Miten tulitikut valmistetaan? Eli vaiheittain puusta tulitikku rasiaan saakka?

Miten tulitikut valmistetaan? Eli vaiheittain puusta tulitikku rasiaan saakka?

Miten tulitikut valmistetaan? Eli vaiheittain puusta tulitikku rasiaan saakka? Kuinka tikut on aina samoin päin. Onko se päässä oleva rikki kuinka juoksevaa ennen kuin tikut kastetaan siinä? Ja miten semmoiset "länkkäri" tikut pelaa?

Vastaus

Tulitikkuja ei Suomessa enää valmisteta, viimeinen tulitikkutehdas Vaajakoskella lopetti toimintansa vuonna 1995. Teoksessa ’Tikusta asiaa : tulitikkuteollisuus Vaajakoskella 1919-1995’ kuvataan tulitikun valmistusprosessia silloin kun tehdas vielä toimi.

Puuosan valmistusaineena käytettiin haapapuuta. Tukit katkottiin ensin 60 cm:n pituisiksi pölleiksi ja sen jälkeen kuorittiin. Seuraavaksi niistä sorvattiin tulitikun paksuista (n.2mm) viilua. Viilut ladottiin noin 20 cm:n korkuiseksi pinoksi, joka vietiin kimppuna puristuksen alaisena tikkuhakkuun. Hakkuukoneen eli tikkuhakkurin terät leikkasivat kimpuista aina yhden tikun paksuuden verran kerrallaan ja näin syntyi n. 50 mm:n pituisia ja n. 2 mm:n paksuisia säleitä. Säleet putosivat kyllästämis- eli impregnointilaitteisiin kemikaaliliuokseen ja sitten kuivaushihnalle. Pyörivät kuivausrummut samalla hankasivat tikut sileiksi. Tikut puhallettiin puhdistusseulan kautta yhdensuuntais- eli pinkkauskoneeseen, jossa ne asettuivat vierekkäin kehyksiin eli lautaan.

Massapäät tikkuihin laitettiin yleiskoneissa, joiden reijitettyyn sauvamattoon tikut painuivat kuin piikkimatoksi. Kone käänsi tikkumaton ylösalaisin, jolloin alaspäin olevat tikut maton liikkuessa eteenpäin painuivat sulaa parafiinia olevan altaan kohdalla alaspäin. Samalla tavoin tikut kastettiin massa-altaaseen, jossa oli suklaavellin kaltaista sytytysmassaa. Tikut kiersivät koneissa tunnin verran kuivumassa. Kone keräsi tikut seuraavaksi kehyksiin, jotka vietiin käsikärryillä täyttösaliin. Siellä tikut ja rasiat laitettiin rasiantäyttökoneisiin. Täyttökoneet avasivat 6 rasiaa kerrallaan ja yläpuolella olevista tikkuja täynnä olleista kehyksistä putosi luukkujen kautta rasioihin tarkalleen sopiva määrä tikkuja. Lopuksi kone sulki rasiat.

Sytytysmassa sisälsi rikin lisäksi hartsia, kaliumkloraattia, kaliumdikronaattia, mangaanidioksidia, nahkaliimaa, arabikumia, lasijauhoa, piilevämaata, hohkakiveä ja rautapunaista.

Yksityiskohtaisempi kuvaus raaka-aineista ja valmistusprosessista sekä valokuvia on em. kirjassa, joka löytyy HelMet aineistoluettelosta: http://www.helmet.fi/search*fin/?searchtype=t&searcharg=tikusta+asiaa&se...

Jos tarkoitat ”länkkäritikuilla” elokuvissa näkyviä tikkuja, jotka syttyvät muuten kuin raapaisemalla tikkurasiaan, niin IGS:n arkistosta löytyi vastaus vuodelta 2004:
”Aiemmin tulitikkuihin käytettiin myrkyllisen ja muutenkin vaarallisen valkoisen (tai keltaisen) fosforin ja rikin seosta, joka syttyi raapaisemalla tikkua mihin tahansa. Koko rasia saattoi syttyä pelkästä täräyksestä. 1840-luvulla löydettiin myrkytön punainen fosfori. Silloin keksittiin myös turvallisemmat tulitikut, jotka syttyivät ainoastaaan raapaisemalla tikkua punaista fosforia sisältävään raapaisupintaan. Turvallisempien tikkujen keksijä oli muuten ruotsalainen Gustaf Erik Pasch. Ruotsalaiset Lundströmin veljekset aloittivat näiden varmuustulitikkujen teollisen valmistuksen 1852.”

Lähteitä:
Patrikainen Seppo: Tikusta asiaa : tulitikkuteollisuus Vaajakoskella 1919-1995. Jyväskylä : Minerva, 2003 (Gummerus)
http://www.newton.dep.anl.gov/natbltn/600-699/nb623.htm
http://www.bbc.co.uk/dna/h2g2/classic/A798834
WSOY:n Web-Facta
Otavan Suuri Ensyklopedia

Kommentit (0)

Vastauksesi