Miten sukupuoli voi määrittää sen, kehen ihminen rakastuu? Eihän se ole vartalosta kiinni.

Miten sukupuoli voi määrittää sen, kehen ihminen rakastuu? Eihän se ole vartalosta kiinni.

Miksei mies ihastu miehiin, tai nainen naisiin? Onko tämä todella totta, että vain 5-20%... Sivuuttavatko ihmiset mahdolliset samaan sukupuoleen ihastumiset niin, etteivät halua huomata niitä? Yhteiskunnan odotusten mukaan.

Aiheuttaako todellisesti vartalo ihastumisen? Kysehän on kaiketi persoonaan ihastumisesta. Mies ja nainen ovat sopivan erilaisia, niin myös moni mies ja mies tai nainen ja nainen... Joku mies on miesmäinen, joku naismainen, sama naisilla... Tuskin kukaan nainen ihastuu mieheen sillä perusteella, mitä tällä jalkojen välissä roikkuu...? Entä lähteekö miesten ihastuminen liikkeelle ns. seksuaalisista ruumiinosista?

Vastaus
16.02.201815:57
1035
31

Hei ja kiitos pohdiskelevasta kysymyksestäsi. Mietitkin hauskasti sitä, mistä seksuaalinen halu ja/tai kiinnostus koostuu. Onko se sukupuolisidonnaista, kehokeskeistä vai mistä kummasta on kysymys!  On varmasti totta, että kulttuurisilla odotuksilla on jotain tekemistä siinä, millaisia ihmissuhteita tai seksisuhteita muodostamme. Kysytkin hienosti, aiheuttaako vartalo ihastumisen?

Niin, mistä se johtuu, kun eroottinen ja seksuaalinen halu, intohimo, halu ja hurmio toiseen ihmiseen ottaa vallan? Johtuuko se seksuaalivietistä? Rakkaudesta? Mielikuvituksesta? Vai onko se peräisin piilotajunnasta? Vastaus kuuluu: vähintäänkin näistä kaikista. Lisäksi mukana leikissä ovat hormonit ja aivojen kemia.

Suurin seksielimemme on aivot, ei vartalo. Viestissäsi tuotkin esille seksuaalisuuden erilaiset kerrostumat. Näitä voivat olla esimerkiksi tunteet, identiteetti, seksuaalinen halu, hormonit, himo, aivot, fyiologiset piirteet, neurologia, itsemäärittely, seksuaalisuuden joustavuus, yhteiskunnan normit ja tabutkin. Ehkä voimme ajatella, että on ihmisiä, joiden seksuaalisuudessa nämä teemat elävät vahvemmin kuin toisilla. Eli kyse on yksilöllisyydestä ja siihen liittyvistä haluista ja kokemuksesta.

Jo 1950 luvulla Kinseyn raporteissa todettiin, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole vain jäykkä jako heteroseksuaalisuuteen tai homoseksuaalisuuteen. Ihmisellä voi olla romanttisia tunteita ja/tai seksuaalisia kokemuksia useiden sukupuolten kanssa, ilman että se vaikuttaa henkilökohtaiseen määrittelyyn identiteetistä. Esimerkiksi on miehiä, jotka kokevat olevansa heteroita mutta heillä voi olla romanttisia tai/ja seksuaalisia kokemuksia miesten kanssa. Toisaalta, sitten on ihmisiä jotka kokevat hyvin selvästi seksuaalista halua ja  mielihyvää samaa sukupuolta olevien kehoista, eikä vastakkaiselle sukupuolelle ominaiset piirteet herätä seksuaalista kiinnostusta lainkaan. Ja aika monelle, sukupuolella ei ole mitään merkitystä siihen, ketä kohtaan seksuaaliset tai romanttiset tunteet kohdistuvat. Ihmiskunta on moninainen.

Leena Hattunen toteaa kirjassaan, että tutkijat käyvät jatkuvasti keskustelua siitä, onko seksuaalinen suuntauminen sisäsyntyinen ominaisuus vai onko se yhteiskunnallinen ja sosiaalisesti rakennettu koheesio. On ihmisiä, jotka omaksuvat esimerkiksi ihmissuhde-anarkistisen näkemyksen, jonka ydinajatus lienee juurikin yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaa rakastaminen ja/tai ihmissuhteet. Jussi Nissinen puolestaan on ehdottanut, että olisi hienoa jos yhteiskunnassa tulisi esille kaikenlaiset seksuaalisuuden variaatiot. Jolloin tulisikin puhua biseksuaalisuuksista, homoseksuaalisuuksista, heteroseksuaalisuuksista, panseksuaalisuuksista ja aseksuaalisuuksista. 

Ehkä tärkeintä on näkemys siitä, että jokainen määrittelee itse sen, mistä syttyy seksuaalisesti & romanttisesti. Tai mistä on syttymättä.

Kommentit (0)

Vastauksesi