastoja, viittaan tässä vain suomalaisen Wikipedian sivuun http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_toisessa_maailmansodassa_kuolleide..., ja sen kautta saavutettaviin erikielisiin laitoksiin.

Kokonaisuutena voi puhua noin 60 miljoonasta ihmisestä, joista karkeasti arvioituna puolet oli siviilejä.

Siviiliuhrien suuresta määrästä pääsemme toiseen aiheeseen, kansanmurhiin.

Suurin on epäilemättä Natsi-Saksan (1933-1945) valtapiirissä toteutettu juutalaisten vaino, joka alkoi heidän eristämisellään ja muuttui järjestelmälliseksi tuhoamiseksi sen jälkeen kun sota-ajan poikkeusolosuhteet antoivat tähän mahdollisuuden. Asiasta on erittäin runsas suomenkielinen kirjallisuus, viittaan tässä vain suomalaiseen nettisivuun http://www.holocaustinfo.org/. Juutalaisuhrien kokonaismäärä lienee noin 5 700 000 (suurimmat Puola 3 000 000, Neuvostoliitto 1 000 000, Romania 350 000, Unkari 270 000, Tsekkoslovakia 263 000, Saksa 165 000 jne). Saman kansallissosialistisen vainopolitiikan uhreiksi joutuivat myös monet muut ryhmät (slaavilaiset, romanit, seksuaalisesti poikkeavat, jehovantodistajat, poliittisesti toisin ajattelevat jne.).

Jatkuvasti kiistelty aihe on Turkin armenialaisten kohtalo ensimmäisen maailmansodan aikana. Suomenkielisessä kirjallisuudessa aihetta käsittelevät mm. munkki Serafim (Araratista itään : 12 avainta kauneuden ja kärsimyksen Armeniaan. - Kirjapaja, 2007) ja Tom Kankkonen (Turkki : Eurooppaa ja Aasiaa. - Edita, 2005), aiheesta on myös Franz Werfelin suomeksikin käännetty romaani "Neljäkymmentä päivää Musa Daghilla" 1-3 (1935). Suomalaisen Wikipedian artikkeli (http://fi.wikipedia.org/wiki/Armenialaisten_kansanmurha) käsittelee asiaa nähdäkseni kiihkottomasti. Arviot surmansa saaneiden armenialaisten määrästä liikkuvat 300 000 ja 1 500 000 välillä.

Vuoden 1937 joulukuussa japanilaiset valtasivat Kiinan pääkaupungin Nankingin/Nanjingin ja surmasivat seuraavien viikkojen aikana 150 000-300 000 sotavankia ja siviiliä. Sodan jälkeen japanilainen kenraali Matsui Iwane teloitettiin päävastuullisena teosta. Tämäkin asia on edelleen lopullisesti tutkimatta ja iso rasite Japanin ja Kiinan suhteissa. Aiheesta kirjoittaneen Iris Changin kirja on ilmestynyt suomeksi (Nankingin verilöyly. - WSOY, 2006). Suomalainen Wikipedia-sivu http://fi.wikipedia.org/wiki/Nanjingin_veril%C3%B6yly.

Josif Stalinin (kuoli 1953) valtakauteen Neuvostoliitossa sisältyy useita terrorijaksoja. Mainitsen tässä nyt vain Ukrainan suuren nälänhädän vuosina 1932-1934. Uhrien määrä on aikaisemmin arvioitu 5-7 miljoonaksi, nykyään enimmäkseen noin puoleksi eli noin 3 miljoonaksi. Nälänhädän välittömänä aiheuttajana oli maatalouden pakkokollektivisointi ja sen synnyttämä vastarinta. Ukrainalaiset kansallismieliset ovat kansainvälisesti vaatineet nälänhädän tunnustamista kansanmurhaksi, koska se heidän mielestään oli tietoisesti aiheutettu ja koska sen tavoitteena oli ukrainalaismielisen väestön tuhoaminen. Venäjän on tässä asiassa ollut jyrkästi erimieltä. Sen taholta on korostettu, että kommunistisen maatalouspolitiikan seurauksena tuohon aikaan vastaavanlaisia kansanhuoltokatastrofeja oli muuallakin Neuvostoliitossa.
Tästä aiheesta enemmän erikieliset Wikipedia-artikkelit, polkuna suomalainen sivu (http://fi.wikipedia.org/wiki/Holodomor) viitteineen, lisäksi "Kommunismin musta kirja" (WSOY, 2001).

Suurin virheellisin poliittisin päätöksin aiheutettu nälänhätä on yleisen arvioinnin mukaan tapahtunut Kiinassa vuonna 1957 aloitetun 'suuren harppauksen' seurauksena. Vallassa olevan Mao Zedongin (Mao Tse-tungin) johtaman kommunistipuolueen kunnianhimoisena tavoitteena oli muuttaa maa muutamassa vuodessa maatalousvaltiosta teollisuusvaltioksi. Käytännössä työvoimaa ei enää riittänyt sadonkorjuuseen ja epäsuotuisat säät vielä myötävaikuttivat. Arviot puutteen välittömiin seurauksiin kuolleiden määrästä liikkuvat 20 ja 45 miljoonan välillä. Suomalaisessa Wikipediassa on tästäkin artikkeli (http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_harppaus), lisäksi "Kommunismin musta kirja".

Maon liittolaisena tunnettu Pol Pot hallitsi itsevaltiaana Kambodžaa vuosina 1975-1979. Hän pyrki siirtämään maansa nopeasti kommunismiin mm. siirtämällä väestön asumaan maalle. Tämänkään väkivaltaisen yhteiskuntakokeilun uhrien määrää ei täsmälleen tiedetä. Arviot liikkuvat 1,7 ja 1,2 miljoonan välissä, joista huomattava osa kuoli teloituksiin. Vajaassa vuosikymmenessä maan väkiluku laski noin 8 miljoonasta 5,2 miljoonaan (v. 1979).
Aiheesta samat lähteet kuin yllä: "Kommunismin musta kirja" ja suomalainen Wikipedia-artikkeli http://fi.wikipedia.org/wiki/Pol_Pot erikielisine viitteineen.

Afrikassa perinteiset kansalliset (heimo-) ristiriidat huipentuivat v. 1994 Ruandan verilöylyyn, jossa noin kolmen kuukauden aikana surmattiin arvioiden mukaan noin 500 000 - 1 000 000 tutsivähemmistöön kuuluvaa henkilöä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruandan_kansanmurha. Aiheesta myös suomenkielisiä kirjoja. Wikipedia-artikkelin lopussa mainitun ohella mm.

Ruanda : unohdetun kriisin monet kasvot. - Suomen YK-liitto, 1998.

Tuomio ja sovitus / Hannu Pesonen, Martti Lintunen. - Otava, 2007.

Indonesian valtioon liittyvät muutamat 1900-luvun loppupuolen kansanmurhat. Vuonna 1965 maan armeija suoritti sotilaskaappauksen, jonka johtajat selittivät toimineensa ehkäistäkseen maan suuren kommunistipuolueen suunnitteleman vallanoton. Lyhyessä ajassa armeija ja sen yllyttämät kansanjoukot surmasivat 100 000 - 1 000 000 kommunistia tai sellaiseksi epäiltyä (v. 1976 annettu virallinen arvio oli 450 000 - 500 000). Itse asiassa uhrien joukossa oli myös paljon maan kiinalaisvähemmistöön kuuluvia, joilla todennäköisesti ei ollut mitään yhteyksiä kukistettuun puolueeseen. (Saksalainen Wikipedia http://de.wikipedia.org/wiki/Geschichte_Indonesiens ja http://de.wikipedia.org/wiki/V%C3%B6lkermord_an_den_Chinesen_Indonesiens).
Indonesia miehitti v. 1975 vastikään Portugalin siirtomaavallasta vapautuneen Itä-Timorin ja piti siellä kovin ottein valtaa neljännesvuosisadan ajan. Itsenäisyysliikkeen kukistamistoimissa arvellaan noin 100 000 - 300 000 maan asukkaan saaneen surmansa. (http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Timor).

Kommentit (1)
Kiitokset vastaajalle siitä, että juutalaisten joukkotuho 1933-1945 käsiteltiin omana k... Kiitokset vastaajalle siitä, että juutalaisten joukkotuho 1933-1945 käsiteltiin omana kohtanaan. Kyseessähän ei todellakaan ollut sotatoimi, vaikka se ajoittuukin pääosin sota-aikaan ja surmatut juutalaiset on usein laskettu mukaan sodan uhrilukuihin.
13.8.2014 16:05 T. Lainio 3553
13.08.201415:48
15279
62

Kyllä kaikkien "nykyaikaisten" kansanmurhien äiti on Kiinassa 1850-60-luvulla tapahtunut Taiping-kapinan kukistaminen. Taiping-liikkeen perustaja Hung kehitti hybridiuskonnon, johon oli lainattu opinkappaleita eniten kristinuskosta. Liikkeen saatua kannatusta perustettiin 1851 Nanjingin alueelle Taivaallisen Rauhan Valtio, jolla oli sekä varsin edistyksellisiä että hyvin vanhoillisia piirteitä. Qing-dynastia ei katsonut tällaisia pyrkimyksiä hyvällä ja lopettaakseen moisen tappoi jokseenkin kaikki ihmiset koko alueelta; uhreja arvioidaan olleen 20-30 miljoonaa, johon ei onneksi sittemmin ole ainakaan näin suoralla toiminnalla ylletty.

Kommentit (0)

Vastauksesi