Miten Suomesta matkailtiin Euroopan maihin 1940- ja 1950-luvuilla?

Miten Suomesta matkailtiin Euroopan maihin 1940- ja 1950-luvuilla?

Vastaus

1940-luvulla ei Suomesta juuri matkustettu ulkomaille. Sota-aikana ja vuosikymmenen lopun pulavuosina matkailu niin ulkomailla kuin kotimaassakin oli ylellisyyttä, johon vain todella harvoilla oli varaa.

Vielä 1950-luvulla alussa lentäminen oli hyvin kallista. Reittilentomatkustajat olivatkin useimmiten liikemiehiä ja huippupoliitikkoja. Lentämisen ylellistä luonnetta kuvaa hyvin se, että lentoateriat nautittiin posliinilautasilta ja juomat kristallilaseista.

Elintaso kuitenkin nousi ripeästi 1950-luvulla ja hiljalleen tavalliset suomalaiset pääsivät osallisiksi siitä. Raha alkoi riittää muuhunkin kuin kaikkein välttämättömimpään. Aluksi kotimaanmatkailu alkoi vetää väkeä, mutta 1950-luvun loppupuolella päästiin jo ulkomaillekin.

Vuosisadan alussa perustettu Suomen Matkatoimisto lennätti ihmisiä seuramatkoille etelään vuodesta 1949 alkaen. Myös Area kuljetti suomalaisia Lontooseen ja Gotlannin saarelle Visbyn kaupunkiin. Arean matkat olivat erittäin suosittuja ja rohkaisivat laajentamaan seuramatkojen myyntiä.

Halvimmat etelänmatkat olivat aluksi telttamatkoja Välimeren maihin. Toinen 1950-luvun etelänmatkojen erityinen piirre on se, että matkat olivat yleensä pitkiä. Ne kestivät vähintään kolme viikkoa ja matka taittui monella eri liikennevälineellä: laivalla, junalla, linja-autolla ja lentokoneella.

Vähitellen etelänmatkat nopeutuivat ja halpenivat. Tämä lisäsi matkailua entisestään. Suosituimpia kohteita suomalaisten keskuudessa olivat Italia ja Espanja. Italiaan tehtiin kulttuurimatkoja, tutustuttiin museoihin ja nähtävyyksiin. Espanjassa keskityttiin enemmän auringonottoon, flamencoon ja härkätaisteluihin. Rantalomakohteita kutsuttiin 1950-luvulla kylpyläkohteiksi. Matkustaminen etelään seuramatkalle oli helppoa kielitaidottomallekin. Kaikki oli valmiiksi järjestettyä ja opas oli tarvittaessa apuna.

Ulkomaanmatkailun kasvuun 1950-luvulla vaikutti elintason nousun lisäksi myös matkailun helpottuminen. Viisumipakko poistettiin Ruotsiin matkustavilta suomalaisilta 1949. Vuonna 1952 Malmin lentokenttä sai väistyä uuden ajanmukaisemman kentän tieltä, kun uusi Helsingin lentoasema Seutulan lähistöllä valmistui ottamaan vastaan olympialaisiin saapuvia vieraita.

Samana vuonna tuli voimaan pohjoismainen passivapaus. Se merkitsi uudenlaista matkustaja- ja autoliikenteen alkua Suomen ja Ruotsin välille. 1950-luvun lopulla alkoi Suomen ja Ruotsin välillä liikennöidä ensimmäinen varsinainen autolautta, joka liikennöi Vaasan ja Uumajan välillä nimellä Korsholm 3.

Suomalaisen seuramatkailun yhteydessä on mainittava Kalevi Keihänen. Keihäsmatkojen kulta-aika ajoittuu 1960-luvulle, mutta Keihäsen ura käynnistyi jo 1954, kun hän urheiluseuran kassanhoitajana vei kaksi bussilastillista urheiluhulluja Bernin EM-kilpailuihin. Tuolloin syntyi hänen ensimmäinen matkatoimistonsa Turistimatkat.

Kalevi Keihäsen suurimmaksi ansioksi voi pitkälti laskea suomalaisen ulkomaanmatkailun demokratisoitumisen. Hän tarjosi aiemmin harvojen huvina olleen matkailun koko kansan ulottuville ja etelänmatkailusta tuli osa suomalaista kansankulttuuria.

 

 

Kuuntele: 
Kommentit (1)
isäni ja setäni olivat melko köyhiä, mutta kävivät autoillen keski-euroopassa useita... isäni ja setäni olivat melko köyhiä, mutta kävivät autoillen keski-euroopassa useita kertoja 50-luvun loppupuolella. volkkari (useimmiten) nostettiin satamassa laivaan ja lyypekissä pois. sama käytäntö oli matkustajalaivoillakin vielä pitkään, fåa:n autolautathan tulivat vasta 60-luvulla. lentäminen taas oli ennen finnairin caravellea taviksille jokseenkin absurdi ajatus. ne, joilla oli varaa lentää, matkustivat yleensä bore-linjan lautalla tukholmaan ja lensivät sieltä. suomalaiset koululaiset kävivät kesäisin kielikursseilla yllättävän yleisesti (stipendien ansiosta) jo 40-luvun lopulla - yleisin reissu oli rahtilaivalla englantiin.
4.3.2013 22:01 Mika Suominen 12248

Vastauksesi